Lammasmaisuus ei ole kovassa kurssissa, kun arvioidaan sitä, millaisia me ihmiset haluaisimme olla tässä elämässämme. Lammas on meille vertauskuva alistuvuudesta, päättämättömyydestä, yksilöllisyy¬den kadottamisesta, heikkoudesta; ehkä tyhmyy¬destäkin. Pian on jälleen se aika, kun jääkiekon MM-kisoissa seurataan oman maajoukkueemme jokaista pelaajaa ja jaetaan lehtien palstoilla jokaiselle leijona- tai lammastunnuksia. Tuskin tarvitsee erikseen sanoa, ettei kukaan ole asettanut tavoitteekseen lammastunnuksien keräämistä.
Kielteisen lammasleiman käyttö on epäilemättä syntynyt aivan luonnollisesti sinä aikana, kun lampaita on hoidettu ja seurattu läheltä niiden käyttäytymistä. Niitä on yksikertaisesti vain hyvin vaikea mieltää millään tavalla sankarillisiksi.
Voi silti olla, että osa huonosta maineesta tulee suoraan Raamatun sivuilta. Jo Vanhassa testamentissa Jumalan ja ihmisen välinen suhde kuvataan useasti paimenen ja lampaan kuvalla. Tämän sunnuntain psalmi on esimerkiksi yksi tunnetuimmista raamatunkohdista, ja alkaa sanoin: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Jeesus käyttää Uudessa testamentissa hyvin mielellään kuvaa paimenesta ja lampaista antaen suhteelle eri tilanteissa vähän erilaisia painotuksia. Tämän sunnuntain jokaisen kolmen vuosikerran kaikissa raamatunteksteissä on kyse samasta kuvasta eri suunnista katseltuna. Syyttä ei tätä toista pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita kutsuta Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Miten tämä paimen- ja lammaskuvien paljous sitten olisi vaikuttamassa kielteisen lammasleiman syntyyn? Siten, että paimen-lammas-asetelmissa tai vain pelkissä lammaskuvissa lampaan osa on poikkeuksetta meillä ihmisillä. Poikkeuksetta on myös kyse siitä, että lammas ei selviydy yksinään. Lammas tarvitsee ehdottomasti sitä suojaa ja apua, joka tulee paimenelta. Silloinkin, kun paimenen osa on joissain kuvissa ihmisillä, hekin käyttävät perimmältään Jumalalta itseltään tulevia valtuuksia eivätkä toimi itsenäisesti omissa nimissään. Syntiin langenneelle ihmiselle tämä asetelma ei voi olla mieleinen. Kaikkein syvimpänä vammana olemuksessamme on tuo alkulankeemuksen valheellinen houkutus itseriittoisuudesta ja kaikkivaltiudesta. Leijona tuntuisi meistä jotenkin niin paljon paremmalta vertauskuvalta muuallakin kuin turnausjäällä.
Emme voi päästä alkulankeemuksessa menetettyyn yhteyteen Jumalan kanssa millään muulla tavalla kuin tosiasiat tunnustamalla. Siksi on vain suostuttava paimen-lammas-asetelman puhutteluun niin kipeätä kuin se voikin tuntua. Oman ylpeyden tunnustamisen ja sen anteeksipyytämisen jälkeen on mahdollista katsella ja kuunnella puhetta paimenesta ja lampaista ihan uudella tavalla. Voi sanoa, että lähes aina näissä kuvissa on kyse valtavasta Jumalan rakkaudesta. Niin myös tämän päivän evankeliumikatkelmassamme. Meille tuttu Jeesuksen lause: ”Minä olen hyvä paimen”, on tosin vasta tekstiämme välittömästi seuraavassa jakeessa, mutta samasta asiasta silti jo on kyse. ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” sanoo Jeesus itsestään. Tutusta paimenpsalmista muistuu heti mieleen kaunis kuvaus: ”Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”
Rakkaus ei kuitenkaan ole ilmaista. Jumalan rakkaus on niin käsittämättömän suurta, että myös sen hinta on käsittämättömän suuri. Oikeastaan kaikkein epätoivoisin ja mielettömin syntiinlankeemuksen seuraus meissä ihmisissä on se vimma, millä yritämme maksaa Jumalalta tulevan rakkauden, kun vihdoin olemme alkaneet aavistella sen suuruutta. Jumalan rakkauden väylä meihin ihmisiin on yksi ainoa. Siitä Jeesus sanoo: ”Minä olen portti”. Lammastarhan portti tai ovi. Jumalan rakkauden hinta maksettiin silloin kaikkien meidän puolestamme, kun tuo ainoa meille mahdollinen portti avattiin. Aloitimme jumalanpalveluksen hienolla pääsiäisvirrellä 100: ”Sait, Jeesus täyden voiton, lunastit laumasi.” Lunastaminen Uuden testamentin kielessä merkitsi erityisesti orjan vapaaksi ostamista. Jeesus osti meidät, synnin orjat, vapaiksi. Yhtä hieno viesti on Siionin matkalaulussa 100: ”Katselen Golgatalle päin, kun Jeesus huutelee: On lasten velka maksettu ja kaikki täytetty.” Lapsi tai lammas; yhtä kaikki jotain, joka on täydellisesti lahjan ja ylhäältä tulevan huolenpidon varassa. Sellaisia me olemme, mutta vain synti meissä väittää asetelmaa nöyryyttäväksi ja halventavaksi.
Tämän päivän evankeliumikatkelmassamme Jeesus puhuu myös ihmisistä paimenen roolissa. Ennen hänen ajallisen elämänsä vaihetta oli ollut, sen aikana oli ja varmasti edelleenkin on niitä, jotka pyrkivät paimenen osaan ilman Jumalalta tulevaa valtuutusta. Vertauskuva Jeesuksesta porttina on meille ratkaisevan tärkeä. Jeesus ei ole luonamme silmillä katseltavalla tai korvilla kuultavalla tavalla märittelemässä portin sijaintia. Sen sijaan hän on yhtä konkreettisesti luonamme sanassaan. Hän on sana, jonka kautta koko maailma luotiin. Hän on sana, joka tuli lihaksi. Hän on sana, joka meidät lunasti. Hän lupasi lähettää ja lähetti tähän maailmaan Henkensä, jonka tehtävä on johdattaa kaikkeen totuuteen. Raamatun keskimmäiseksi jakeeksi väitetään psalmin 119 jaetta 160. Vanhemman käännöksemme mukaan se kuuluu: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.” Ainakin sisällöltään jae on mitä keskeisin!
Portin kautta tai väärää tietä sisään tulleisiin paimeniin liittyy myös tärkeä asia, joka koskee meitä kaikkia lampaina. Lammas ei olekaan tahdoton ja aivoton tyhmyri, vaan Jeesuksen omien sanojen mukaan lampaalla on tärkeä taito tunnistaa oikean paimenen ääni. Se taito ei meissä ole myötäsyntyinen, vaan liittyy suoraan porttiin, Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja hänen sanaansa. Lampaiden, seurakunnan, tehtävänä on Raamatun sanan valossa tutkia ja arvioida, missä oikean paimenen ääni kuuluu. Ilman Raamattua tai sitä inhimillisen järkeilyn työkaluilla paloiteltaessa ei paimenia kyetä oikein arvioimaan. Jos portista ei välitetä, on lauma pian hajallaan väärien paimenien johdattamana.
Paimenen, pastorin, tehtävään kutsutulle ja erotetulle päivän evankeliumi on yhtä aikaa rohkaiseva ja varoittava. Tässä tehtävässä Jumala lupaa valtavasti, mutta pitää myös huolen siitä, että paimen ei kuvittele olevansa omalla asiallaan. Kaikesta siitä, mitä Jumalan sana sanoo lupaukseksi, ohjeeksi ja varoitukseksi tähän tehtävään, on aikojen saatossa koottu monen kirkon sakastiin ripustettu sananpalvelijan huoneentaulu. Olen monesti ajatellut, että olisi hyvä lukea se myös seurakunnalle. Teksti kuuluu näin:
”SINÄ HERRAN PALVELIJA
Sinä seisot palvelemassa kaikkinäkevää Jumalaa, joka katsoo sydämeen, sentähden pue itsesi sisälliseen kaunistukseen. Nouda rukouksessa voimaa, sillä virka on Herran ja sinä vain heikko saviastia. Totuus hallitkoon huuliasi, sillä niiden on säilytettävä oppi. Rakkaus ohjatkoon sydäntäsi, sillä sinä olet armon sanansaattaja. Alttius varustakoon sielusi, sillä sinä kuljet kaikkein suurimman Herran asioilla. Katkeruus älköön sammuttako intoasi, sillä sinä olet paimen etkä herra. Omanvoiton pyyntö älköön koskaan saastuttako tehtäviäsi, sillä ei sovi, että sielunhoito on työskentelyä alhaisen voiton saavuttamiseksi. Toivottomuus älköön sinua koskaan masentako, sillä Herra antaa kasvun. Julista sanaa lyhentämättömässä järjestyksessä, niin että
Avaat tietämättömien silmät,
Herätät nukkuvan hänen väärästä varmuudestaan,
Riistät kerskurilta hänen valheverhonsa,
Nostat pois raskautettujen taakat,
Sillä Jumala tahtoo, ettei kukaan hukkuisi.
Valmista jokainen saarna niinkuin se olisi sekä sinulle että kuulijoille viimeinen. Jokaisessa ripissä ripitä oma sydämesi, sillä niin vahvistat itseäsi armossa. Jakaessasi ehtoollista, älä ole vain välikappale, vaan samalla armon aarteitten hengellinen osanottaja. Vapahtajasi paimensydän olkoon esikuvasi virassa, ilosi kuorman alla, puolustuksesi tilinteon hetkenä. Sanasi olkoot autuuden siemen, vaelluksesi tienviittana muille. Rukouksesi saatanan häviö, kuolemasi uskollisen palvelijan lähtö täältä
HERRANSA ILOON”
Jeesus sanoo sille, jolle portti kelpaa, sille, jolle hän itse kelpaa oikeaksi paimeneksi: ”Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Sillä laitumella on tänään myös juhlahetki, Herran ruokapöytä. Sinne Paimen itse kutsuu meitä lampaitaan. ”Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.”