Rakkaat kristityt!
Evankeliumi vie meidät tänään Nasaretin kaupunkiin. Jos matkustat tänä päivänä Israeliin – löydät tuon vanhan pienen kaupungin sieltä yhä. Se sijaitsee reilun kolmekymmentä kilometriä Genesaretinjärveltä eli Galilean mereltä länteen. Pieni kaupunki – Jeesuksen aikana lienee ollut asukkaita muutama sata. Ei enempää.
Se oli kaupunki, jossa Jeesus oli elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Emme tiedä kauanko hän oli ollut välillä muualla, mutta evankeliumit kertovat, että ennen tänään esillä olevia tapahtumia Jeesus oli kastettu Jordanilla ja sen jälkeen hän oli paholaisen kiusattavana. Nyt hän oli palanut kotikaupunkiinsa vuoren rinteelle.
Jeesus oli siis tullut sapattina lapsuutensa synagogaan. Todennäköisesti synagoga oli hyvin vaatimaton – on jopa mahdollista, että se sijaitsi ulkona, mutta oli joka tapauksessa paikka, johon kylän tai kaupungin väki sapatti sapatin jälkeen kokoontui yhteen. Evankelista Luukas sijoittaa tapahtuman Jeesuksen julkisen toiminnan alkuun, on kyse Jeesuksen ensimmäisestä saarnasta.
Ympärillä on tuttuja ihmisiä. Jeesus tuntee kuulijansa ja kuulijat tuntevat Jeesuksen. Evankelista kertoo, että Jeesukselle ojennettiin kirjakäärö – jos niin oli, oli Nasaretin kylä hyvin rikas omistaessaan tuollaisen aarteen. Aarteita kirjakääröt kaikessa harvinaisuudessaan olivat. Silloin ei Raamattuja ollut joka kodissa – niin kuin nykyään. Jeesus siis lukee tai lausuu ulkoa tuon kuulemamme Jesajan kirjan katkelman:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Tekstiä seuraa ehkä kirkkohistorian lyhyin saarna: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Tätä Nasaretin synagogassa pidettyä lyhyttä raamatunselitystä on pidetty Jeesuksen ohjelmajulistuksena. Nykyaikaisella strategiakielellä sitä voitaisiin kutsua Jeesuksen missioksi tai visioksi: tätä varten olen tullut. Tätä olen tullut tekemään. Tämä kaikki on totta tänään.
Päivän evankeliumi päättyy tuohon Jeesuksen lyhyeen saarnaan.
Jos lukisimme Luukkaan evankeliumia hieman eteenpäin, selviäisi miten saarna otettiin vastaan. Ensin kiiteltiin, sitten alettiin ihmettelemään, että eikös tämä ole ihan tuttu mies meidän kylältä. Sitten raivostuttiin ja ajettiin Jeesus ulos kaupungista ja aiottiin työntää hänet jyrkänteeltä alas. Jeesus kuitenkin kulki väkijoukon poikki ja lähti jatkamaan matkaansa.
Ei ollut helppo uskoa. Ei ollut helppo uskoa sitä miehestä, joka oli kasvanut näille hänelle tuttujen ihmisten keskellä. Mutta sitten alkoi tapahtua.
Kapernaumissa Jeesus vapauttaa miehen pahan hengen vallasta, parantaa Pietarin anopin, kutsuu Gennesaretinjärven rannalla itselleen opetuslapsia, parantaa spitaalisen, halvaantuneen ja matka jatkuu. Evankeliumit ovat täynnä ihmeellisiä kohtaamisia. Yhä useammat vakuuttuvat, että nyt tässä ei ole kuka tahansa. Tämä mies on toisenlainen.
Alkaa näkyä se, mitä Markus kirjoittaa tämän päivän vaihtoehtoisessa : ”Jeesus sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle.”
Jos evankeliumin selaamista jatkaa, voimme lukea kuinka hän armahtaa aviorikoksesta kiinni otetun, antaa anteeksi, kieltää tuomitsemasta, kehottaa rakastamaan vihamiehiä, varoittaa rikkauden vaaroista… silmien eteen piirtyy kuva siitä – mitä tarkoittaa, kun joku rakastaa. Pahaan ei vastata pahalla, kaksi kovaa ei asetu vastakkain. Sen sijaan aitoja kohtaamisia kerta toisensa jälkeen niissä elämäntilanteissa, joissa ihmiset elivät.
Rakkaat kristityt! Meidät on kasteessamme kutsuttu seuraamaan Kristusta. Hän osoittaa tietä. Hän näyttää uudenlaista elämäntapaa. Ja uskallan väittää, että se elämä, johon hän meitä tänään kutsuu, ei ole käynyt vanhanaikaiseksi, ei ole menettänyt merkitystään.
Me elämme ajassa, jossa vahvat, nopeat, tehokkaat, kauniit ja nuoret tuntuvat aina voittavan. Ja kuitenkin – me tiedämme millaista hedelmää tehokkuuden paine tuo ihmisten elämään. Yhä useampi väsähtää, yhä useampi kokee elämänsä arvottomaksi. Tehokkuuden vaatimus on ihmisyydelle julma.
Kristus osoittaa toisenlaista tietä – Kristus opettaa toisenlaista ihmisyyttä. Olet arvokas, olet rakas – et sen perusteella mitä olet tehnyt tai saanut aikaiseksi – vaan koska olet olemassa.
Köyhät, vangitut, sokeat – kaikki tarvitsevat – saavat kuulla ilosanoman. Vapaus koittaa, riemuvuosi alkaa.
Hyvät ystävät.
Vuoden kuluttua kuulumme samaan seurakuntaan, Agricolan suomalaiseen seurakuntaan. Nyt elämme valmistelujen aikaa. Elämme aikaa, jolloin tuo Jeesuksen tämänpäiväinen saarnateksti tulisi lukea uudelleen kysellen: miten me jatkamme tätä Jeesuksen aloittamaa tehtävää. Tuo visio ei ole kadonnut mihinkään, se on yhtä ajankohtainen tänään kuin silloin vajaa kaksituhatta vuotta sitten. Edelleen on julistettava hyvää sanomaa ja vapautettava sidottuja ihmisiä kahleistaan, avattava silmiä ja korvia ja vapautettava sorrettuja vapauteen. Sitä tietä yhdessä etsimme.