2. sunnuntai loppiaisesta, Lk. 19: 1 – 10, Esko Väyrynen

Alkutervahdys: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hemgen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme.
Hijentykäämme yhteiseen rukoukseen: Herramme ja Vapahtajamme! Me olemme nyt kokoontuneet kuulemaan ja tutkistelemaan Sinun Pyhää Sanaasi. Siunaa läsnäolollasi yhdessäolomme niin, että voisimme saada sieluillemme voimaa ja virkistystä Sanastasi. Auta meitä oikein kuulemaan ja ymmärtämään sanaasi. Amen.
Näin vuoden ensimmäisen kuukauden jälkimmäisellä puoliskolla hyvin monet meistä huomaamattaankin joutuvat manailemaan ja sadattelemaan ”veroherroja”. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että meillä on juuri tähän aikaan murheen aiheena veroilmoituksen tekeminen.
Juuri kuulemassamme Raamatun paikassa mainittiin myös yksi ”veroherra”. Hän oli tuo Sakkeus. Nimitys publikaanien päämies tarkoitti Jeesuksen aikana viranomaista, joka oli ostanut roomalaisilta vallanpitäjiltä tietyn alueen veronkanto-oikeuden. Tässä tapauksessa tuo alue oli Jerikon kaupunki. Sakkeus oli sopinut roomalaisten kanssa jostakin määrätystä rahasummasta, jonka hän maksaisi veroa Jerikon osalta valtiolle. Hänen tehtäväkseen jäi sitten apulaisineen kerätä kansalta tuo summa. Tietenkin hän ja hänen apulaisensa pyrkivät aitoina liikemiehinä hyötymään tästä touhusta. Sakkeus siis kiskoi kansalta enemmän kuin mitä hän itse joutui maksamaan. Kaikesta päättäen hän oli osannut hoitaa veronkannon hyvin, koska hänestä sanotaan: hän ”oli rikas”. Mutta rikkauksistaan huolimatta kansa halveksi Sakkeusta, koska se tiesi Sakkeuksen harjoittavan veronkannossa kiskontaa, siis epärehellisyyttä. Ymmärrämme jerikolaisten tunteita Sakkeusta kohtaan huomattavasti paremmin, jos palautamme mieliin omat tunteemme ”veroherroja” kohtaan.
Ehkä kansan ylenkatse osaltaan aiheutti sen, että Sakkeus halusi pysyä kansanjoukolta näkymättömissä. Toinen syy hänen kiipeämiseensä puuhun oli luonnollisesti se, että hän ymmärsi pienen kokonsa vuoksi hukkuvansa kansan sekaan eikä saisi nähdä Jeesusta.
Mutta Sakkeuksen piiloutumiseen puun lehvien suojaan saattoi olla sekin syynä, että vaikka hän itse halusi nähdä Jeesuksen, niin hän itse olisi ehkä halunnutkin pysyä Jeesukselta salassa. Hänhän tiesi itsekin kansan halveksivan häntä juuri sen vuoksi, että hän harjoitti vilppiä. Hänellä varmasti oli paha omatunto.
Juutalaisen hurskauskäsityksen mukaan hyvän ja oikeamielisen ihmisen ei sopinut mennä julkisyntisen luo. Eikä myöskään syntinen ihminen voinut mennä Herran kasvojen eteen, siis Herran temppeliin ennenkuin oli sovittanut rikoksensa uhreilla. On hyvin paljon mahdollista, että Sakkeus oli kuullut Jeesuksen suorittamista ihmeteoista. Ehkä hänkin mielessään aprikoi, että jos Jeesus olikin se luvattu Messias. Ja hän ei tämän vuoksi uskaltanut mennä Jeesuksen näkyviin.
Mutta Sakkeuksen kohdalle saavuttuaan Jeesus puhuttelikin häntä nimeltä: ”Sakkeus tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”. Tämä oli mukana olleelle kansanjoukolle suoranainen pettymys. Jeesus oli opetuksellaan ja sairaiden parantamisella ja monilla muilla ihmeteoillaan osoittanut kansalle, että hän on juuri se luvattu Messias. Kumminkin tämä vanhurskaaksi tunnettu mies meni vihatun ja halveksitun ”veroherran”, kieroudella rikastuneen Sakkeuksen kotiin.
Jos kerran Jeesus oli Messias, niin hän olisi tiennyt ilman muuta, että Skkeus on sellainen ihminen, jonka kotiin kunnon kansalainen ei voi mennä. Mutta Jeesuksen puolustautuminenkin kansanjoukon edessä oli yhtä yllätyksellistä vastatessaan nurisijoille: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. Hän ilmaisi kansalle, että kyllä hän tiesi naapurien sanomattakin, kuinka huono ja halveksittu mies Sakkeus on.
Mutta Jsseuspa tulikin pelastamaan niitä, jotka eivät voi saavuttaa itse pelastusta, siis meitäkin. Valitettavasti me olemme vain noiden Jerikon kaupungin asukkaiden kaltaisia. Mekin panemme ihmisille vähimmäisvaatimuksia, ennenkuin hyväksymme heidät seuraamme. Meidän nykyinen arkkipiispamme on kertonut yhden esimerkin omasta elämästään, kuinka hän on poikennut pois Kristuksen viitoittamalta linjalta. Hän oli v. 1954 käymässä Ambomaalla ja matkallaan Engelan lähetysasemalle saapui Uukuanjaman heimon alueelle. Alueen heimopäällikkö oli vieraita vastassa. Heimopäällikkö oli aikoinaan kasettu kristinuskoon, mutta luopumus oli voittanut, niin että hänet oli erotettu seurakunnasta. Matkaa lähetysasemalle jatkettaessa päällikkö joutui moitiskelun kohteeksi. Mutta arkkipiispamme jatkaa kerrtomustaan, että hän on jälkeenpäin tuntenut itsesyytöstä heimopäällikön saaman kohtelun vuoksi. Ehkäpä juuri tuossa miehessä Vapahtaja olisikin nähnyt Sakkeuksen. Vapahtaja ei tuominnut eikä tuomitse vielä tänäkään päivänä, vaan hän sanoo: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse lähteä etsimään vikoilevia ihmisiä arkkipiispasta tai Ambomaalta asti. Niitä löytyy paljon lähempääkin. Heitä on täälläkin Helsingissä, peräti täällä Kallion kirkossa: sinäkin ja minä. Harvapa meistä jaksaa uskoa ”veroherroista” hyvää, varsinkaan näin tammikuun lopulla. Jos ajattelen esim. itseäni, joka olen Kallion seurakunnan uusi nuorisopappi, niin pelko täyttää mieleni.
Ensiksikin seurakunnan nuoret näkevät ja löytävät minusta paljon tyytymättömyyden aihetta: en ole sellainen kuin he toivoisivat. Toiseksi minä itse varmaankin tulen näkemään Kallion nuorisossa sitä enemmän arvostelun aihetta, mitä enemmän opin sitä tuntemaan. Mutta juuri tämän päivän evankeliumin antaman opetuksen valossa tällainen pelko on turhaa. Meidän asiamme ei ole asettaa mitään vähimmäisvaatimuksia lähimmäisillemme, että jos olet sellainen ja teet vielä tuon, niin sitten voimme toimia yhdessä. Ihmisen Poika tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.
Tätä meidän tulee muistaa silloin, kun huomaamme lähimmäisemme kelvottomuuden Jumalan edessä, tai kun oma syyllisyyden tunto ajaa meitä piiloutumaan Jeesuksen tieltä. Jos kerran Sakkeus sai armon sillä perusteella, että hän oli Aabrahamin lapsi, niin totta kai armahdus kuuluu meillekin, joiden edestä Kristus tuli ihmiseksi ja uhrasi itsensä meidän sovitukseksemme. Meillä itsellämme ei ole mitään ansiota pelastuksen saamisessa. Me voimme vain Sakkeuksen tavoin iloita siitä, että Jeesus tahtoo tulla meidänkin elämäämme.
Koska kerran omakin pelastuksemme on yksim Jeesuksen armon varassa, niin tämän vuoksi emme saa panna ehtoja lähimmäisilemmekään. Me ihmiset emme pysty parantamaan toisen ihmisen elämäntapoja. Jeesus itse sen tekee. Siinä kodissa, jonka isäntä Sakkeuksen tavoin ottaa iloiten Jeesuksen vastaan, Jeesus saa aikaan parannusta. Jeesus ei paranna ainoastaan yksityistä ihmistä, vastaanottajaansa, vaan koko perhekunta tulee tästä parannuksesta osalliseksi. Jeesuksen läsnäolo on voimallinen muuttamaan koko kodin elämän. Sentähden, rakkaat ystävät, älkää sulkeko kotinne ovia Jeesukselta!
Rukoilkaamme! Herra Jumala, taivaallinen Isä. Me ylistämme sinua Poikasi evankeliumista, joka tekee kaikki uudeksi, puhdistaa sydämemme ja omattuntomme ja murtaa synnin kahleet. Anna hänen, joka läsnäolollaan pyhitti Sakkeuksen kodin, yhä edelleen sanassaan olla kotiemme jokapäiväisenä vieraana. Auta meitä pysymään uskon kuuliaisuudessa, ettemme tuhlaisi hänen lahjaansa, vaan hänen avullaan pyhittyisimme ja uudistuisimme eläen alati sinun kunniaksesi.