Vain harvat suomalaiset tietävät, että tänään vietetään Hyvän Paimenen sunnuntaita. Sen sijaan käytännöllisesti katsoen kaikki aikuiset tietävät, että tänään on vapun aatto. Joten myös oikein hyvää vappua teille kaikille!
Vappu on näinä aikoina Suomessa merkittävä juhla. Ja sitä se oli myös edesmenneessä itänaapurissamme, entisessä Neuvostoliitossa. Vappuna tulee usein mietittyä sitä, kuinka nopeasti maailma voi muuttua. Sillä vieläkään ei ole kulunut kovin monta vuotta siitä, kun saimme vapunpäivänä seurata televisioistamme mahtavia Moskovan Punaisen torin sotilasparaateja.
Näiden paraatien kärjessä kulki kolme kuvaa: Marxin, Engelsin ja Leninin kuvat. Karl Marx ei suinkaan ollut mikään tyhmä mies – päinvastoin –, vaikka toki erehtyikin pahoin monissa asioissa. Kristillisen uskomme näkökulmasta hänen pahin erehdyksensä oli tietenkin synnin todellisuuden kieltäminen ja usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen, jonka hän ajatteli tulevan aikanaan esille. Tässä uskossaan hän ei ollut eikä ole yksin. Monet aatteet perustuvat samaan uskoon, vaikka ne voivat muutoin olla hyvin erilaisia. Itse asiassa jokainen ihminen uskoo ihmisen hyvyyteen tai ainakin omaan hyvyyteensä, kunnes joutuu totuuden eteen.
Erehdyksistä huolimatta Marxilla oli myös oikeaan osuneita oivalluksia. Erään hänen usein lainatun ajatuksensa mukaan uskonto on oopiumia kansalle tai paremminkin kansan oopiumia. Tällä hän ei tarkoittanut sitä – kuten joskus luullaan –, että papit huumaavat uskonnon avulla kansan ja tekevät sen kuuliaiseksi. Sen sijaan Marx halusi sanoa, että uskonto on halpaa huumetta, jota voivat käyttää nekin, joilla ei ole rahaa ja mahdollisuuksia muunlaisiin huumeisiin.
Näitä muita huumeita eivät ole vain jotkin nautintoaineet, vaan kaikki sellaiset asiat, joiden välityksellä ihmiset pakenevat todellisuutta ja jotka alkavat orjuuttaa heitä.
Uskonnosta tulee huumetta silloin, kun ihminen alkaa käyttää sitä välineenä, jonka avulla hän koettaa tehdä elämänsä helpoksi ja mukavaksi ja yrittää saavuttaa haluamiaan asioita. Itse asiassa kaikessa ihmisen omassa uskonnollisuudessa on kysymys juuri tästä.
Nykyään on tarjolla lukematon määrä uskonnollisuuden muotoja, jotka ovat pohjimmiltaan samanlaisia näennäisestä erilaisuudestaan huolimatta ja riippumatta siitä, ovatko ne omaksuneet vaikutteita esimerkiksi itämaisista uskonnoista vai esiintyvätkö tavalla tai toisella kristinuskon nimissä. Yhteistä niille on ensinnäkin synnin tosiasian kieltäminen tai vähättely, toiseksi menestyksen ja voimakkaiden elämysten etsiminen ja lupaaminen sekä kolmanneksi erilaiset ihmisen hallinnassa olevat keinot, joiden välityksellä toiveiden uskotaan toteutuvan.
Tällaiselle uskonnollisuudelle on näinä aikoina sosiaalinen tilaus ja siksi se saa helposti kannatusta ja vastakaikua. Aluksi kaikki voi myös tuntua hienolta ja vaikuttavalta. Mutta loppujen lopuksi tällainen uskonnollisuus ei tee vapaaksi, vaan ainoastaan orjuuttaa, kuten kaikki huumeet tekevät.
Hyvinä paimenina esiintyviä varkaita, jotka houkuttelevat ihmisiä erilaisten uskontojen ja aatteiden kannattajiksi, on ollut aina ja tulee aina olemaan. He lupaavat meille suuria asioita, mutta antavat vain huumetta. He lupaavat meille elämän, mutta todellisuudessa varastavat sen meiltä. He lupaavat vapautta, mutta todellisuudessa he haluavat hallita ja orjuuttaa meitä.
On vain yksi Hyvä Paimen, joka on tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän, kuten hän itse sanoo päivän evankeliumissa. Vain Jeesus on Hyvä Paimen, joka ei käytä meitä hyväkseen, vaan joka on päinvastoin antanut henkensä meidän puolestamme. Kaikki muut, jotka esiintyvät hyvinä paimenina, mutta eivät sellaisia ole, ovat varkaita ja rosvoja, jotka ovat tulleet vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.
Kuulemmeko me Hyvän Paimen, oikean paimenemme ääntä, kun hän kutsuu meitä, vai kuulemmeko me vieraita ääniä?
Jeesus ei lupaa meille huumetta, jonka avulla pääsemme irti siitä todellisuudesta, jossa elämme. Sen sijaan hän lupaa meille rauhansa, joka on kaikkea ymmärrystämme ylempänä ja joka antaa meille voiman kohdata vaikeitakin asioita. Tämän rauhan perustana on syntien anteeksiantamus sen tuoma hyvä omatunto.
Jeesus ei anna katteettomia lupauksia. Hänen lupauksensa eivät myöskään ole ehdollisia, sillä hän on itse täyttänyt puolestamme kaikki ehdot. Hän on kuolemallaan sovittanut syntimme ja avannut meille tien elämään: todelliseen, aitoon ihmisen elämään täällä maan päällä ja ikuiseen elämään taivaassa.
Meidän kristillisessä uskossamme kaikki keskittyy Hyvään Paimeneen ja hänen persoonaansa, mutta täysin eri tavoin kuin erilaisissa aatteissa ja uskonnollisissa liikkeissä, jotka ovat johtajakeskeisiä. Uskonnolliset johtajat vaativat huomiota osakseen, mutta Jeesus ei vaadi mitään. Hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Hän asettui kaikkien alapuolelle. “Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje eikä karkota yhtään pois. Ja alemma vieläkin tulla hän tahtois, jos siellä ken on tunnolla haavoitetulla, hänet korjaisi taltehen.” Näin sanotaan tutussa laulussa. (Sininen laulukirja 54) Jeesus etsii väsymättä eksyneitä lampaitaan. Hän jättää 99 lammasta turvalliseen laumaan ja lähtee etsimään yhtä eksynyttä, joka ei pysty itse itseään auttamaan. Hän jatkaa etsintää väsymättä, kunnes löytää kadonneen, nostaa hänet harteilleen ja vie turvaan.
Hyvän Paimen liikkuu keskellämme hiljaisesti ja meidän silmiltämme salassa ja avaa itsessään oven uuteen elämään. Jeesus puhuu päivän evankeliumissa itsestään monenlaisin vertauksin. Hän on Hyvä Paimen mutta samalla myös lammastarhan portti. Vain hän on portti taivaaseen. Vain se, joka tulee hänen kauttaan sisälle Jumalan valtakuntaan, pelastuu. Mutta Jeesus myös riittää, mitään muuta ei tarvita. Aina on kuitenkin niitä, jotka eivät tyydy tähän ja jotka kuvittelevat, että taivaan portti aukeaa vasta, kun heidän keksimänsä ehdot täyttyvät.
Kerrotaan, että viime vuosisadalla elänyt tunnettu saarnamies Aku Räty tapasi kerran junassa toiseen uskonsuuntaan kuuluneen miehen. Tämä alkoi keskustella Akun kanssa perimmäisistä kysymyksistä ja ilmoitti omana näkemyksenään, että Aku ei pääse taivaaseen. Aku ei halunnut ryhtyä riitelemän ja huokaisi mielessään ylöspäin etsien oikeita sanoja. Ne myös annettiin. Kun Aku totesi: “Vai on siellä taivaassa remontti”, ja mies tiedusteli: “Mikä remontti?”, Aku vastasi: “No, kun on ruvettu siirtelemään vanhoja ovia ja tekemään uusia. Ennen oli Kristus ovi, mutta nyt olette te.”
Kristus on ainoa ovi. Kun katsomme itseemme ja omiin mahdollisuuksiimme, taivaan ovi pysyy suljettuna. Mutta kun katsomme Kristukseen, taivaan ovi avautuu, eikä kukaan voi sitä meiltä sulkea.