Meidän Herramme Jeesuksen Kristukasen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne, nyt ja aina ja iankaikkisesti.
Isä Jumala ja Pyhä Henki ottavat vastaan uhratun Pojan. Kuva-aiheen nimenä on Armonistuin. Tämä armonistuin on ollut kuvattuna tämän keskiaikaisen Herran temppelin itäpäädyssä jo puolen vuosituhannen ajan. Sen yhteyteen on liitetty useimmiten pienoisevankeliumin sanat: Joh 3:16: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Sammatin kirkon sinettiin on kaiverrettu juuri tuo raamatun kohta.
Sekin kertoo meille tämän päivän evankeliumin syvimmän sisällyksen ja merkityksen, jonka rinalla kaikki muu jää varjoonsa: se on sana anteeksiantamus.
Kuultu katkelma Johanneksen evankeliumista opettaa meille, kuinka Jeesus kohtasi samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. Hän pyysi naiselta vettä janoonsa. Jeesus rikkoi rajoja jo keskustelemalla, sillä vieraan miehen ja naisen eikä varsinkaan juutalaisen ja samarialaisen sopinut keskustella keskenään.
Veden pyytäminen oli ennen kuulumatonta, koska samarialaisten vesiastiatkin olivat juutalaisten mielestä epäpuhtaita.
Keskustelun myötä naisessa heräsi ihmettely. Lopullisesti naiselle tuli varmuus ja usko Jeesukseen, kun Jeesus paljasti tietävänsä hänen avioliittoasiansa. Nainen oli ollut naimisissa viisi kertaa ja joka kerta oli tullut hylätyksi. Nyt hän eli kuudennen miehen kanssa avosuhteessa.
Nainen tunsi olevansa monen silmissä epäonnistunut ihminen. Hän ihmetteli, miksi Jeesus pyytää häneltä, halveksitun samarialaisen kansan naiselta apua. Miten Jeesus rohkenee nostaa huulilleen hänen tarjoamansa veden? Hän tunsi olevansa huono ihminen myös omiensa joukossa. Hänellä oli paljon hävettävää. Niin muut olivat opettaneet ja sen hän oli saanut yhteisössään tuntea. Tästä tilanteesta nousi naisen huuto: ”Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt.”
Nyt nainen kuulutti oman tilanteensa rohkeasti, yhtään häpeilemättä kaikkien kuultavaksi. Jeesuksen kohtaaminen sai aikaan muutoksen. Jeesus oli valmis huomaamaan hänet, puhumaan hänelle ja jopa pitämään hänen astiaansa ja apuansa kelvollisena itselleen. Jeesus kohtasi naisen elämän rauhattomuuden. Hän huomasi naisen häpeän ja syyllisyyden. Naisen kipeä elämänkohtalo oli Jeesuksen tiedossa. Erityisen lohdullista on, että Jeesus ei tuomitse. Nainen on etsinyt rakkautta elämäänsä epäonnistuen ja samalla itseäänkin häveten. Nyt hän kohtasi sellaista rakkautta, joka ei vaadi, eikä hylkää. Jeesus osoitti hänelle ehdotonta rakkautta, rakkaus parantaa sydämen haavoja, poistaa häpeän ja antaa anteeksi.
Vaikka tarkkavainen lukija voisikin päätellä evankeliumista, että Jeesuksen totuudenpaljastamiskyky olisi ollut valtavan ihmeen kokemisen aihe. Näin viime kädessä kuitenkaan ole asian laita.
Samarialainen nainen ei ollut uskonnostaan tietämätön nainen, etteikö hän olisi tiennyt kuinka Messiaan odottamisen laita oli Samariassa ja juutalaisten keskuudessa. Pääasia on Herramme ja Vapahtajamme itsetodistus. Hän kertoo naiselle, kuka Hän on Sykarin kaivolla, kun syntinen nainen sanoo: Minä tiedän kyllä, että Messias tulee. Kun Messias tulee, hän ilmoittaa meille kaiken. Siihenhän Jeesus sanoo: Minä se olen, minä joka tässä puhun kanssasi (Joh. 4:25-26).
Toinen paikka on se, kun Jeesus kertoo sokeana syntyneelle miehelle, että hän (eli Messias) on tässä ja puhuu kanssasi” (Joh. 9:37). Monet muutkin Jeesuksen puheet osoittivat, että hän todella on Messias. Vaikkapa se, kun Jeesus sanoi, että hän on ollut olemassa jo ennen Abrahamin päiviä, tai kun hän sanoo olevansa Jumalan Poika, jolla on kaikki tuomiovalta tai kun Jeesus sanoo, että hän on lähtöisin ylhäältä, mutta ihmiset ovat lähtöisin alhaalta ja monet, monet muut vastaavat lausumat. Jeesus tietää, ettei yksikään ihminen voi kestää murtumatta syvintä totuutta itsestään. Sen vuoksi päivän evankeliumin ehdoton keskus onkin se, että itse Kristus kertoo ensin olevansa elävän veden lähde ja siten jopa odotettu Messias. ja sitten hän kertoo naiselle totuuden tämän elämästä. Rakastavan Messiaan kohtaaminen tässä ja nyt on se kannustin, joka panee naisen elämään vauhtia, ei niinkään vain hänen menneisyytensä paljastaminen.
Toisaalla evankelista Luukaksen mukaan tapaamme syntisen naisen pesemässä Jeesuksen jalkoja fariseus Simonin kodissa (Luuk: 36-50):
”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. 42. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” 43. Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. 44. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. 45. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. 46. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. 47. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” 48. Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” 49. Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” 50. Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”
Sodan keskeltä 1944 maallikkosaarnaja Aku Räty kertoo kirjekokelmassa”Taivaassa on toisenlaista”: ”Tuskan ahdistaessa emme tunne muuta kuin tuskan, vaikka suurimman osan on ottanut tuskastamme Kristus, joka ne kaikki tietää ja kantaa salatulla tavallaan.”
Herännäisyyden sydänääniä on ”salattu elämä Jeesuksen Kristuksen kanssa Jumalassa”, joka korostaa Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta.Tämän voi todeta myös Siionin virressä, joka panee hurskaimmankin pienelle paikalle.114: 2
”Suo, Jeesus, totuudeksi
myös minun tämä uskoa.
Tee minut syntiseksi
ja väärä rauha karkota.
Herätä sydämeni
vihdoinkin huomaamaan:
on saastaa pyhyyteni
silmissä Vanhurskaan.
Vain ulkokultaisuutta
on oma hurskaus,
kun jumalattomuutta
on koko sisin olemus.” (Jonas Helman)
Tämän jumalanpalveluksen jälkeen alkavissa seuroissa saamme kuulla lisää Lohjan alueen herännäisyyden äänenpainoja.
Ennen yhteistä uskontunnusta, jonka nousemme lausumaan yhteen ääneen katson tämän kirkon Isä Jumalan Sebaotin armostuimen kuvan suuntaan itäpäädyssä, mutta juuri nyt haluan viittata alaspäin itse allttarin suuntaan, missä läsnäoleva Kristus palvelee meitä anteksiantamuksen ja rakkauden ateriallaan.