Rakkaat kristityt!
Oletko ollut portilla? Oletko ollut sillä portilla, josta Jeesus evankeliumissa tänään meille puhuu? Tämä on oikeastaan se varsinainen kysymys, johon tänään olisi pysähdyttävä. Kun esitän näin kysymykseni – en sisällä kysymykseen mitään taka-ajatuksia. En halua painostaa sinua tuolle portille – kysyn vain, oletko ollut sillä? Oletko pysähtynyt sen äärelle, tai peräti kulkenut siitä?
Mistä nyt puhun? Mikä ihmeen portti? Mitä on tämä hengellinen puhe ja kielikuva portista?
Otan askeleen taaksepäin ja yritän hieman avata sitä, missä ajatukseni kulkevat. Rakkaus, usko, toivo, luottamus – nämä esimerkiksi, ovat sanoja, jotka ovat itse kullekin tuttuja. Kaikki nuo sanat liitetään hyvin läheisesti kristilliseen uskoon ja kristittynä elämiseen. Kun me puhumme niistä, puhumme jostain koettavasta asiasta.
Kristillisessä uskossamme meillä on erilaisia enemmän tai vähemmän ulkonaisia asioita, joista voimme helposti puhua. Puhumme Raamatusta, raamatun tapahtumista, historiasta, puhumme kasteesta ja puhumme ehtoollisesta. Lähimmäisistämmekin me puhumme. Ne ovat asioita, joista on varsin helppo puhua. Niistä kuka tahansa voi olla jotain mieltä. Mutta sitten on toinen alue, joka tekeekin uskosta puhumisesta paljon vaikeampaa. Asiat tulevat paljon vaikeammin ilmaistaviksi kun alamme puhua kokemuksesta. Mitä usko on sinulle ja minulle? Mitä on Kristuksen seuraaminen?
Rakkaus, usko, toivo ja luottamus kuuluvat kokemuksen piiriin – niitä ei voi millään todistaa. Ne ovat elettäviä ja koettavia asioita – jotka olemme kukin omalla tavallamme kokeneet tosiksi ja todellisiksi.
Uskoon liittyy puoli, joka on vahvasti koettavaa. Eri perinteissä asioita ilmaistaan hyvin eri tavoin – mutta yhtä kaikki, kyse on usein hyvin samankaltaisesta kokemuksesta.
Tähän liittyy kysymys: Oletko tullut portille? Oletko tullut sille portille elämässäsi, josta Kristus evankeliumissa puhuu – ja joka hän sanoo olevansa.
On varmasti niin, että kokemuksia on monenlaisia. Yksi piirre lienee kuitenkin kokemuksille yhteistä. Portille tuleva joutuu kohtaamaan itsensä.
Usein portille vievällä tiellä kuljetaan yksin ja yksinäisyydessä. Ulkoisesti ympärillä voi olla vaikka kuinka paljon ihmisiä – mutta tuolla tiellä kuljetaan portille yksin. Kuka minä olen? Kokemus voi olla hyvin kipeä. Se on usein kokemus siitä, että en kelpaa – tai, että minussa ei ole mitään, mikä kestäisi ikuisuuden edessä. Se voi olla kokemus elämän mielettömyydestä tai loputtomasta yksinäisyydestä. Portille tullaan yksin.
Tästä syystä kysymys oletko käynyt tuolla portilla, on kipeä sille, joka on siellä käynyt. Oman alamittaisuuden kokeminen ei ilahduta ketään.
Tämän päivän evankeliumissa, jossa Kristus kertoo olevansa sekä paimen että portti, kerrotaan siitä, miten käy kun portista kulkee läpi. Tämä portti on siitä ihmeellinen, että kun tulet Kristusportille saatkin kuulla, ettei alamittaisuus, syyllisyys, syntisyys, tarkoituksettomuus, yksinäisyys – tai mikä sitten kokemuksesi on ollutkin – ole este sisäänpääsylle. Portilla ei kysellä kelvollisuutta, vaan toivotetaan tervetulleeksi. Kyse on armosta, kyse on lahjasta.
Siksi portin läpi kulkeneesta sanotaan: ”Hän voi vapaasti tulla ja mennä ja hän löytää laitumen.” Portin läpi kulkeneet kutsutaan sisäiseen vapauteen. Elämä on lahjaa, elämä on Jumalan lahjaa.
Voi olla, että puheeni tuntuu oudolta etkä saa siitä mitään otetta. Tai voi olla, että kokemuksestasi tiedät, mistä puhun. Tai voi olla, että sydämessäsi herää kysymys: Kuinka voin päästä tuolle portille?
Usein matka alkaa hiljaisuudesta yksinäisyydessä. Meidän aikamme pyrkii täyttämään kaiken hiljaisuuden äänellä – mutta etsi sinä hiljaisuutta. Tai pyrimme itse täyttämään hiljaisuuden tekemisellä. Heti kun on hiljaista ja tekeminen pysähtyy – keksimme jotain uutta, ettei tarvitsisi kuunnella hiljaisuutta. Se on niin outoa, se on niin vierasta. Ja kuitenkin, tie alkaa hiljaisuudesta, vaikkapa vain muutaman minuutin hiljaisuudesta aluksi. Vain hiljaisuudessa voi alkaa kuulla hiljaisia ääniä, niitä ääniä, jotka nousevat omasta sydämestä ja ansaitsevat tulla kuulluksi.
Jos olet tämän tien alussa – kulje sitä omaan tahtiin, rauhallisesti – jonakin päivänä portti tulee vastaan. Kristus on siellä sanomassa: ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä ja hän löytää laitumen.”