2. sunnuntai loppiaisesta, Mark. 1: 14–15, Sanni Rissanen

Sanni Rissanen
Kerimäen kappeliseurakunta / Savonlinnan seurakunta

Väittäisin, että lähes meillä kaikilla, on kaikki tieto taskussa joka hetki. Meillä on muutaman näppäyksen päässä kaikki tieto, kunhan vain osaamme käyttää oikeita hakusanoja. Millaista hyvää sanomaa sinä lähtisit etsimään? Millaisilla hakusanoilla?

Ennen aikaan sanomaa jouduttiin odottamaan. Tieto saattoi kulkea tuskallisen hitaasti. Viesti saattoi viipyä matkallaan viikkoja, jopa kuukausia. Usein matkalta lähetetyt postikortit ennättivät perille jo matkalaisten reissusta palattua. Nykyään harva enää postikortteja matkoilta edes lähettää. Tätä päivää on napata kuva varpaista uima-altaan reunalla ja postata se someen. Tai kuten omassa tuttavapiirissäni, tehdä somepäivitys Helsinki-Vantaan lentokentän oak barrel –nimisestä pubista. Usein kuvauksen kohteena passi ja lentolippu, josta paljastuu määränpää. Enää ei lähetetä terveisiä Teneriffalta postikortilla, nykyään ne julkaistaan someen.

Nykyään kaikki uutiset ovat koko ajan luettavissa. Tiedotteet päivittyvät ja usein paikalla olevan lukijan kuva saattaa olla ensimmäinen, joka jostakin tilanteesta julkaistaan. Tiedonvälitys on mullistunut. Tiedämme toisten asioista enemmän kuin koskaan ennen. Tiedämme maailman tapahtumista ja tilanteista reaaliajassa. Voimme seurata maailmaa mullistavia poliittisia tilanteita, luonnonmullistuksia tai ihan mitä tahansa reaaliajassa.

Maaliskuussa 2013 myös kirkollinen maailma ja sen tiedonvälitys muuttui. Ympäri maailman saattoi seurata reaaliajassa erästä kuuluisaa savupiippua. Paavin valintaa seurasivat miljardit ihmiset ympäri maailman erilaisilta laitteilta. Kaikki tiesivät heti julkistamisen jälkeen minkä näköinen uusi paavi oli, osa jopa tunnisti kuka tämä valittu henkilö oli. Tietoa ei tarvinnut odottaa, että sen olisi lukenut seuraavana aamuna lehdestä.

Mutta palataanpa vielä alkuun. Jeesus puhui kansalle ja sanoi ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.” Mikä aika oli täyttynyt? Odotuksen aika oli tullut loppuun. Jeesus paljasti olevansa Messias, Jumalan valittu. Se joka tulisi pelastamaan maailman. Taivas oli auki kaikille. Jokaisen oli mahdollista päästä Jumalan lapseksi, päästä osalliseksi maailman suurimmasta valtakunnasta.

Mikä on se hyvä sanoma, jonka Jeesus kehottaa uskomaan? Sanoman hyvyyteen vaikuttavat varmasti monet tekijät. Vakuuttavuus, luotettavuus, todennettavuus, kertojan todellisuuden taju, tilanteen lukutaito… Monesti hyvä sanoma hukkuu huonoon viestintään. Tai toisin päin, huono sanoma saa vahvan viestinnällisen tuen. Kummin päin vaan, sanoman vastaanottajalla on myös vastuu.

Se sanoma, jota me täällä kirkossa koitamme viestiä, on juuri se Jeesuksen hyvä sanoma. Se sanoma, jonka hän tuli maailmaan meille kertomaan. Se kuuluisa hyvä sanoma. Se, että jokainen joka uskoo Jeesukseen, on pelastettu. Jokaisen on mahdollista elää ikuisesti.

Joskus sanoma jää kaiken muun jalkoihin. Kinastellaan pikkuasioista, ollaan epäsovussa keskenämme. Oikeassa olemisesta tulee itse sanomaa tärkeämpää. Oman hännän nostaminen, oman profiilin parantaminen, kokonaisuudessaan oma itse menee sen sanoman edelle.

En voi sanoa aina olevani tässä asiassa toisia parempi. Kyllä minä seuraan sitä, millaiset kuvat instagramissa saavat eniten tykkäyksiä. Kyllä minä välitän siitä, kehuuko joku minun sanojani tai ulkonäköäni. Kyllä se mukavalta tuntuu, kun joku huomaa uuden vaatteen ja kehuu sitä. Kyllä se mukavalta tuntuu, jos onnistuu sanoittamaan asiat niin, että joku tulee siitä kiittelemään. Saa kokea onnistuneensa ihan itsenään. Tässäkin tosin minut joulukuussa eräs ihminen pudotti maan pinnalle, varsin osuvalla lauseella. ”Kyllä nuo sinun sanat tulee jostain muualta kun siulta itseltäsi.” Niinpä, taas muistutus siitä, että en minä vaan se sanoma, jota minäkin työssäni levitän. Joku muu antaa minulle ne sanat vaan sanottavaksi. Minä olen se välikapppale.
Valitettavan usein mietin tekojani sen kautta, miltä se näyttää muiden silmissä. Nimenomaan sitä, onko se sopivaa, onko se oikein, mitä papilta odotetaan. Voinko minä kiireisenä kulkea huomaamatta ja jäämättä jutulle? Vai ajatellaanko siinä, että nyt se pappi siellä taas nokka pystyssä menee, ei sillä ole aikaa. Tai voinko minä lähteä likaisissa, kulahtaneissa vaatteissa kauppaan? Katsotaanko minua, että tuokaan ei ole sitten viitsinyt vähän nähdä vaivaa kun ihmisten ilmoille lähtee. Kotona tuolla lailla sopii olla, mutta ei muiden keskellä.

Ja niin hassua kuin se saattaakin olla, tämän kaiken teen nimenomaan sen sanoman vuoksi. Sen vuoksi, että se sanoma olisi ystävällinen, siisti, asiallinen. Että siitä syntyisi positiivinen mielikuva. Olenhan minä tuon sanoman lähettiläs! Minun täytyy edustaa sitä, mitä minä teen. Kiittää omasta ja edustamani yhtiön puolesta, niin kuin huutokauppakeisari. Käyttäytyä oman itseni ja edustamani yhtiön edellyttämällä tavalla.

Ulkoiset asiat eivät kuitenkaan ole niitä tärkeitä. Kyllä se tärkein viime kädessä on se, miten me onnistumme tuomaan sen hyvän sanoman esiin. Se on meidän tavoitteemme, se on meidän tärkein yrityksemme. Kääntykää ja uskokaa tekin tämä hyvä sanoma. Me voimme yrittää tarjota leipää ja sirkushuveja, mutta viime kädessä se, mikä on tärkeintä, on se sanoma. Ottakaa vastaan hyvä sanoma. Uskokaa tekin siihen, mitä Jeesus on tehnyt meidän kaikkien puolesta.

Siihen hyvään sanomaan uskoen, sen vastaanottaen, käykäämme nyt yhteiseen uskontunnustukseen.