Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa!
Millainen on tämä portti, josta pääsemme juuri meille sopivalle laitumelle? Se portti, jonka jälkeen pääsemme vapaasti tulemaan ja menemään. Minkälainen on se portti, jonka kautta kulkiessamme saamme elämän, yltäkylläisen elämän? Nämä uskon salaisuudet ovat aina jollain lailla samalla yksinkertaisia ja monimutkaisia, ne ovat olemukseltaan jännitteisiä. Ne vähän kuin pakenevat ymmärrystä, järkeä ja logiikkaa; niiden avautumiseen meiltä edellytetään, että ymmärtäisimme ja oivaltaisimme asioita samalla kertaa monella eri tasolla omassa olemuksessamme. Sellaisiakin asioita, jotka arjen logiikalla voivat olla syvästi ristiriitaisia ja jopa toisensa täysin poissulkevia. Yksi tällainen olemukseltaan jännitteinen asia on Jeesus, hänen olemuksensa, hänen persoonansa. Jeesuksen Kristuksen kaksi olemisen puolta, ihminen ja Jumala hänessä on täysin toinen asia kuin se, että me ihmiset olemme erilaisissa elämän ja työn rooleissa. Meidän syvin identiteettimme pysyy kuitenkin, ainakin toivottavasti, pääasiassa melko samanlaisena toimiessamme näissä erilaisissa rooleissamme. Tämän päiväisessä evankeliumin tekstissä Jeesus puhuu itsestään sekä porttina että paimenena, sinä oikeana paimenena. Hänessä jumalallinen ja inhimillinen ovat samaan aikaan olemassa ja läsnä, ne ovat hänessä täysinä ja samalla toisiinsa sekoittumattomina. Kuitenkin nämä kaksi olemisen puolta ovat syvässä yhteydessä toistensa kanssa ja isä Jumalan kanssa tavalla johon me ihmiset saamme vain aivan hetkittäin elämässämme tuntumaa ja kokemuksellista ymmärrystä. Tämä kolmiyhteisen Jumalan keskinäinen yhteys on ehkä jatkuvaa antautumista toinen toiselle, jatkuvaa rakkauden antamista ja yhtä tärkeää toisen rakkauden jatkuvaa vastaanottamista.
Myös on niin, että tämä portissa kulkeminen, Jeesuksessa kulkeminen, hänen seuraamisensa on ainutkertainen kuten meidän kasteemme ja samalla se on koko elämän kestävä prosessi, jossa saamme kulkea tässä portissa Hänen yhteydessään. Emme hypähdä aidan yli tai livahda tuosta portista, vaan kuljemme vakaasti ja porttia kaikilla olemuksemme osilla; muistillamme, tiedollamme, aisteillamme, kokemuksillamme; tunnustellen. Siis Jeesuksen olemuksen ymmärrys, ehkä sen opettelu missä on Hänen äänensä ja Jeesuksen kaltaisuuteen kasvaminen ei tapahdu hetkessä. Se ei ole katkaisija, joka siirtyy off-asennosta on-asentoon. Hänen persoonansa sisäistyminen meihin ja se, että todella tunnemme Hänen äänensä kaikkien muiden elämämme äänien joukosta vie aikaa. Se on omalla tavallaan hengellistä harjoitusta, se on kilvoittelua. Se on koko elämän aikainen prosessi, joka ei tässä ajassa tule valmiiksi.
Kun puhun portista, Jeesuksesta, en voi olla puhumatta samalla Jumalasta. Jumalan kolme persoonaa ovat samaa olemusta, ne ovat yhtä. Ei siis voi puhua vain yhdestä persoonasta tekemättä suurta väkivaltaa kokonaisuudelle. Koko paketti kulkee ajatuksessa ja uskon salaisuuksien tunnustelussa mukana. Se on samalla sellainen paketti, joka liikkuu meissä kokemisen ja kosketetuksi tulemisen alueella, ei tietämisen, arkilogiikan tai hallitsemisen alueella. Se on se alue meissä, joka ei ole hallinnan ja mustavalkoisen tietämisen toimintaympäristöä. Jumalaa me emme voi vangita käsitteisiin tai kategorioihin. Omassa mielessä täytyy liikkua sillä alueella, jossa ilmiöt ja asiat eivät ole selkeästi määriteltyjä meidän sisältämme tai meidän ulkopuoleltamme tuleviksi. Ne ovat asioita ja ilmiöitä, jotka ovat vähän sekä että, olematta kuitenkaan täysin kumpaakaan. Se on tuo alue ihmisen mielessä tai sielussa, jossa me ymmärrämme symboleita, metaforia, vertauksia, uskon salaisuuksia, taidetta, luovuutta, hulluuttakin. Sen alueen kautta olemme syvimmässä yhteydessä toinen toisiimme, itseemme ja Jumalaan. Se on myös yllätyksien ja kohtaamisien alue. Alue, jota emme voi mitenkään täydellisellä tavalla hallita.
Itse haluaisin tällä mieleni alueella Jeesuksen ottavan paimen-roolinsa tai osansa minun elämän ohjaajana todella täydesti vastaan. Tai se on niin päin, että Hän kyllä ottaa vastuunsa kantaakseen, jos minä annan hänen tehdä sen. Jumalan olemuksessa on ihmeellistä sekin, että Hän on meidän ulottuvillamme kaiken aikaa, kaikkialla, kaikissa kohtaamisissamme ja kaikissa ihmissuhteissamme. Ehkä eniten juuri siellä, missä me kipuilemme ja kärsimme. Jumalan paimenääneen suostuminen on luottamusta siihen, että Hän tekee työnsä meissä ja meidän kanssamme. Itse usein koen niin, että katsoessani elämääni taaksepäin koen ja näen helposti ja selkeästi Jumalan olleen ohjaamassa minua paimenäänellään, ja minä olenkin kuullut häntä. Hän on ollut pienissä ja suurissa asioissa avaamassa suuntia ja polkuja, sulkemassakin joitakin sellaisia ovia, joihin itse olen ollut suinpäin säntäämässä. Tämä Jumalan ohjanta ei ole ollut mitenkään keveää tai helppoa, autuaallista, siinä hetkessä kun se on tapahtunut. Välillä olen kokenut, että on kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin! Mutta kaiken kaikkiaan jälkikäteen näyttää hyvältä! Tämä laidun juuri näiden kavereiden kanssa on juuri minulle sopiva.
Itseni on vaikea ajoittain luottaa siihen, että Jumala kyllä hoitaa hommansa tulevaisuudessakin. Että Jeesuksen paimenääni kuuluu edelleen minun elämässäni. Että tuo hyvä Paimen ottaa minut harteilleen tai ehkä mieluummin syliinsä silloin ja erityisesti silloin kun olen itse täysin voimaton, avuton ja heikko. Että Jeesuksen lupaus olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti on luotettava, varma ja aito myös minun kohdallani. Onneksi tätäkin luottamusta saan välillä tankattua rukouksesta, ehtoollisesta, Sanan mietiskelystä, ihmisten kohtaamisesta, luomakunnan hämmästelystä. Mutta pääasiassa tämä tankkaus tapahtuu ihan vaan niin, että muistan ja koen olevani Jumalan silmien alla kaiken aikaa ja kaikkialla. Arjessa, juhlassa, töissä, opinnoissa, vapaalla, lomalla.
Tähän asiaan, Jumalan läsnäoloon voimme luottaa myös näin eduskuntavaalien vaalipäivänä. Toivokaamme, että olemme osanneet valita Suomelle oikeudenmukaiset ja vähempiosaistenkin asioita ajavat valtiolliset paimenet. Sellaiset päättäjät, joiden sydämellä on muidenkin asiat kuin pelkästään oman viiteryhmän etu. Sellaiset ihmiset, jotka suhtautuvat kansalaisten heille suomaan mandaattiin nöyryydellä ja vastuuntunnolla kaikkia ihmisiä kunnioittaen ja arvostaen.