En minä, ei minusta ole siihen.
Monen ihmisen luontainen reaktio jonkin uuden ja yllättävän asian edessä on epäily ja epävarmuus omista kyvyistä ja taidoista. Tämän epävarmuuden kanssa jokainen meistä joutuu elämässään välillä kamppailemaan.
Onnistuihan se, ei se niin vaikeaa ollutkaan.
Yhtä lailla tuttu on tämäkin reaktio. Alun epäilyn jälkeen ihminen on kuitenkin rohjennyt tehdä uutta. Tehtävään ryhdyttyään hän on huomannut, että hänestä löytyy kykyjä ja taitoja, joita hän ei tiennyt hänessä olevankaan.
Kaikkiin tehtäviin ja elämänvaiheisiin liittyy Jumalan käsky rakastaa lähimmäistä. Kaikissa tehtävissä me palvelemme lähimmäistämme. Kukaan ei elä itseään varten. Me elämme toisiamme varten. Kannamme toistemme elämää käsissämme.
Jeesus toimi samalla tavalla kuin kuka tahansa, jolta pyydetään uutta asiaa. Ensivaikutelma kuulijalle ja lukijalle on, että tämä ei ollut hänen juttunsa. Hän halusi välttää hankalaa tilannetta. Hän oli epävarma omasta tekemisestään. Hän oli samanlainen kuin kuka tahansa uudessa oudossa tilanteessa, hänen uuden elämänsä ensimmäisinä päivinä. Jeesus oli saanut tehtävän, hän oli rekrytoinut ihmiset. Nyt alkaisi työ. Mutta hän oli epävarma.
Vaikka kertomani ensivaikutelma tästä tekstistä ei anna oikeaa kuvaa Jeesuksesta, niin kuljetaan tuo tie loppuun asti. Jotakin löytyy jokaisen tien varrelta, ja jonnekin jokainen tie johtaa. Tilanne eteni ja lopulta Jeesus ei voinut enää kieltäytyä, vaan rohkeni tehdä täysin uutta. Ei vain Jeesus, vaan jokainen hääjuhlaan osallistunut huomasi, että Jeesuksesta löytyi sellaisia kykyjä ja taitoja, joita kukaan ei arvannut hänessä olevan. Hän oli tyypillinen uuteen epäröiden suhtautuva, joka kuitenkin osasi.
Mutta Jeesuksen tehtävään ryhtyminen merkitsi enemmän kuin tuota yhtä onnistunutta ihmettä. Jeesuksen ulkoapäin tavalliselta epävarmalta pitkätukalta näyttänyt toiminta lähti liikkeelle toisesta suunnasta. Jeesus ei ollut toisten ihmisten johdateltavissa. Hän ei ollut riippuvainen toisten ihmisten motiiveista. Hän ei tullut maailmaan toteuttamaan erilaisten ihmisten erilaisia toiveita ja unelmia. Jeesus toteutti vain oman taivaallisen Isänsä ohjeita.
Ensikuulemalta se tarkoittaa, että Jeesus elää omassa erityisessä maailmassaan. Sieltä hän ei saa minkäänlaista kosketusta tavallisen ihmisen elämään. Hän ei ole valmis kuulemaan ja toteuttamaan ihmisten pyyntöjä. Hän on itsekäs, ei avulias ja epäitsekäs ihmisten auttaja. Meillä olisi esittää toiveita ja pyyntöjä hänelle. Hän ei halua eikä voi ymmärtää meitä. Hän ei voi päästä kosketukseen meidän kanssamme, koska hän ei ota vastaan ohjeita tai pyyntöjä ihmisiltä, vaan ainoastaan omalta Isältään.
Isän näkökulma maailmaan on kuitenkin ihmisen näkökulma. Isä nimenomaan antoi ohjeita ja tehtäviä Jeesukselle siksi, että hän olisi mahdollisimman lähellä tavallista tallaajaa ja epävarmaa kirkon penkissä istujaa. Me näemme, miten Isän ohje oli juuri se, mitä ihmiset tarvitsivat. Jeesuksen isältä saama ohje oli sama kuin ihmisten omat pyynnöt. Vaikka hänen aikansa ei vielä ollut tullut, niin silti hän auttoi ihmisiä. Jeesus ei tehnyt vain juuri ja juuri sen verran kuin tarvitsi. Hän antoi ylenmäärin, paljon enemmän kuin ihmiset odottivat. Juuri siitä Jeesuksen kohdalla on kyse. Jeesus antaa meille paljon enemmän kuin mitä me osaamme pyytää tai toivoa.
Jeesuksen aika ei ollut Kaanassa. Hänen aikansa tuli myöhemmin. Hänen varsinainen hetkensä oli ristillä. Siellä hän teki suuren rakkauden teon. Siellä hänet kirkastettiin. Silloin oli hänen aikansa. Se oli täytetty. Ristillä Jeesus toimi samalla tavoin kuin Kaanan häissä. Hän antoi paljon enemmän kuin kukaan osasi pyytää tai toivoa.
Jokaisen ihmisen pyyntö lähtee tästä hetkestä. Ihmisen pyynnöt kohdistuvat siihen, miten selviäisimme tämän hetken vaikeuksista eteenpäin. Miten En minä, ei minusta ole siihen muuttuisi rohkeudeksi. Ettei uskon etsiminen lopu epävarmuuteen.
Jeesus antoi enemmän. Hän tuli ihmisten avuksi. Hän teki lopun ihmisten avuttomuudesta. Jeesus antoi ristillä yhdellä kertaa avun kaikkiin pyyntöihin auttaa hädässä, kun elämä ei mennytkään oikein. Hän antoi avun jokaiselle. Hän antoi avun kaikenlaisista väärintekemisistä. Meidän ei tarvitse joka kerta erikseen miettiä, voisiko Jeesus auttaa tästä synnin hädästä. Voisiko Jeesus auttaa tästä rikkomuksesta? Vieläkö tämän kerran Jeesus auttaisi minua?
Jeesus antoi enemmän. Hän teki kerralla lopun ihmisen avuttomuudesta Jumalan edessä. Jeesus on jo auttanut epävarmaa ja avutonta. Jeesuksessa ilmestyi Jumalan täydellinen, kaiken ylittävä avuliaisuus. Ihmisen arvo ei ole kiinni onnistumisesta ja epäonnistumisesta, vaan Jeesuksen apu koskee kaikkia. Niin niitä, joista ei ole siihen, kuin niitä, jotka onnistuvat. Jeesus ei elänyt itseään varten. Hän eli meitä toisia varten. Siksi hän antaa itsensä meille yhä uudelleen ehtoollispöydässä. Siellä saamme ylenmäärin Jumalan anteeksiantamusta ja rakkautta.