2. sunnuntai loppiaisesta, Lk. 19: 1 – 10, Esko Väyrynen

Me ihmiset olemme aivan huomaamattamme asettamassa kelpoisuusehtoja lähimmäisillemme.Tämä vaatimusten ketju on loputon. Vanhemmat odottavat lapsistaan parempia kuin mitä he itse ovat. Lapset toivovat omien vanhempiensa olevan pätevämpiä kuin tovereiden vanhemmat. Heikot oppilaat eivät pääse oppikouluun. Ammattitaidoton ei saa työtä. Kaikkialla loputon vaatimusten sarja. Ehkä viime päivinä jokainen on saanut ainakin mielessään esittää vaatimuksia siitä, millainen tulisi olla hänen presidenttiehdokkaansa. Yhteiskunnan johtohenkilöt eli esivalta harvoin täyttää meidän asettamat vaatimukset.
Jo apostoli Paavali totesi: ”Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta jalosukuista”, kuten äsken alttarilta kuulimme. Jo Jeesuksen ajan ihmiset olivat huomanneet, että esivalta ei täytä heidän sille asettamia vaatimuksia. Tämän päivän evankeliumissa mainittu Sakkeus oli Jeesuksen ajan yhteiskunnan esivallan edustaja. Kaikki kumminkin sanoivat häntä syntiseksi mieheksi.
Veronkanto on aina ollut kansalaisille vastenmielinen. Verokarhu on halveksittu henkilö. Sakkeus oli verokarhu. Jeesuksen aikana vero kannettiin tullin muodossa. Kun joku toi tuotteitaan kaupungin asukkaiden ostetavaksi, niin kaupungin portilla hänen piti maksaa niistä tullia eli veroa valtiolle. Sakkeus oli tuollaisten tullimiesten eli niinkuin heitä kutsuttiin publikaanien esimies eli pomo. Kun ihmiset lisäksi vielä tiesivät Sakkeuksen virassaan rikastuneen, niin heidän halveksuntansa oli varmasti koko sydämistä. Kassanhoitajilla on ilmeisesti kautta aikojen ollut suuri kiusaus käyttää heille uskottuja varoja henkilökohtaisiin tarpeisiinsa.
Sakkeus ei kelvannut asemansa puolesta oikeitten ihmisten seuraan. Lisäksi hän oli koolttankin pieni. Rikkauksistaan huolimatta hän ilmeisesti oli onneton ihminen, kärsi alemmuuden tunnetta halveksitun ammattinsa vuoksi. Ehkä kotielämäkin oli vähän niin ja näin. Me kyllä monta kertaa haaveilemme salaisessa mielikuvituksessamme, että jos olisimme oikein rikkaita, niin sitten elämä olisi onnellista. Vaaraton esimerkki ylettömän rikkaasta, mutta aina huolien ahdistamasta olennosta on lasten sarjakuvasankari Roope Ankka.
Sakkeuksen sisäistä hätää ja ahdinkoa osoittaa se, että hän niin kiihkeästi tahtoi nähdä Jeesuksen. Halun kiihkeydestä on todistuksena se, että hän kansan nähden kiipesi puuhun. Koettakaapa kuvitella meidän aikamme jotakin korkeaa virkamiestä kiipeämässä kansan nähden puuhun. Kyllä olisi katselijoilla hauskaa. Hauskaa riittää vaikkei näkisikään, kun vain saisi edes kuulla sellaisesta. Mutta hätä ei lue lakia ja Sakkeuksella oli hätä. Ehkä hän oli saanut tietoonsa, että Jeesus ei halveksi tullimiehiäkään. Olihan Jeesuksen opetuslapsista Leesi entinen tullivartija.
Varmasti Sakkeus oli niin oman alemmuudentunteensa masentama, ettei uskaltanut toivoakaan Jeesusta kotiinsa. Hän olisi ollut ylen onnellinen, jos olisi saanut puhutella häntä tien varrella. Sakkeuksen hämmäästys on täysin ymmärrettävää Jeesuksen menettelyn johdosta. Kun Jeesus saapui puun kohdalle, johon kaikki halveksien töllistelivät, hän suoraa päätä ilmoittaa saapuvansa Sakkeuksen kotiin vieraisille.
Mutta ei varmasti kansanjoukon hämmästys ollut sen vähäisempi. Olihan Jeesusta alettu pitää vähintään profeettana hänen opetustensa ja tunnustekojensa perusteella. Ja nyt hän kaupungin tuntumaan saavuttuaan ilmoittaakin menevänsä syntisen miehen luo majailemaan. Kukapa meistäkään haluaisi olla tekemisissä julkisyntiin vajonneitten kanssa. Ehkä me sitten voisimme asiaa hieman harkita, jos henkilö osoittaisi katuvansa syntejään ja tietyn koeajan kestettyään olisi valmis sovittamaan rikoksensa.
Näin ajatteli kansa Jeesuksenkin päivinä. Silloinkin vaadittiin tiettyä parannuksen järjestystä. Mutta koska Jeesus oli tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut oli, niin hän ei tarvinnut ihmisten keksimiä kaavoja pelastussanoman julistamiselle. Ihmisen Pojalla oli valta antaa syntejä anteeksi maan päällä. Jeesus julisti evankeliumia juuri Sakkeukselle, koska hänellä ei ollut ihmisten edellytysten ja ehtojen mukaan siihen mitään mahdollisuuksia. Ehkä ihmiset olisivat odottaneet hänen luopuvan virastaan. Jeesus ei vaatinut tehtävien jättämistä.
Tästä Jeesuksen Sakkeukselle lausumasta vapauttavasta huomaavaisuudesta syntyi hänen rinnassaan suuri ilo. Se purkautui ystäväpiirille järjestettynä juhlana. Juhlan aikana hänellä vasta oli tilaisuus syntiensä vilpittömään tunnustamiseen, syntien, jotka hän jo kaupungin ulkopuolella oli saanut anteeksi. Tunnustuksen kautta julkisiksi tulleet petokset oli hyvitettävä mahdollisuuksien mukaan. Sen, mitä Sakkeus näin teki, oli anteeksisaamisen ja siitä syntyneen uskon hedelmää eli seurausta.
Pelastus tuli Sakkeuksen kodille sen johdosta, että Jeesus meni kotiin. Se koti oli kaikkien halveksima. Varmasti siellä oli ollut tähän saakka tuttua pahan omantunnon aiheuttamat riita- ja torapuheet. Jeesus pelasti kodin yleiseltä halveksunnalta. Jeesus pelasti perheen isän kiukun purkauksilta. Koko perhe pelastui, kun isä löysi pelastuksen. Isä ei pystynyt pelastusta ansaitsemaan, vaan Jeesus pelasti hänet pahan omantunnon syytöksiltä. Alkoi kokonaan uusi elämä.
Kuulijani! Yhä tänä päivänäkin Jeesus tahtoo olla sinunkin huoneessasi. Hän tahtoo sanansa armolupausten kautta vapauttaa sinutkin pahasta omastatunnosta. Et ehkä sinäkään uskalla toivoa Jeesusta kotiisi vierailulle. On niin paljon, joka siellä kotona on Jeesuksen silmiin sopimatonta. Jeesus ei haluakaan tulla pitämään mitään kotitarkastusta. Sinun tarvitsee näyttää hänelle vain se, mikä mieltäsi painaa, mikä antaa kiusaajalle yliotteen. Jeesus pyytä olla kotonasi vieraana, ei käskijänä ja vaatijana. Hän tahtoo olla luotettava ystäväsi, jolle voit kerrtoa ikävimmät huolesi. Silloin sinunkin kotisi on suurimman maan päällisen onnen säilytyspaikka. Kun Jeesus on kotiemme paras ja kaivatuin vieras, meidän toiveellamme kasvattaa nuorisosta parempi sukupolvi kuin mitä meistä on tullut, on toteutumisen edellytykset.
Jeesus toi pelastuksen sekä ruumiillisesti että moraalisesti alamittaisen Sakkeuksen kotiin. Rakkaus vei Jeesuksen Sakkeuksen kotiin, ei isännän ansiot. Ainoastaan rakkaus voi käskeä häntä, jota sekä tuuli että aallot tottelevat, ja jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Rakkaus panee Jeesuksen etsimään ja pelastamaan kadonneita. Rakkaudesta Jeesus etsii sinua ja minuakin, jotka emme ole edes Sakkeuksen veroisia. Sakkeushan oli rikas.
Me kyllä olemme valmiit asettamaan pelastukselle ehtoja. Mutta sitä varten Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi, että hän voisi pelastaa rakkauden voimalla kadotetun ja tuomitun. Joosua oli kironnut Jerikon kaupungin. Jumalan Poika kiersi kirotun kaupungin kautta, kun hän oli matkalla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille elämänsä viimeisen kerran, jotta kirous kävisi mitättömäksi. Ihmisen Poika meni kirotun kaupungin vihatun verokarhun kotiin, koska hän ei käännä selkäänsä pienelle publikaanillekaan, vaan etsii ja pelastaa kadonneita.
Tämän Jeesus teki sitä varten, että mekin lakkaisimme asettelemasta pelastukselle esteitä. Jeesus sanoo: Katso, minä seison ovella ja kolkutan.