Kansan paimen
Tänään on hyvin jännittävä päivä. Valitsemme uudet kansanedustajat ja samalla maallemme johtajat. Heihin kohdistuu monia, jopa ihmistä suurempia odotuksia. Hyvän johtajan tulisi pitää huolta kaikista, erityisesti heikoimmista. Hänen pitää olla kiinnostunut kansan hyvinvoinnista. Hänen tulisi olla päättäväinen ja rohkea sekä tehdä kipeitä päätöksiä. Hänen toivotaan omistautuvan tehtävälleen ja tarvittaessa antavan kaikkensa. Tällaista johtajaa voisi kutsua kansan paimeneksi. Se ei olisi ensimmäinen kerta. Muinaisessa Lähi-idässä kansan johtaja saattoi kuvata itsensä juuri paimeneksi.
Kun Jeesus kertoi vertauksen hyvästä paimenesta, kuulijoiden mieleen tuli väistämättä ajatus Israelin kansasta ja sen johtamisesta. Johtamisen tapa oli kuitenkin poikkeuksellinen. Kansan varsinainen paimen, johtaja, oli nimittäin Herra Jumala. Mooses oli vain Herran apulainen. Mooseksen avulla Herra itse johdatti kansansa Luvattuun maahan. Vaelluksella oli tärkeä luottaa siihen, että paimen ohjaisi kansansa lopulta perille. Tieto paimenen uskollisuudesta lohdutti erityisesti ahdingon aikoina.
Herra on paimeneni
Israelilaisten luottamus Herraan on ilmaistu kauniilla tavalla psalmissa 23. Se kertoo Jumalasta, joka on läsnä kansan elämässä. ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. … Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Ps. 23:1,4) Monelle meistä tämä psalmi lupauksineen on muodostunut uskon kiintopisteeksi.
Vanhassa testamentissa on toinenkin kohta, joka kertoo Jumalan huolenpidosta. Profeetta Hesekiel kuvaa hyvää paimenta näin: ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään. … Minä etsin eksyneet ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa.” (Hes. 34:15-16) Nämäkin sanat ovat meitä lohduttaneet.
Kun Jeesus kertoi vertauksen hyvästä paimenesta, kuulijat muistivat Vanhan testamentin luonnehdinnat Jumalasta kansastaan huolehtivana paimenena. Vertauksen kärki oli kuitenkin se, kun hän antoi ymmärtää olevansa kirjoitusten kuvaama hyvä paimen. Mutta mitä paimenen hyvyys tarkoittaa?
Mitä on paimenen hyvyys?
Vertauksesta käy ilmi ensinnä se, että Jeesus lähestyy laumaa rehellisin ja totuudellisin aikein. Hän menee aitauksessa olevan laumansa luo portista. Portinvartija tunnistaa hänet ja päästää hänet sisälle. Väärät paimenet sen sijaan kiipeävät aidan yli. He ovat rosvoja ja varkaita, jotka yrittävät tuhota lauman. Jeesus Kristus on hyvä paimen. Hän lähestyy meitä hienovaraisesti eikä tungettele.
Toinen hyvän paimenen tuntomerkki on hänen puheensa. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja nämä kuuntelevat hänen ääntään. Hyvänä paimenena Jeesus Kristus tuntee meidät ihmiset. Hän tietää, millaisia olemme ja mitä tarvitsemme. Sen vuoksi hän puhuttelee meitä lempeästi ja hyväksyvästi. Näin toimiessaan hän erottuu kaikista muista suunnannäyttäjistä.
Tällaiseen paimeneen lampaat luottavat. He ovat varmat siitä, että paimen toimii hyvin aikein, ja siksi seuraavat häntä. Kristityt ovat kautta aikojen ymmärtäneet itsensä Kristuksen seuraajiksi. He ovat tehneet matkaa läpi elämän Kristus johdattajaan ja varoneet poikkeamasta toisaalle. Siksi heitä on kutsuttu tien kulkijoiksi. Tälle tielle Jeesus kutsuu armollisella puheellaan meitäkin.
Kolmanneksi hyvä paimenen tuntomerkki on se, että hän vie lampaansa laitumelle, ravinnon äärelle. Hän huolehtii lampaiden hyvinvoinnista. Hän ei ole mikään varas, joka etsii omaa etuaan ja tulee vain tappamaan ja tuhoamaan. Hän on varkaan täysi vastakohta: Jeesus Kristus ei ota pois elämää vaan antaa sen, elämän, jopa yltäkylläisen elämän. Hän on se hyvä paimen, joka kantaa uupunutta. Hän on se, joka etsii eksyneen ja väärälle tielle harhautuneen. Hän sitoo murtuneen jalan.
Näillä sanoillaan Jeesus viestittää, että hän haluaa olla läsnä ihmisen elämässä: kokonaisvaltaisesti ja ihmisestä huolehtien. Niinpä ihmisen elämä saa merkityksen, kun hän seuraa Kristusta. Silloin elämästä ei puutu mitään. Sillä on mieli ja tarkoitus. Psalmin 23:6 sanoin: ”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.”
Vastuullinen poliittinen johtaja huolehtii kansan hyvinvoinnista. Jeesus Kristus tarjoaa enemmän. Hän antaa meille hengellisen ravinnon. Silloin elämämme on yltäkylläistä. Tänäänkin Herramme huolehtii ravinnostamme. Tässä messussa Raamatun sana on jo vakuuttanut meille syntien anteeksiantamusta. Ehtoollispöydässä tulemme osalliseksi elämän leivästä ja juomme kuolemattomuuden lähteestä. Kun lähdemme täältä koteihin ja arkeen, Pyhän kolmiyhteisen Jumalan siunaus kantaa meitä. Se kantaa joka hetki ja kaikenlaisissa tilanteissa. Hän lupaa olla kanssamme kaikissa elämänvaiheissa, niin ahdingossa kuin ilossa.
Henkensä uhraava paimen
Hyvällä paimenella on vielä yksi – ja ehkäpä kaikkein tärkein – tuntomerkki. Jeesus kuvaa sen näin: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” Tarpeen tullen hyvä paimen on siis valmis uhraamaan henkensä lammasten edestä.
Paimenen hyvyyttä on, ettei hän tavoittele itselleen mitään. Hän päinvastoin luopuu kaikesta: elämästään, jotta lampaat säästyivät. Näin tapahtui ensimmäisenä pääsiäisenä. Paimen uhrasi itsensä lampaiden puolesta, jotta nämä saisivat elää.
Näin tehdessään Jeesus näytti seuraajilleen suunnan, jota heidän tuli kulkea. Kristitty ei elä itseään vaan Jumalaa ja toisia ihmisiä varten. Tiellä kulkemiseen kuuluu lähimmäisen rakastaminen ja hänen hyvänsä toteuttaminen. Ilman sitä elämästä katoaa suunta, mieli ja tarkoitus. Tälle, omasta itsestä luopumisen tielle, Kristus meitä kutsuu.
Jotta hyvän paimenen ääni voidaan kuulla täällä Kihniössä, tarvitaan seurakuntaa. Hengellinen elämä alkaa siitä, kun kuulemme hänen äänensä. Siksi seurakunnan tehtävä on pitää esillä hyvän paimenen sanomaa Jumalan rakkaudesta ja armosta. Sen keskuksessa on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus. Armo on se erityinen, jonka kirkko voi antaa kansalle lahjaksi täällä maailmassa. Hyvä ja viisas johtaja voi turvata hyvinvointimme – Kristus lahjoittaa armon, joka kantaa ikuiseen elämään. Aamen.