Täynnä Hengen voimaa Jeesus luki Jesajan kirjasta: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.” (Jes. 61:1–2)
Kuulimme äsken, miten Jeesus tuli julistamaan ”päivää, jona Jumalamme antaa palkan”. Se on päivä, joka meidän tulisi muistaa eikä unohtaa, sillä aikojen lopussa on tulossa tuomiopäivä, jolloin meidät tuomitaan kaikesta siitä, mitä olemme sanoneet ja tehneet. Jeesus opettaa: ”Jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.” (Matt. 12:36) Se on elämämme tärkein päivä, joten meidän tulisi valmistautua sitä varten. Sinä päivänä kaikki tapahtuu niin kuin Raamatussa on ennustettu! Profeetta Jeremia sanoo: ”Sinä, Herra Sebaot, tutkit ihmisten sydämen ja ajatukset ja tuomitset oikein.” (Jer 11:20) Jeesus kertoo tuomiopäivästä: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti…” (Matt. 25:31 – 34)
Tämä on se lause, joka meidän on tarkoitus kuulla Herraltamme tuomiopäivänä. Mutta niin moni ihminen kulkee tällä hetkellä kohti kadotusta. Liian moni kuvittelee, että koska Jumala rakastaa häntä, niin hänen syntinsä on ihan ok Jumalalle. Hän sanoo mielessään: ”Eikös Jeesus kuollut syntieni tähden? Ja kaikkihan tekevät syntiä, joten voin rauhassa jatkaa elämääni, miten itse hyväksi katson. Ei se estä taivaaseen pääsyäni.” Miksi sitten läpi Raamatun Jumala kehottaa meitä luopumaan synnistä? Kuten: ”Tulkaa lopultakin järkiinne, älkää tehkö syntiä!” (1. Kor. 15:34) Me emme voi vaieta synnistä, koska sillä on valtava vaikutus siihen, missä me vietämme iäisyytemme. Jos me emme suostu luopumaan syntisestä elämäntavastamme elämämme aikana, tulemme tuomiolla kuulemaan nämä kauhistuttavat sanat: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen… ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25: 41, 46)
Tämän vuoksi me emme voi vaieta Jeesuksen ja apostolien varoituksista, emmekä voi uskoa ja luottaa kauniilta kuulostaviin ihmisjärjen päätelmiin, jotka ovat ikuisuutemme kannalta todella vaarallisia uskomuksia kuten:
– ”Jumala on armollinen, joten kaikki pääsevät taivaaseen.” Missään Raamatussa ei luvata näin.
– ”Uskoni Jumalan olemassaoloon vie taivaaseen.” paholainenkin uskoo, että Jumala on olemassa.
– ”Minä uskon Jumalaan ja minut on kastettu, joten älä puhu mistään parannuksen teosta.” Tämän kaltaisesti ajattelivat Israelin uskonnolliset johtajatkin, kun he halusivat tappaa viattoman Jumalan Pojan, joka kehotti heitä tekemään parannusta.
Kumpaa meidän tulee uskoa enemmän, ihmisen keksimiä suosittuja ajatuksia vai Jeesuksen, Jumalan Pojan, meille kertomaa epäsuosittua totuutta? ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. 7:21–23)
Kuten Jeesuksen sanoista huomaa, moni kristitty tulee järkyttymään seisoessaan Jeesuksen edessä tuomiopäivänä, ellei hän tee parannusta kuten Jeesus opettaa. ”Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 12:47–48) Kaikki mitä Jeesus on sanonut, on totta, sillä Hän on Jumalan Poika. Siksi meidän tulee kuunnella Häntä eikä ihmisiä, jotka pitävät itseään Jeesusta viisaampina, ja jotka julistavat vain osaa Jeesuksen sanoista, mutta sivuuttavat ikävät asiat.
Helvetistä muistuttamista ei pidetä soveliaana, koska ihmiset pahoittavat siitä mielensä. Mutta mieti itse: tuomio on lopullinen ja ikuinen, eikä siihen ole valitusoikeutta! Onko siis parempi jättää toinen puoli totuudesta kertomatta ja antaa ihmisten jatkaa matkaansa kohti kadotusta vai pahoittaa ihmisten mieli kertomalla heille koko totuus, jotta he tekisivät parannuksen ja pelastuisivat? Jeesus kertoi meille, millainen helvetti on, ei pelotellakseen vaan varoittaakseen meitä, ettemme nukkuisi synnin unessa ja päätyisi helvettiin.
Meidän on muistettava, että Jumala vihaa kaikkea syntiä – oli se sitten ei-uskovien tai uskovien tekemää. Jumala ei päästä mitään syntiä ikuiseen elämään! Kyllä, Jeesus kuoli syntiemme tähden, jotta meillä olisi pääsy ikuiseen elämään. Mutta Jeesus opettaa: ”Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15) Jeesus itse kehottaa meitä luopumaan syntisestä elämäntavastamme. Synti ei meistä itsekseen katoa, vaan meidän tulee siitä luopua Jumalan sanan avulla! Naulita ristiin. Se ei ole helppoa tässä syntisessä maailmassa ja tässä syntisessä lihassa, mutta se on välttämätöntä! Apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeessään: ”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.” (Room. 6:15–16)
Jos puolustelemme syntejämme pitämällä niitä inhimillisinä tai jos emme sano syntiä enää synniksi, niin emme tule ikinä kestämään viimeisellä tuomiolla! Synnintunto puolestaan saa meidät tekemään parannusta. Parannuksen teko on siis totutusta syntisestä elämäntavasta luopumista, ja se kuuluu myös ja erityisesti meille kristityille! Herran pelko on oleellinen osa parannuksen tekoamme. Ilman sitä me kuvittelemme Herran katsovan syntistä elämäämme läpi sormien! Jumala on vanhurskas, pyhä ja oikeudenmukainen, ei hän hyväksy kenenkään mitään syntiä, sillä jokainen – pienikin synti – johtaa meitä väärään suuntaa. Oleellinen kysymys on, mitä jokaisen meidän tulee kysyä Jumalalta: Onko elämässäni jotain, mistä Sinä Herra haluat, että minä luovun? Usein tuolloin mieleemme tulee syntisiä tapojamme, joista emme ole luopuneet. Yleensä ne eivät ole pahoja maailman silmissä, mutta Jumalan silmissä ovat, koska ne pitävät meidät kaukana Taivaan Isästä. Hän tietää, että ihmiselle parasta on olla Isänsä luona.
Liian usein olen kuullut ihmisten suusta: ”mä oon ihan tarpeeksi hyvä ihminen.” Tällä selitellään sitä, kun ihminen haluaa kulkea omia polkujaan eikä kääntyä taivaan tielle. Mutta ei kukaan meistä ole tarpeeksi hyvä ihminen! ”Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” (Mark. 10:18) Mutta emmekös me ole ns. kunnon kansalaiset ole ihan hyviä ihmisiä? Emme ole tehneet mitään todella pahaa, kuten tappaneet ketään? Koska meistä ei tule tässä maailman ajassa synnittömiä, tulee meidän vaeltaa kristittyinä jatkuvasti parannusta tehden. Meistä kristityistä sanotaan usein, että pidämme itseämme muita parempina. Sehän on toki pilkkaa, mutta jos me vertaamme itseämme muihin ja olemme oikein tyytyväisiä itseemme, ettemme ole muiden kaltaisia, syyllistymme samaan ylpeyteen mihin fariseukset Jeesuksen aikana. Itseään muita parempana pitäminen pitää ihmisen kadotuksen tiellä.
Sitten on vielä ne, jotka kuvittelevat pelastuvansa, koska ovat mielestään elämässään tehneet enemmän hyvää kuin pahaa. Niin he kuvittelevat pääsevänsä omilla hyvillä teoillaan taivaaseen. Tällaista harhaa kutsutaan omavanhurskaudeksi.
Kristityn vaellus ei ole helppoa, sillä maailma, paholainen ja oma lihamme pyrkii pysäyttämään meidät. Kristityn elämä on kilvoittelua pysyäksemme joka päivä oikealla tiellä. Jos emme tee parannusta, emme pääsee ikuiseen elämään. Kun ihminen luopuu jumalattomasta elämäntavastaan, Jumala näkee meidät Kristuksen ansiosta pyhinä. Meidän tekomme eivät siis koskaan pelasta meitä eikä tee meistä pyhiä! Jeesus kantoi ristille meidän syntimme, ja me saimme täysin ansiottamme Hänen vanhurskautensa lahjaksi. ”Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta… Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6: 20, 22 – 23)
Meidän on aika herätä, sillä herännyt ihminen kaipaa elämää Jumalan yhteydessä. Omassa viisaudessamme emme edes tajua kääntyä, mutta annetaan Jumalalle lupa muuttaa meitä: ”Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” (Jer. 24:7)
Onneksi emme ole yksin vaelluksellamme kohti palkkapäivää, sillä ”Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.” (Jes. 40:10–11)
Jeesus luki Jesajan kirjaa eteenpäin, ennen kuin Hän kertoi kuulijoilleen totuuden, että tämä profetia toteutui heidän silmiensä edessä: ”Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.” (Jes. 61:2–3) Näin alkoi Jeesuksen julkinen palvelutyö, Hänen kauttaan maailmaan tuli armo ja totuus – kiitos Jumalalle! ”On autuas se ihminen, ken elää Herraan turvaten. Ei mitään silloin puutu.” (Virsi 340:3)