Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: Minä olen hyvä paimen. Minun lampaani seuraavat minua.
Lammas on tyhmä ja avuton eläin. Lammas ei pysty puolustamaan itseään, vaan on petojen armoilla. Aina se pysty edes löytämään ruohoa tai vettä. Siksi lammas liikkuu laumassa paimenensa perässä. Sitä pitää paimentaa.
Tuntuu alentavalta tai hävettävältä, että meitä kristittyjä verrataan lampaisiin. Ei kai tässä käy niin, että meidän on tarkoitus olla johdateltavia lampaita. Avuttomia lampaita. Sellaisia, joita voi viedä kuin pässiä narussa?
Mutta jos mietimme jumalasuhdetta ja uskonasioita, niin silloin Jeesuksen vertaus toimii. Etkö sinäkin ole Jumalaa koskevissa asioissa avuton ja arka? Etkö sinäkin ole hengellisesti sellainen, että et itse löydä laidunta ja eksyt ja loukkaat itsesi? Etkä osaa edes syödä tai juoda hengellistä ruokaa?
Minä ainakin olen. Juuri siksi Jeesus sanoo meille: ”Minä olen hyvä paimen. Minä olen oikeasti hyvä paimen, en pelkkä eettinen paimen tai kiltti paimen, tai kilttejä lampaita kouluttava paimen.” Itse asiassa, sanoessaan olevansa Hyvä Paimen, Jeesus väittää olevansa Jumalan Poika, jonka omia me olemme jo luomisen takia.
Jos tämä pitää paikkansa, kenenkään ei tarvitse hävetä sitä, että hän on Jeesuksen lammas.
Tätä asiaa voi ehkä valottaa seuraava pieni kertomus: Olipa kerran eräs teologisen tiedekunnan luennoitsija. Hän kysyi opiskelijoilta:
– Jos presidentti Kekkonen astuisi nyt luentosaliin, niin mitä me tekisimme?
– Nousisimme seisomaan, eräs opiskelija vastasi.
– Aivan oikein. Entä mitä me tekisimme, jos Jeesus Kristus astuisi nyt uentosaliin?
Luennoitsija vastasi itse: me polvistuisimme hänen eteensä lattialle.
Luennoitsija halusi havainnollistaa Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen valtavaa merkitystä; sitä, että Jeesus Kristus on täysin ihminen, mutta samalla ja samassa persoonassa täysin Jumala, Luoja itse.
Jos se pitää paikkansa on aivan oikein polvistua hänen eteensä. On aivan kunniakasta olla Jeesuksen lammas. Lampaat ovat hänen omiaan vain jos hän on Luojamme. Mutta pelkän presidentin tai kansanjohtajan tai saarnamiehen tai parantajan lampaana ei kukaan itseään kunnioittava ihminen voi olla. Miksi? Koska me emme ole presidentin tai kansanjohtajan tai saarnaajan lampaita. Palkkarenki ei ole oikea paimen, eivätkä lampaat hänen omiaan. Hän pakenee, susi ryöstää ja hajottaa.
Edesmennyt lauluntekijä Juice Leskinen oli oivaltanut tämän. Siksi hän lauloi kappaleessaan ”Et elämästä selviä hengissä” näin:
Sua johtajat kyttäävät ansoineen / sua saarnaajat ajavat satimeen.
Mutta jos otat johtajaks jonkun muun / hänen puolestaan joudut sä tappeluun / däng däng.
Voit reilusti heilua svengissä / et elämästä selviä hengissä
Et ainakaan missään jengissä / voi elämästä selvitä hengissä.
Minä olen Juicen kanssa samaa mieltä. – Paitsi yhdellä erotuksella: Jos pitää paikkansa se, mitä Jeesus tässä väittää: että hän on hyvä paimen. Että lampaat ovat hänen omiaan. Että hän ei pakene sutta. Silloin ihmisellä on toivo. Silloin ei tarvitse turruttaa elämäänsä heilumalla svengissä, tai rikkauteen pyrkimisellä tai kauneuden tavoittelulla tai oppineisuudella tai millään muulla. Sellainen on ihmisyydelle alentavaa, jos nimittäin Hyvä Paimen on olemassa. Jos Hyvä Paimen on olemassa, ainoa ihmisyydelle riittävä päämäärä on oppia tuntemaan hänen äänensä ja löytää hänen luokseen ja seurata häntä.
Millainen hyvä paimen on? Siitä kuulimme äsken luetusta Vanhan testamentin tekstistä. Siinä Jumala sanoi profeetta Hesekielin kautta 500 vuotta ennen Jeesusta: ”Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen.” Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Jumalakin oli kyllästynyt Juicen mainitsemiin ”saarnaajiin” ja ”johtajiin”. Hän itse tulisi paimentamaan ihmisiä paremmin kuin mitä juutalaisten johtajat kykenivät Mooseksen lain avulla paimentamaan.
Israelin kansa paimenista Jumala sanoi profeetta Hesekielin tekstissä (ja se sama pätee ilmeisesti ainakin sielua koskevissa loppupeleissä kaikkiin kansanjohtajiin):
”Voi teitä, Israelin paimenet! Te pidätte huolta vain itsestänne, vaikka paimenen tulisi huolehtia lampaistaan. … Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa, te ette ole etsineet kadonneita ettekä lähteneet eksyneiden perään. Te olette kohdelleet lampaitanne tylysti ja kovin ottein” (Hes 34:4). Siksi Jumala sanoo: ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien ne itse lepäämään. … Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita” (Hes 34:16).
Hyvän paimenen vertauksessa Jeesus väittää, että tämä ennustus toteutui hänessä. Jumala ei jäänyt taivaaseen, vaan hän tuli Pojassaan luotujensa tasolle, rakkaudesta ja säälistä.
Jeesuksessa Jumala etsii eksyneen, hän sitoo murtuneen jalan, hän hoivaa uupunutta.
Ajattele tätä, jos olet ns. ”tavallinen seurakuntalainen” ja uskossasi heikko ja haluaisit löytää paikkasi laumassa ja oppia erottamaan paimenen äänen. Mitä paimenesi sanoo?: – Minä hoivaan uupunutta. Ajattele tätä, jos olet murtanut jalkasi maailman kivikossa. – Mitä paimenesi sanoo sinulle? – Minä sidon murtuneen jalan. Ajattele tätä, jos olet eksynyt pois sen uskomisesta, mitä kasteessa sinulle on annettu. Paimenesi sanoo: Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen. Tai jos olet Juicen tavoin lähes luopunut toivosta, että Hyvää Paimenta olisi olemassa, mitä hän sanoo sinulle?
Jumala sanoo hyvästä paimenesta vielä: ”vahvat ja lihavat minä pidän kurissa”. Ajattele tätä, jos olet uskonnollisen herätyksen kokenut ja hengellisesti ruokittu seurakuntalainen. Paimenesi ei salli, että millään muotoa sysit heikkoja ulos laumasta.
Miten Jeesus tämän kaiken hyvän paimenen toimen tekee?
Hän sanoo: ”Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.” V. 1938 käännöksessä sanotaan ”Minä annan henkeni lampaiden edestä.”
Mutta eikö hyvän paimenen pitäisi pysytellä hengissä ja puolustaa lampaita? Mitä hyötyä siitä on lampaille, jos paimen ehdoin tahdoin menee kuolemaan suden hampaissa?
Jeesus kuitenkin sanoo Hyvän Paimenen tekstissä kahteen kertaan, että hän antaa henkensä lampaiden edestä. Hän on hyvä paimen juuri sillä tavalla, että hän kuolee lampaiden edestä. ”Niin on Isäni käskenyt minun tehdä” (Joh 10:18).
Apostoli Paavali kirjoittaa samasta asiasta Roomalaiskirjeessä (4:25): ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden”.
Vanhurskauttaminen tarkoittaa siitä, miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava. Siis miten ihmisestä tulee oikeamielinen oikeamielisen Jumalan mittapuulla. Me emme itse kykene millään keinoin saavuttamaan vanhurskautta. Juuri tästä syystä juutalaiset kansan johtajat epäonnistuivat paimenen työssä. Heidän paimentamiskeinonsa oli käskyjen opettaminen eli etiikka: Älä pidä muita jumalia, pyhitä lepopäivä, älä varasta, älä tee huorin, rakasta lähimmäistä, rakasta Jumalaa.
Nuo ovatkin hyviä ja oikeita käskyjä. Mutta hyvienkään käskyjen avulla ei voi etsiä eksynyttä. Ei edes oikean etiikan avulla voi sitoa murtunutta jalkaa. Edes Jumalan 10 käskyn avulla ei voi hoitaa uupunutta. Jos paimenella ei ole muuta kuin etiikkaa tai ”arvokeskustelua”, käy myös niin, että vahvat ja lihavat lampaat pöyhkeytyvät entisestään ja sysivät heikot ulos.
Siksi oikean hyvän paimenen, Jeesuksen, kaitsemiskeino on toinen: Minä annan henkeni lammasten edestä. Vaikka hän on Jumala itse, hän ei yritä parantaa meitä Jumalan käskyillä tai etiikalla. Vaan kuolemalla edestämme. Tämä merkitsee sitä, että meidät on sovitettu Jumalan kanssa oman itsemme ulkopuolella. Meidät on sovitettu käskyjen täyttämisemme ulkopuolella, Jeesuksen kuolemassa. Meidät on tehty vanhurskaiksi eli Jumalalle kelpaaviksi itsemme ulkopuolella, etiikan tuolla puolen, Jeesuksen ylösnousemuksessa.
Voit yrittää koko ikäsi tulla oikeamieliseksi, viisaaksi, rakastavaksi, eettiseksi, päästäksesi Jumalan yhteyteen, siinä koskaan onnistumatta. Mutta tässä se on tarjottu kertakaikkinensa. Siinä, että Jeesus antoi henkensä ja hänet herätettiin kuolleista.
Näin Jeesus lampaiden edestä kuolemalla voitti suden, sillä suden valta perustuu lampaiden syyllisyyteen Jumalan edessä. Jeesus voitti sen ylösnousemuksessaan. Siksi hän voitti myös suden, vaikka aluksi näytti siltä, että susi voittaisi. Paimenemme oli kuitenkin sudelle liian iso pala.