Me kaikki olemme Herran palvelijoita, me jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen. Näin sanoo Herra: Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt – älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. (Jes. 41:9–10)
Tämän mahtavan lupauksen Herra lausui palvelijansa Jesajan suulla omaisuuskansalleen Israelille. Mutta tämä lupaus ei koske ainoastaan Israelia – se koskee myös sinua! Herra on valinnut sinut palvelijakseen viemään ilosanomaansa eteenpäin. Eikä sinun tarvitse pelätä, sillä Herra lupaa olla kanssasi ”kaikki päivät maailman loppuun asti.” Hän vahvistaa, auttaa ja tukee sinua.
Jeesus luki synagogassa Jesajan kirjasta kohdan, jossa Herran voideltu tuo ilosanoman. Ja koska Jeesus on totuus, hän kertoi tuon profetian toteutuneen juuri silloin. Sillä Jeesus tuli maailmaan ilmoittamaan meille hyvän sanoman. Hän tuli ”parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan, lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.” (Jes. 61:1–3)
Palvelijasta ystäväksi
Palvelija-sana ei oikein kolahda meille. Harva haluaa vapaaehtoisesti palvella toisia. Ajatus palvelemisesta tuo helposti mieleen köyhän palvelijan täyttämässä rikkaan isäntänsä oikkuja. Mutta kun Kuningasten Kuningas syntyi maailmaan, Hän joka oli kaikista korkea arvoisin, joka on koskaan maan päällä kulkenut, ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. (Matt. 21:28)
Jeesus palveli ihmisiä parantamalla heidän sairauksiaan, osoittamalla heille, että he olivat merkityksellisiä ihmisiä ja että Jumala rakastaa heitä. Iloissaan ihmiset lähtivät seuraamaan hyvää Kuningasta, joka rakasti alamaisiaan – niin paljon, että hän kuoli jokaisen meidän puolesta. Ja Hän otti meidät ystävikseen:
Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. (Joh. 15:14–16)
Miten valtava lupaus, johon meillä kaikilla on oikeus turvautua. Me olemme Jeesuksen ystäviä, ja Jumala vastaa kaikkiin rukouksiimme antaen kaiken mitä Jeesuksen nimessä Häneltä pyydämme, kunhan kylvämme ilosanomaa ympärillemme ja olemme kuuliaisia Herran tahdolle.
Ystävästä perilliseksi
Ihanaa olla Jeesuksen ystävä, mutta ei tässä vielä kaikki. Sillä meitä ei ole tarkoitettu vain Jeesuksen ystäviksi, vaan myös Isän täysivaltaisiksi perillisiksi – Kuninkaan lapsiksi! Mutta palvelijan voi olla vaikea uskoa tätä. Miten palvelijasta voisi muka tulla Isäntänsä perillinen?
Jos jollain on palvelijan mieli eikä Jumalan lapsen mieli, niin hän ei usko tilanteensa muuttuvan paremmaksi – vaikka hän haluaisikin. Sillä hän uskoo, että Isäntä ei anna hänelle yhtään enempää kuin mitä palvelija on itse omin voimin ansainnut.
Hän haluaa silti enemmän, ja hän kuvittelee, että ainoa mahdollisuus on ottaa oikeus omiin käsiinsä. Siispä hän ei tottele Isäntäänsä, vaan tekee oman mielensä mukaan, koska hän kuvittelee saavansa siten enemmän. Hän kuvittelee, että Isäntä haluaa estää häneltä kaiken hyvän.
Muistatte miten tuhlaajapoika ei uskonut Isän huolivan häntä enää pojakseen, joten hän oli valmis tyytymään palvelijan osaan,
sillä omilla ansioillaan hän ei olisi voinut palata vaatimaan perillisen osuutta. ”En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon. Niin hän lähti isänsä luo.” (Luuk. 15:19)
Jokaisen meistä on jossain vaiheessa elämäämme ajateltava näin. Jokaisen meistä on tajuttava Paavalin tavoin olevamme ”syntisistä suurin”. Sillä vain synnintunto voi saada meidät palaamaan Isän luo. Mutta kiitos Herralle, meidän ei tarvitse jäädä köyhäksi armon kerjäläiseksi! Sillä Isä ottaa meidät iloiten vastaan! ”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.” (Luuk. 15:20) Ei näin tehdä palvelijalle – vaan perilliselle. Kun siis tuhlaajapoikina ja –tyttärinä palaamme Isän luo, Hän ottaa meidät iloiten ja rakkaudella takaisin omiksi lapsikseen. Se on meidät asemamme – uskokaa siihen, älkää käyttäytykö niin kuin olisitte valinnut vain palvelijan osan.
Miten tämä on mahdollista? Miten palvelijasta voi tulla perillinen? Siten, että ystävämme Jeesus on tehnyt kaiken puolestasi!
Kuolemallaan Hän vapautti sinut orjuudesta ja teki sinusta Isänsä perillisen. Hän ei valinnut ylellistä elämää hienossa linnassa palvelijoiden keskellä, vaan Hän suostui kaikkeen kärsimykseen sinun takiasi, ettei sinun tarvitsisi kärsiä! Ristillä riippuessaan hän ei vihannut ja kironnut ihmiskuntaa, joka olisi sen ansainnut. Kaiken kivun keskellä Jeesuksen mielessä olit sinä! Hän rukoili armoa ja anteeksiantoa jokaiselle meille, sillä meidän syntiemme tähden hän kärsi, meidän syntimme painoivat niissä nauloissa, joilla hän oli kiinni ristissä.
Mutta Jumala on antanut meille vapaantahdon: me voimme itse valita haluammeko perillisiksi vai palvelusväeksi! Palvelija tottelee käskyjä vastentahtoisesti, perillinen tuntee Isän sydämen ja haluaa rakkaudesta Häneen olla hänelle kuuliainen! Ja kun suostumme perillisiksi, meidän päällemme puetaan puhtaat vaatteet ja ilojuhla alkaa taivaassa! Me tulkitsemme aivan väärin Raamattua, jos kuvittelemme tulevamme perillisiksi vasta sitten kerran taivaassa. Ei – meistä tulee Kuninkaan tyttäriä ja poikia, täysivaltaisia perillisiä jo tässä ajassa, kun tuhlaajapojan tai –tytön sydän kääntyy Jumalan puoleen, ja hän antaa Isän ottaa hänet avosylin takaisin omaksi lapsekseen eikä jää pelkäksi palvelijaksi. Ei Isä ottanut tuhlaajapoikaa ilman tämän suostumusta takaisin perillisekseen. Poika olisi voinut kieltäytyä tulemasta takaisin perilliseksi ja mennä vain palvelijaksi. Mutta hän otti vastaan Isänsä suunnattoman rakkauden ja halusi olla Isänsä perillinen.
Jeesus luopui Pojan oikeuksista meidän vuoksemme, ettei meidän tarvitsisi luopua, kärsiä, että me saisimme olla perillisiä! Mutta kaikella on hintansa. Hinta on se, että Jeesuksen on oltava tärkein asia elämässäsi. Sinun on oltava valmis luopumaan kaikesta muusta – niin kuin Herramme itsekin teki. Mutta älä pelkää, Hän todella pitää sinusta rakkaastaan huolta!
Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja — tosin myös vainoa — ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän.
Sinä Jeesukselle rakas – sinä olet hänelle suunnattoman rakas! Hänellä on ikävä sinua, hän kaipaa sinun, päästä Hänet lähemmäksi sinua, niin hän tulee. Hän ei pakota, hän – hän rakastaa sinua, Hän ON rakkaus! Rakas ystävä, näin sanoo Herra:
Sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa. Ei sinun nimesi enää ole Hylätty… vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni. (Jes. 62:3–4)
Kuten alussa sanoin, me kaikki olemme Herran palvelijoita. Me saamme iloita siitä, että olemme perillisiä ja palvelijoita, mutta meillä ei pidä olla palvelijan mieli, vaan Isän lapsen mieli. Silloin kun olemme havahtuneet siihen, että olemme Kuninkaan tyttäriä ja poikia, silloin me saamme myös uskoa, että Herran Pyhä Henki on yllämme! Herra on voidellut meidät omaan työhönsä, ja Hän lähettää meidät:
– ilmoittamaan ihmisille hyvää sanomaa
– parantamaan Jeesuksen nimessä ne, joiden mieli on murtunut
– julistamaan synnin ja kuoleman vankeudessa oleville vapautusta
– julistamaan sokeille, jotka eivät näe Jumalan todellisuutta, näkönsä saamista
– katkaisemaan kahleet, jotka sitovat ihmisiä
– julistamaan että tämä vuosi on todella Herran riemuvuosi!
Ja Herra lähettää meidät:
– lohduttamaan kaikkia murheellisia
– antamaan sureville kyynelten sijaan ilon öljyä
– kertomaan palvelijoille, että he pääsevät perillisiksi ja saavat hiuksilleen kuninkaallisen juhlapäähineen
– ja ne jotka ovat murheellisia saavat ylistyksen viitan ylleen!
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. (Ps. 103:1–5)
Rakkaat ystävät, tähän kaikkeen Herra kutsuu meitä – joka päivä, joka armon päivä. Ja itse Herra kutsuu meitä nimellä Vanhurskauden tammi! Me olemme Herran Vanhurskauden tammitarha, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. (Jes. 61:1–3) Kunnia ja ylistys olkaan Herran nyt ja aina ja ikuisesti! Aamen.