Kirkollamme on uusi ongelma: nuoret naiset ovat etääntymässä kirkosta. Piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen kirjoitti Kotimaa-lehteen perusteellisen jutun muuttuvasta uskonnollisuudesta Suomessa ja kirkon tarpeesta uudistua dogmaattisesta teologiasta kohti teologiaa, jossa otetaan tosissaan tämän ajan uskonnollisuuden haasteet. Erityisesti monet naiset kokevat kristinuskon sijaan läheiseksi itselleen idän uskonnoista ja myös suomalaisista luonnonuskonnoista nousevat ns. uushenkiset virtaukset. Liityin vähän aikaa sitten muutamiin FB-ryhmiin, joissa mainostetaan hyvinvointitapahtumia ja voimaantumista naisille. Lähes kaikkiin tapahtumiin liittyy idän uskonnoista tai shamanistisesta perinteestä nousevia uskomuksia tai metodeja. Sen sijaan yhtään kristillisyyteen liittyvää tapahtumaa en ole vielä nähnyt omien tapahtumieni lisäksi.
Tämän päivän evankeliumiteksti antaa mahtavan opetuksen siitä, miten kirkkomme tulisi kohdata naiset, jotka mieluummin halailevat äiti Ammaa kuin etsivät elämäänsä apua kristinuskosta. Jeesus antaa oppitunnin erilaisen ihmisen kohtaamisesta. Meidän korvissamme kertomus naisesta Sykarin kaivolla kuulostaa ehkä ihan tavalliselta, mutta juutalaisessa yhteiskunnassa se oli erittäin mullistava.
Kertomuksen ihmeellisyys alkaa jo siitä, että Jeesus kulki opetuslastensa kanssa Juudeasta kohti Galileaa Samarian kautta. Jeesus lähti Galileasta, koska ei halunnut opetuslastensa riitelevän Johanneksen opetuslasten kanssa. Hurskaat juutalaiset kiersivät yleensä Samarian, mutta Jeesus johdatti seurueensa lyhintä reittiä. Hän ei pelännyt saastuvansa, koska hänelle saastuminen tarkoitti sisäistä saastumista eikä sitä, että toinen ihminen voisi saastuttaa.
Kertomuksen kellonaika on tärkeä. Nainen tuli kaivolle aivan outoon aikaan ja aivan yksin. Yleensä naiset tulivat yhdessä aikaisin aamulla ja juuri ennen auringon laskua. Yhteiset käynnit olivat tärkeitä sekä säädyllisyyden että käytännöllisyyden vuoksi. Painavaa ruukkua oli vaikea nostaa päänsä päälle yksin.
Kertomuksen nainen tuli yksin keskipäivällä. Niin toimivat vain ns. huonot naiset. Hän oli joko yhteiskunnan hylkiö tai hän tulee tarkoituksenaan saada yhteys kaivolla keskipäivällä oleviin matkustajiin.
Jeesus toimii kaikin tavoin oudosti ollaakseen juutalainen mies. Hän ei ole pyytänyt kaupunkiin menneitä opetuslapsia jättämään heillä mukana ollutta astiaa kaivolle. Hänellä oli toisenlainen sunnitelma. Hän istui kaivon päällä tarkoituksenaan pyytää apua ensimmäiseltä kaivolle tulevalta henkilöltä. Naisen lähestyessä Jeesuksen olisi pitänyt mennä ainakin 5 metrin päähän merkiksi, että naisen oli turvallista ja sopivaa lähestyä kaivoa. Sen sijaan hään pyysi juotavaa. Hän rikkoi sosiaalista sääntöä, joka kieltää puhumasta naisten kanssa erityisesti asumattomassa paikassa, jossa lähettyvillä ei ole ketään. Vieras mies ei luo yleisillä paikoilla naisiin edes katsekontaktia. Jeesus oli kuitenkin erilainen; hän kutsui naisia opetuslapsikseen ja antoi näiden rahoittaa toimintaansa. Jotkut kulkivat Jeesuksen kanssa paikasta toiseen.
Jeesus ylitti myös 500 vanhan samarialaisten ja juutalaisten välillä olleen vihollisuuden muurin. Jeesus siirsi syrjään koko menneen historian katkeruuden pyytäessään samarialaiselta naiselta juotavaa.
Jeesus antoi mallin siitä, miten erilaisuutta tulee kohdata nöyrtyessään eriuskoisen edessä. Jeesus ei kertonut ensin, miten nainen tarvitsee häntä, vaan hän pyysi naiselta apua. Hän oli aito palvelija , koska hän suostui olemaan niiden armoilla, joita tuli palvelemaan. Valta-asemasta käsin tapahtuva palvelu on helposti vain hyväntekeväisyyttä. Ainoa tapa rakentaa rakkautta kahden ihmisen tai ihmisryhmän välille on antautua sellaiseen suhteeseen, jossa molemmat tarvitsevat toisiaan. Siksi Jeesus lähti opetuslapset liikkeelle ilman leipää, laukkua ja rahaa, jotta nämä olivat toisten avun varassa.
Jeesus kohotti naisen itsetuntoa. Vain vahvat pystyvät antamaan. Naisen omanarvontunne kohosi, kun Jeesus pyysi häneltä sellaista apua, jota hän pystyi antamaan. Hän alkoi ehkä epäillä, että Jeesus halusi jotain muutakin. Jeesus ei vastannut hänen vihjailevaan kysymykseensä, vaan siirtyi esittämään omaa asiaansa nyt, kun hänellä oli naisen koko huomio.
Jeesus ei loukkaantunut tavallisen juutalaisen tavoin siitä, että nainen kutsui kaivoa heidän kaivokseen, jonka Jakob antoi. Juutalaisten mielestä Jaakob ei ollut samarialaisten kanta-isä. Jeesus väisti kaikki nämä riidanaiheet ja keskittyi olennaiseen. Hän tarjosi naiselle jotain uutta: vettä, josta tulee lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Nainen kiinnostui siitä, ettei hänen tarvitsisi enää tulla kaivolle. Jeesus ei kuitenkaan tyytynyt siihen, vaan hän halusi vielä enemmän. Hän halusi tehdä naisesta lähteen muita varten.
Jeesus rikkoi taas juutalaista ajattelua pyytäessään naista hakemaan miehensä. yleensä nainen ei voinut todistaa kuulemastaan miehelle. Jeesuksen ajattelussa naiset saivat toimia todistajina: ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat varmaan tarkoituksella naisia.
Nainen jäi kiinni synnistä. ja yritti salata totuuden väittämällä, ettei hänellä ole miestä. Hän kielsi elävänsä miehen kanssa, koska suhde ei ollut yhteiskunnan normien mukainen. Jeesus sanoi totuuden naisen elämästä. Nainen ei suuttunut vaan alkoi keskustella uskontojen eroista. Sehän oli oiva ja hurskas tapa vaihtaa puheenaihetta.
Jeesus toimi todellisen profeetan tavoin: paljasti synnin. Jeesus ei tuominnut edes naisen tapaa vaihtaa puheenaiheta ja väistää totuutta. Kysymyksellään nainen vei keskustelun 500 vanhasta väittelystä uudelle tasolle. Jeesus otti tosissaan naisen ja paljasti hänelle ensimmäisenä Uuden testamentin tärkeimmän jumalanpalvelusta koskevan opin. Jumala ei asu samarialaisten muttei myöskään juutalaisten palvontapaikoilla, vaan tulevaisuudessa on tärkeää, että rukoillaan hengessä ja totuudessa paikasta riippumatta,
Jeesus yllätti lisää. Hän sanoi ensimmäistä kertaa olevansa Minä olen eli Jumala. Se oli sama ilmaus, joka kuului palavasta pensaasta Moosekselle. Minä olen on muuten uushenkisyyden suosima ilmaus. Minä Olen -messut kokoavat taas helmikuun alussa yhteen kehon, mielen ja hengen hyvinvoinnista sekä ihmisen henkisestä kasvusta kiinnostuneita ihmisiä löytämään juuri omaan elämäänsä sopivia ja omaa hyvinvointia tukevia asioita. Minusta tuntuu hyvältä, että kirkkomme on mukana messuilla laadukkaalla ohjelmalla kohtaamassa ihmisiä, jotka eivät ehkä vielä tiedä, että Jeesuksella voisi olla parhaat vinkit tasapainoiseen elämään.
Nainen lähti kaivolta kiireessä ilman ruukkua. Maalliset asiat unohtuivat hänen kohdatessaan Messiaan. Hän palasi kylään ilman vettä, mutta hän vei sanan vedestä, joka sammuttaa sielun janon ikuisesti. Hänestä oli tulossa lähde muita ihmisiä varten kuten Jeesus oli luvannut.
Nainen on ensimmäinen räväkkä evankelista, joka kertoo koko kylälle, miten Jeesus tiesi kaiken naisen kuuluisasta huonosta elämästä. Nainen kutsuu muita tutkimaan, olisiko naisen tapaama mies luvattu Messias. Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan. Jeesus jäi kaupunkiin opettamaan kahdeksi päiväksi. Enää he eivät uskoneet naisen sanojen vuoksi vaan itse huomasivat Jeesuksen olevan maailman pelastaja.
Kirkomme tulevaisuus ei ole toivoton, jos me uskallamme toimia Jeesuksen tavoin. Kohtaamme ihmiset totuudellisesti, aidosti ja rakkaudella samalta viivalta. Emme ylhäältäpäin, vaan osoittaen, että eri tavoin ajattelevilla tai toimivilla on meille annettavaa. Jeesuksen esimerkki opettaa, että saamme olla rohkeita sanomassamme. Miksi panttaisimme uskostamme kertomista, kun meillä on hienoin mahdollinen sanoma.
Meillä on tarjottavana ruokaa ja juomaa, joka tyydyttää ikuisesti. Ehtooollisessa saamme ottaa vastaan leivässä ja viinissä Jeesuksen. Saamme maistaa juomaa ja ruokaa, joka antaa meille ikuisen elämän. Nainen sai kaikki syntinsä anteeksi: hyljeksitystä ja itseään häpeävästä naisesta tuli kylänsä evankelista. Samalla tavalla ehtoollispyöydässä me saamme parantua sisäisitä haavoistamme ja kokea itsemme rakastetuiksi ja arvostetuiksi, ihmisiksi, joiden puolesta Messias oli valmis kärsimään.