Häät olivat Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana suuri juutalainen juhla. Monestihan näin on meidänkin keskuudessamme. Kun juhlavieraita on paljon, tarvitaan myös ruokaa ja juomaa vastaavasti. Kaanan häissä ei kuitenkaan oltu riittävästi varauduttu. Mutta mitä Jeesus teki?
Ihmeenä pidämme kaiketi tapahtumaa, jota ei voi selittää järjen tai luonnonlakien avulla. Esimerkkeinä mainittakoon Jeesuksen kuolleista nouseminen ja neitseestä syntyminen sekä lukuisat parantamis- ja muut tunnusteot. Jeesuksella on valta luonnonvoimienkin yli. Kuitenkaan hän ei ole tullut keskuuteemme ihmeelliseksi ruuan ja juoman tuottajaksi. Ei hän tehnyt eikä tee ihmetekoja tyyliin ”hokkus pokkus” aina, kun vain pyydetään. Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, mutta ratkaisevaa tässä on lopulta Jumalan tahto. Aina ja kaikessa Jumala tahtoo, että uskoisimme ja pääsisimme kerran taivaaseen. Kaanaan häiden kertomuksellakin on valtavasti suurempi sanoma kuin mitä kirjaimellisesti lukien voi päätellä.
Mitä juhliin ja muihin kokoontumisiin tulee, elämme nyt monien rajoitusten aikaa. Koronataudin ehkäisyssä korostetaan käsien ja yleensäkin pesemisen merkitystä. Puhtaus on epäilemättä ollut myös Jeesuksen aikana tärkeää tautien hillitsemiseksi, erityisesti ruokailun yhteydessä. Elettiinhän lämpimässä maassa, jossa terveydenhuolto oli vielä kehittymätöntä.
Mutta käsien pesemisellä on myös toinen, vertauskuvallinen merkitys. Jaakobin kirjeestä luemme: ”Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne” (Jaak. 4:8). Käsien peseminen on viesti sydämen puhdistamisesta, syntien anteeksisaamisesta. Mutta valitettavasti käsien pesua on käytetty myös ulkokultaisena eleenä – vastuun pakoiluna, kuten Pilatuksen toiminta Jeesusta tuomitessa.
Niinpä sitten suuressa hääjuhlassa tarvittiin paljon vettä mm. käsien pesua varten. Päivän evankeliumissa mainittu ”mitta” on noin 40 litraa. Kukin vesiastia veti siis satakunta litraa. Astioiden lukumäärä kuusi viittaa ihmisen työhön – siihen työhön, joka kuormittaa omaatuntoa. Toisaalta tuo mittojen lukumäärä per astia – kaksi tai kolme – viittaa Jumalan Kolmiykseyteen sekä Kristuksen kahteen luontoon: jumaluus ja ihmisyys.
Käsien pesu viittaa siis Jumalan pelastavaan työhön. Ristille naulittuna ja haudasta nousseena Kristus sovitti ihmiskunnan synnit ja avasi meillekin taivaan. Tähän perustuen tarjotaan meillekin Jumalan anteeksiantoa.
Mutta mikä on pesu, josta myös päivän Vanhan testamentin tekstissä puhutaan: ”Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä” (Jes.12:3)? Ristille naulitun Jeesuksen kyljen keihäänhaavasta vuosi vettä. Tässä on viittaus kasteeseen, jossa meidät liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Se, minkä Jeesus on valmistanut koko ihmiskuntaa varten, on kasteessa lahjoitettu meille henkilökohtaiseksi, koko elämän ajaksi riittäväksi lahjaksi.
Kaste on vesi yhdessä Jumalan sanan kanssa. Siinä on lupaus syntien anteeksiantamuksesta, jonka omistamme omalle kohdalle uskoen. ”Pesuvoima” kyllä riittää, mutta ”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen” (Hepr. 11:6). Uskoen me käytämme kasteen lahjaa. Siksi jokaista kastettua on opetettava. Veden kanssa yhdistyvä sana sisältää paitsi kasteen asetussanat, myös koko elämän ajan kuultavan ja luettavan Jumalan sanan – sanan, joka herättää ja säilyttää uskon.
Mutta mitä sanotaan viinistä Raamatun valossa? Viiniä kuten muitakin alkoholijuomia voi käyttää kohtuullisesti tai valitettavasti myös väärin. Juopuminen ja sitä seuraava holtiton elämä luetaan synniksi. Mutta oikeana vaihtoehtona tarjotaan Pyhällä Hengellä täyttymistä: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne” (Ef. 5:18). Runsaalla alkoholin käytöllä yritetään turhaan tavoitella sitä iloa ja rauhaa, joita vain Pyhä Henki voi luoda elämäämme.
Raamatussa ei siis kokonaan kielletä alkoholin käyttöä – nautitaanhan ehtoollisellakin tilkka viiniä, jossa meille annetaan Kristuksen veri. Mutta – oman itsen tai lähimmäisen tähden – on joissakin tilanteissa viisasta pidättäytyä alkoholinkäytöstä kokonaan. Siksi ehtoollisella on tarjolla myös alkoholitonta viiniä.
Mitä siis tuo Kaanaan häiden veden viiniksi muuttamisen ihme julistaa? Uusi viini on Pyhän Hengen vertauskuva. Kasteessa on lupaus Pyhän Hengen lahjasta, uskon kautta sisimmässä asuvana. Tästä todistaa myös Pietarin helluntaisaarna:
”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen” (Ap. t. 2:38). Myös ehtoollisella on lupaus Pyhästä Hengestä. Ehtoollista asettaessaan Jeesus sanoi: ”Tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa” (Matt. 26:29).
Pyhän Hengen vuodatus ja vesikaste liittyvät siis erottamattomasti yhteen. Täytymme Hengellä, kun katumuksen ja uskon myötä, synnit poispestyinä, nousemme Pyhän Hengen uudistamaan elämään. Jeesuksen vertaus viineistä ja leileistä puhuu siitä, että Pyhä Henki tulee asumaan synnistä puhdistettuun sydämeen. Hengellä täyttyminen on jatkuvaa uskovan elämässä. Katumuksessa, uskossa ja uudessa elämässä onkin kasteemme jokapäiväinen ulottuvuus.
Näin meillä säilyy toivo päästä kerran ikuiseen hääjuhlaan taivaassa. Noissa häissä Kristus on sulhanen ja seurakunta on morsian. Tässä on kuva Kristuksen ja seurakunnan välisestä yhteydestä ja rakkaudesta. Mutta juhla alkaa jo täällä, Pyhän Hengen luomana ilona, rauhana ja rakkautena. Tänäänkin saamme käydä juhla-aterialle, pyhälle ehtoolliselle, jossa Kristus antaa meille itsensä, vahvistaen uskoa, toivoa ja rakkautta.
Hänellä on varattuna meille myös häävaatteet, sillä näin sanoo Herra: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa” (Jes. 1:18).
Matkalla taivaalliseen hääjuhlaan nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme: