Minä olen kastettu! Minä kuulun sinulle! Minä tunnen siis sinun äänesi! Mutta kun minä en tunne!
Minä tiedän mitä Raamatussa on kirjoitettu sinusta. Minä muistan sinun elämäsi päävaiheet. Ja paljon vertauksia, joita olet kertonut. Mutta silti olet minulle monella tavalla suuri tuntematon. Minä en tunne sinun ääntäsi. Tuntuu aivan mahdottomalta olla samaa mieltä kanssasi, kun lupasit, että sinun lampaanasi tunnen sinun äänesi. Voisin minä toki vain sanoa tuntevani sinut. Mutta jos sanoisin tuntevani äänesi, valehtelisin. Silloin annan väärän kuvan itsestäni. En minä tunne sinua. Toivon kyllä, että sinä tunnet minut. Voinko minä luottaa siihen, että kuulun silti sinulle.
Minä en tunne sinun ääntäsi! Minä kuulen liian monta sinun ääntäsi. Minä en tiedä, mikä niistä äänistä on oikea äänesi. Yksi ääni puhuu erottautumisesta maailmasta. Toinen ääni kertoo, miten kohtasit hyljeksityn samarialaisen naisen. Välillä sinun äänesi puhuu niin vaikeita, että en ymmärrä mistä on kyse. Mistä tunnistan oikeat ja väärät paimenet. Minä kuulen niin monta ääntäsi, että en enää tiedä mistä suunnasta tulevaa ääntä pitäisi seurata. Sinä olet liian moniääninen. Jos olisikin vain yksi ääni, jonka kuulen. Mutta kun niin ei ole.
Minusta tuntuu Jumalan pilkalta sanoa, että tunnen sinun äänesi. Monesta julkisuuden ihmisestä voin sanoa, että tiedän hänet vaikka en tunne. Suhteeni sinuun on samanlainen: tiedän sinut mutta en tunne varmasti ääntäsi. Tuntuu että ylpeilisin sinusta, jos sanoisin tuntevani sinut. Haluaisin näyttäytyä parempana kuin olenkaan. Ikään kuin tietäisin mitä sinä sanot ja ajattelet, lukisin sinun ajatuksiasi ja voisin sanoa toisille: näin Jeesus sanoo. En minä osaa lukea sinun ajatuksiasi. En minä voi olla varma, että se mitä sanon sinun ääneksesi, on sinun äänesi eikä minun ääneni. Miksi sinä menit sanomaan, että sinun omasi tuntevat sinun äänesi?
Sinun äänesi kuuluu niin monella tavalla. Ja minun pitäisi erottaa sinun äänesi varkaan äänestä. Minä kuulen niin paljon puhuttavan sinun äänestäsi, että olen ihan ymmälläni. Minä en tunne sinua niin hyvin, että voisin erottaa sinun äänesi ja väärän paimenen äänen toisistaan.
Jossakin tilanteessa olet ystävällinen ja huomaavainen. Voin melkein nähdä miten tulet ihmisen luokse ja lohdutat häntä, annat hänelle uskoa ja toivoa paremmasta. Toisessa tilanteessa sinä sanot suorat sanat. Sinä et välitä yhtään siitä, että ihmiset eivät hyväksy sinua ja loukkaantuvat sinuun. Miten sillä tavalla toimimalla voi olla mahdollista, että sinä olet kaikkien ihmisten paimen ja tahdot jokaisen ihmisen laumaasi. Juuri kun minä kuvittelen tuntevani sinun äänesi alan epäillä. Toisinaan sinun äänesi on niin yllättävä ja jyrkkä, että olisi paljon helpompi ajatella sen olevan väärän paimenen ääni.
Minä tahdon, että sinun sanasi lohduttavat minua. Sitä tarvitsen minä ja sitä tarvitsee moni muu. Elämässä on niin paljon heikkoutta ja haavoittumista. Mutta kun sinä välillä lohdutat ja välillä loukkaat. Tosin minä kyllä ymmärrän, että monesti minä tarvitsen enemmän loukkaamista kuin lohdutusta. Mutta. Mistä minä tiedän, milloin sinä tahdot sanoillasi lohduttaa minua heikkoa ja milloin sinä tahdot murtaa vahvan ylpeyteni. Jospa otan silloin vastaan lohdutusta, kun minun pitäisi ymmärtää ottaa vastaan suoraa puhetta. Ja välillä kun kaipaan lohdutusta sinun sanasi tuntuvat liian päällekäyviltä ja syyttäviltä. Kun heikkona on niin paljon helpompi kuulla syytöksiä ja vahvana nähdä olevansa aina oikeassa. Minä en osaa tunnistaa sinun ääntäsi oikein! Minä en tunne sinun ääntäsi! Ja luulen että en ole ainoa.
Tässä tuntemisen ja ei-tuntemisen ristiriidassa minä elän elämääni. Silti minun pitäisi pystyä löytämään varmuus siitä, mikä on sinun äänesi, mitä sinä haluat sanoa minulle juuri nyt. Kaiken tämän ristiriidan ja epävarmuuden keskellä taitaa olla turvallisinta, että palaan Raamatun ääreen ja pysyn kiinni Raamatun sanoissa. Unohdan tai jätän sivummalle yrityksen kuulla, mitä sinun äänesi sanoo minulle juuri tässä elämäntilanteessa, niissä asioissa joiden kanssa nyt kipuilen.
Raamatun sanassa minä pystyn luottamaan, että kuulen sinun äänesi. Silloin tosin ne sanasi, joilla yrität murtaa minun ylpeyteni, jäävät lukematta ja kuulematta. Ja minä keskityn lähinnä siihen ääneesi joka lohduttaa.
Jumala, onko sinun vertaistasi?
Sinä annat synnit anteeksi
ja jätät rankaisematta
jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.
Sinä et pidä vihaa iäti,
sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen. (Miika 7:18-19)
Jeesus, minä kuulen sinun äänesi!