Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne
muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle
vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan
nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden
edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne
eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan
ääntä.”
Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän
puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen
minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä.
Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti
tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja
tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
Näen edessäni vanhan valokuvan. Valokuva on värikuva, mutta jo kellastunut ja haalistunut. Kuvassa etualalla
on pieni tyttö, ehkä kymmenen ikäinen. Tytöllä on vaaleat hiukset, lyhyt polkkatukka ja polkkaan sopiva lyhyt
otsatukka. Kasvot ovat pyöreät, tyytyväisen näköiset, iloisetkin. Tyttö istuu kirkkaan keltaisen kirjoituspöydän
edessä. Pöytä on hyvin siisti. Pöydällä on vain muutama kynä telineessään, ja siihen nojaava kuvakortti.
Kortissa on kuva Jeesuksesta, joka pitelee sylissään karitsaa. Jeesus katsoo karitsaa hellästi ja rakastavasti.
Taka-alalla muu lauma seisoo rauhassa portin takana kuin odottaen merkkiä paimenelta lähteä liikkeelle.
Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo olevansa portti, jonka kautta lampaat pääsevät laitumelle, ja saavat
vapaasti tulla ja mennä. Jeesus lupaa, että ne kaikki, jotka kulkevat portin läpi, pelastuvat, ja saavat
yltäkylläisen elämän taivaassa.
Portin läpi, Kristuksen läpi, kulkeminen edellyttää kuitenkin Jeesuksen esimerkin seuraamista.
Jeesus teki eläessään monia ihmetekoja, mutta samanlaisiin ihmetekoihin ei meillä ihmisillä ole yleensä
edellytyksiä. Sen sijaan voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä lähtemällä liikkeelle ja kertomalla hyvästä
sanomasta, pelastuksesta. Voimme pitää heikommassa asemassa olevien puolta, ja puolustaa kohtuutta,
oikeudenmukaisuutta ja rakkautta. Portin läpi kuljettuamme olemme vapaita ja saamme luottaa Jumalan
huolenpitoon luomakunnastaan.
Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa myös nöyryyttä, toisten palvelijaksi antautumista. Nöyryys ei tarkoita
itsensä pienentämistä vaan totuuteen perustuvaa käsitystä itsestä ja omista vahvuuksista ja heikkouksista. Tätä ajattelua kuvaa mielestäni tosi hyvin aforismi ”Sinua ei pyydetä ajattelemaan itsestäsi vähemmän kuin
olet, vaan tietämään kuka olet.”
Jeesuksen seuraaminen on myös Jumalan tuntemista ja itsensä tuntemista.
Mitä lahjoja olet saanut, joita voisit käyttää toisten hyväksi? Arvosta omaa ainutlaatuisuuttasi Jumalan
kuvana. Selvitä itsellesi kuka olet, ja sen jälkeen anna kaikki osaamisesi, ideasi ja ajatuksesi yhteiseen
käyttöön. Ajattelen, että jos kaikki toimisivat näin, yhteinen pöytämme olisi aina runsas ja antimet
monipuoliset.
Ketä Jeesus sitten tarkoittaa evankeliumissa mainituilla lammastarhaan kiivenneillä varkailla ja rosvoilla,
jotka ovat tulleet vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan?
Jeesuksen vertauksen aikalaiskuulijoiden joukossa oli mm. fariseuksia, jotka olivat aikansa lainoppineita, ja
Mooseksen lakia pilkun tarkasti lukevia juutalaisia. Fariseukset noudattivat Jumalan antamaa lakia tarkasti
varmistaakseen pääsynsä Taivasten valtakuntaan. Fariseukset vainosivat Jeesuksen seuraajia ja heitä
erotettiin synagogasta, mistä seurasi juutalaisen yhteisön hajaannusta ja eripuraa ihmisten välille. Jeesus
osoitti vertauksessa sanansa fariseuksille, jotta he ymmärtäisivät, että rakkaudeton Jumalan lain
noudattaminen ei ole oikea tie Taivasten valtakuntaan vaan, että Taivasten valtakunnan ovet aukeavat
kaikille, myös fariseuksille, Kristuksen esimerkin seuraamisen kautta.
Evankeliumin alussa Jeesus sanoo, että se, joka menee portista, on lampaiden paimen.
Jeesuksen ajan yhteiskunnassa paimen ei ollut kovin arvostettu ammatti. Laumat olivat aika pieniä, ja on ihan
uskottavaa, että paimen tunsi kaikki lampaansa. Lammaspaimenilla oli oma kutsuääni omalle laumalleen.
Vertauksessa Jeesus tarkoittaa paimenella itseään. Hän on siis sekä portti, että paimen. Myöhemmin samassa
evankeliumissa Hän sanoo, ”Minä olen hyvä paimen, minä tunnen lampaani, ja ne tuntevat minut.”
On mielenkiintoista ja kertoo jotain olennaista Jeesuksen nöyryydestä, että hän vertaa itseään toimijaan, jota
ei oikein pidetä arvossa.
Jeesus sanoo vertauksessaan, että paimen kutsuu lampailta nimeltä ja kulkee niiden edellä. Tällä Jeesus
tarkoittaa, että hän tuntee meistä jokaisen nimeltä.
Kastetilaisuudessa luetaan usein Jesajan kirjan 43 luvusta jae 1, jossa sanotaan: ”Näin sanoo Herra, joka sinut
loi: – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Jeesus tuntee siis jokaisen meistä nimeltä ja kutsuu meitä laumaansa ja kulkee edellämme. Minusta on tosi
ihana ajatus, että me kaikki olemme nimeltä tuttuja! Ei ole vain joku joukko ihmisiä, vaan on Lauri, Markku,
Meri, Elina, Aapoanjana, Hertta, Elli, Paavo ja Eero.
Jeesuksen vertaus lammastarhan portista ja paimenesta on yksi keskeisiä kristinuskon opetuksia, sillä se
kuvaa pelastustien yksinkertaisesti ja konkreettisesti. Pelastumme Kristuksen kautta Kristusta seuraamalla.
Uskon, että Jeesus halusi käyttää vertausta, jonka me voisimme vuosisatojenkin päästä ymmärtää.
Paimenesimerkki ei sitoutunut sen ajan erityisasemassa olevaan ihmiseen tai henkilöön, jolla oli valmiiksi
valta ja asema. Paimen ei myöskään tehnyt asioita, jotka ovat tavallisen ihmisen ulottumattomissa.
Paimenen arkinen ja ulkoisilta puitteiltaan vähäpätöiseltä näyttävä toiminta kutsuu meitä seuraamaan
paimenen jalanjälkiä, Jeesuksen jalanjälkiä.
Tätä saarnaa valmistellessani kysyin ystäviltäni heidän ajatuksiaan tämän päivän hyvistä paimenista. Sain
monta aivan ihanaa vastausta ja ajattelin mielessäni, että jos kaikki kerrottu on totta ja koettua, olemme
totta tosiaan hyvien paimenien ympäröimiä joka päivä.
Hyviä paimenia ovat ihmiset, jotka kuuntelevat ilman omaa agendaa.
Hyvä paimen kutsuu, kohtaa ja kohtelee myötätuntoisesti.
Hyvän paimenen teot ovat pieniä ja arkisia, sellaisia, joita ei aina edes huomaa.
Maailma ei kuitenkaan ole valmis, ja sen vuoksi Jeesuksen vertaus on tänäänkin ajankohtainen. Pahat
paimenet, varkaat ja rosvot ovat keskuudessamme. Tämän päivän fariseuksia, vain omasta pelastumisestaan
kiinnostuneita vailla rakkautta toimivia ihmisiä yhdistää se, että he eivät tunne Jumalaa eivätkä itseään vaan
toimivat jotenkin sokeina, milloin mihinkin puoleensa vetävään tai pois työntävään asiaan reagoiden. Pahan
paimenen laumaan valikoituu joukko, joka pysyy kasassa siihen asti, kun kukin hyötyy toisestaan ja lopulta
lauma hajoaa luottamuksen puutteeseen ja epätasa-arvoon. Ihmisen ahneus, välinpitämättömyys ja
ohittaminen jättää varjoon ne, jotka eivät itse kykene siirtymään valoon. Valitettavasti kristittyihin
kohdistunut vaino ei ole päättynyt.
Jeesuksen kuvapuhe hyvästä paimenesta maalaa kuitenkin eteemme toisenlaisen maailman. Siinä
maailmassa Jumalan huolenpito ja kuoleman yli ulottuva rakkaus kohtaa ihmisen sellaisena kuin hän on ja
vastaa hänen tarpeisiinsa niin kuin hän tarvitsee.
Siinä maailmassa, tässä maailmassa, Jumalan huolenpito luomakunnastaan tarkoittaa, että Hyvä paimen
valvoo, vartioi ja suojelee laumaansa, ja että paimen on valmis uhrautumaan laumansa puolesta. Maailma, jossa seurataan Jeesuksen jalanjälkiä, saa voimansa oikeudenmukaisuudesta, myötätunnosta ja
lähimmäisenrakkaudesta. Armo ja anteeksianto on tarjolla jokaiselle, joka on valmis myöntämään syntinsä
ja syyllisyytensä.
Kerroin alussa kuvasta, jossa tyttö istui Jeesusta esittävän kuvan äärellä. Kuvan tyttö olen minä yli
kolmekymmentä vuotta sitten. Sain kuvan hoitotädiltäni, jonka nimeä en enää muista. En myöskään muista
saatesanoja, joilla se minulle annettiin. Jälkikäteen olen ajatellut, että tilanteen on täytynyt olla minulle
tärkeä, koska tuo kuvakortti päätyi kirjoituspöydälleni, ja siitä vanhaan valokuvaan ja lopulta tähän saarnaan.
En tuolloin luonnollisestikaan tiennyt, että minusta tulee lopulta pappi, mutta kristityn hoitotädin kautta
Hyvän Paimenen ääni oli jo tavoittanut minut ja saatoin alkaa seurata paimentani.