Meillä oli ihan loistava keskustelu rippikoululaisten kanssa, kun luimme yhdessä tämän päivän tekstejä. Opin heiltä paljon ja sain eteeni näkökulmia ja kysymyksiä, joita en olisi itse ollenkaan huomannut.
Ensin etsimme ajan ja paikan ja tarkastelimme tekstin tarinaa ihan asioina. Paikka on Lähi-Idässä, nykyisen Israelin alueella, löytyy helposti Googlesta. Vesiastioiden kokoa selvittelimme myös: kyse on yhteensä reilusta sadasta litrasta nestettä, joka on valtavan runsas määrä. Miksi viiniä tarvittiin niin paljon? Jeesuksen ajan häätavoista emme tiedä kovin paljoa, mutta sen tiedämme, että juhlat olivat suuria ja saattoivat kestää viikonkin. Juhlaan kuului kulkue morsiamen kotoa sulhasen kotiin, jonne morsian muutti. Se, että viiniä oli näin paljon, ja että Jeesus opetuslastensa kanssa oli tervetullut häihin, ja että juhlissa oli erikseen pitojen valvoja, kertoo kaikki siitä että juhla oli suuri ja hääparin vanhemmat olivat tuon ajan mittapuulla hyvin varakkaita.
Jeesus oli jo aikuinen mies ja isänsä kuoltua hän oli todennäköisesti Marian ensisijainen huoltaja. Aikana kun ei ollut Kelaa eikä sosiaalihuoltoa, lapset ja puolisot perheineen- suku- oli tukiverkko, joka kannatteli leskiä ja orpoja. Marian ja Jeesuksen suhteesta ei siksi kannata ottaa suoria esimerkkejä siihen, millaisia vanhempien ja lasten suhteiden tulisi olla tänään. Samaistumiskohtia taitaa silti löytyä sekä vanhemmille, että lapsille.
Tärkein teema: Äidin ja pojan välinen suhde. Maria uskoi jo Jeesukseen, ja kannusti tätä. Useimmiten äidit tuntevat poikansa hyvin ja tietävät, mihin nämä pystyvät. Kannustavat ja tuuppivat sopivasti oikeaan suuntaan. Jeesuksen vastaus äidilleen oli tyly, mutta nuoriso varsinkin ymmärsi oikein hyvin miehen tarpeen joskus olla rauhassa. Ja sitten toisaalta: Jeesus kuitenkin tarttui asiaan. Hän tarvitsi viisaan äitinsä neuvoa.
Marian tapa puhua Jeesukselle on myös esimerkki yksinkertaisesta rukouksesta. Hän kertoi Jeesukselle, mikä asia oli: Viini on loppu. Kaikki vanhemmat eivät usko lapsiinsa näin vahvasti, tai eivät osaa tuoda sitä ilmi, vaikka uskoisivatkin.
Häät ovat kristinuskon parissa tärkeä teema muutenkin. Raamatussa viitataan seurakuntaan Kristuksen morsiamena ja tämä vertauskuva näkyy puheissa ja lauluissa läpi kristinuskon kielenkäytön. Taivaasta puhutaan myös ikuisena hääjuhlana. On myös ajateltu että tulemalla häihin tekemään ihmeen Jeesus vahvistaa avioliiton olevan arvokas ja pyhä asia. Tänään viimeisessä virressä lauletaan tästä asiasta.
Häät edustivat tuohon aikaan myös poikkeuksellista yltäkylläisyyttä. Arjessa syötiin luultavasti melko yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Suurimman osan ihmiskunnan historiaa elämä on ollut sellaista, että ruoka ei ole ollut itsestäänselvyys. Ei se ole sitä valitettavasti nytkään kaikille, mutta suurelle osalla ihmisistä näin on. Hyvin harvan 2000-luvulla syntyneen on koskaan tarvinnut miettiä, saako iltapalaa. Ruokamme tulee maasta ja luonnosta, pelloilta ja maatiloilta. Meidän ei tarvitse uhrata sille ajatustakaan. Raamatun vertauskuvat ovat syntyneet aikana, kun ruuan eteen piti tehdä töitä paljon konkreettisemmin. Siksi juhlapidot ovat yksi näkökulma odotettuun pelastukseen: pelastus tarkoittaa myös sitä, ettei tarvitse huolehtia ruuasta tai juomasta.
Raamatun läpi kulkee ajatus siitä, että Jumala auttaa omiaan ja pelastaa heidät parempaa aikaan ja paikkaan. Riippuen historiallisesta tilanteesta näitä lupauksia on tulkittu eri tavoin. Vanhan testamentin alkupuolella Mooses toi kansaa Israelista luvattuun maahan: ”maa joka tulvii maitoa ja hunajaa” – pelastus on sitä, että on tarpeeksi kaikkea ja turvallista olla. Jeesuksen aikaan maa oli miehitetty. Rooman valtakunta hallitsi Israelin alueella, valtio ei ollut itsenäinen. Odotetun messiaan ajateltiin olevan sotaisa kuningas joka ajaa miehitysvallan pois alueelta. Siksi roomalaiset suhtautuivat nihkeästi Jeesukseen ja suostuivat tekemään tälle pahaa. Juutalaiset, Jeesuksen oma kansa, taas näki hänet sekä rauhan sotkijana ja vallitsevan järjestyksen kritisoijana, että erityisesti koki hänen pilkkaavaan Jumalaa ennenkuulumattomalla tavalla. Jeesus antoi syntejä anteeksi ja teki kaikenlaista muutakin, minkä ajateltiin kuuluvan vain Jumalan määräysvallan alle. Tällaisiin asioihiin kuului myös luonnonlakien määrääminen, kuten nyt veden muuttaminen viiniksi. Ihme oli esimerkki siitä, että Jeesuksella oli jumalallinen voima ja auktoriteetti toimia. Ihme. Meille modernin tiede-ajan ihmisille puhtaaseen ihmeeseen kannan ottaminen ei helppoa, mutta uskoon kuuluu tila ja lupa selittämättömälle.
Jeesuksen tekemä ihme voidaan nähdä hyvinkin korkealentoisena teologisena vertauskuvana ehtoolliselle, jossa Jeesus myös tulee viinissä läsnä juhla-aterialle. Toisaalta kyse oli aivan inhimillisestä ja sosiaalisesta tilanteesta, jossa viinin loppuminen olisi ollut juhlien järjestäjälle hirveä häpeä. Jeesus tuo avun elämän murroskohdissa kipuileville ihmisille. Tämä näkökulma tuli myös esiin nuorten kanssa keskustellessamme: Jeesus oli antelias, koska auttoi, vapaasta tahdotaan.
Mitä meissä herää siitä, että Jeesus on antelias ja auttaa? Millaista rohkeutta antaa elämään se, että tietää hänen olevan meidän puolellaan? Monella meistä on kannustavat ja tukevat vanhemmat, kaikilla ei. Mutta Jeesus meillä on kaikilla. Hän tahtoo auttaa meitä ja toisaalta myös se on tärkeää, että autamme häntä- esimerkiksi kertomalla asioista, joissa hänen apuaan tarvitaan tai toimimalla hänen puolestaan käsinä ja korvina tässä maailmassa.