2. sunnuntai pääsiäisestä, Jh. 10: 11-16, Esko Väyrynen

Maailmaa kannattaa yksi pilari: Herran armeliaisuus.
Kulttuuritalon rienaus.
Jeesuksen omakuva: Minä olen hyvä paimen.
1. paimenen huolenpito:
”Minä tiedän, missä sinä asut, siellä, missä saatanan valtaistuin on.” (Ilm. 2: 13) Huolenpito on rajaton >kuolema, tänään sanassaan ja sakramentissaa.
Sielu: ”Herra kantaa ja pelastaa, Herra auttaa ja johdattaa.” > Ei minulta mitään puutu.
Paavali: Meidän kerskauksemme ovat myös ahdistukset.
2. paimenen ja lampaan välinen yhteys
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.” (Jh. 17: 6) z ”Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Mt. 7: 23)
”Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Jh. 3: 21)
Ne Jeesus ottaa henkilökohtaiseen ohjaukseensa. Hän johtaa kaikista kansoista ne, jotka kuuluvat Jeesukselle, siihen laumaan, jonka Messias on järjestänyt Galileassa ja Jerusalemissa.
”Iankaikkisen liiton veren kautta hän on se suuri lammasten paimen.” (Hebr. 13: 20)
”Ja katso, oli suuri joukko, jota kukaan ei voinut lukea, kaikista kansoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä.” (Ilm. 7: 9)