Tänään on Hyvän paimenen sunnuntai. Päivän psalmi on tuttu paimenpsalmi: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps 23:1) Tähän psalmiin 23 Jeesus liittyi ajatuksissaan, kun hän sanoi itsestään: Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. (Joh 10:11)
Ajatus paimenesta ja lampaasta on hyvin tuttu niin Raamatun lehdiltä kuin kuvana, taideteoksenakin. Hyvä paimen on varmaan tuttu ainakin jokaiselle pyhäkoulua käyneelle. Myös esimerkiksi tuomiokirkossamme toisen ristisakaran päätyseinässä on maalaus hyvästä paimenesta karitsa olallaan. Kuva hyvästä paimenesta ja kadonneesta mutta uudelleen löytyneestä lampaasta taitaa olla meille yksi tutuimmista asioista Raamatussa. Se on meille turvallisuuden tunnetta herättävä kuva.
Kuva paimenesta sisältää kuitenkin myös sen kääntöpuolen, vastapuolen. Koska on paimen, on myös lauma, lampaat. Kuinka on: tuntuuko nykyajan ihmisestä jotenkin loukkaavalta, että häntä sanotaan lauman jäseneksi, lampaaksi? Mehän halu-amme olla yksilöllisiä. Me haluamme olla aikuisia, itsestämme vastuun ottavia. Emmehän me ole mitään laumaeläimiä. Emmehän me ole aivottomia. Mehän olemme sivistyneitä, älykkäitä ja ajattelevia.
Kuinka oikeastaan on? Erilaisia elämän ilmiöitä seuranneena olen joutunut toteamaan saman, jonka eräs virkaveli on sanonut monessa yhteydessä seuraavasti: Ihminenhän ei ole looginen olento. Toisin sanoen erilaisissa elämän valintatilanteissa me harvoin teemme ratkaisujamme järkeen perustuen. Sen sijaan tunteet ja mielikuvat ohjaavat käyttäytymistämme yllättävän paljon. Olemme myös monikerroksisia. Toiveemme ja pyrkimyksemme voivat olla keskenään hyvin ristiriitaisia.
Erityisen selvästi tämä tunteiden voima ja sisäinen ristiriitaisuutemme tulee näkyviin erilaisissa parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Moniko vakituisessa parisuhteessa elävä voi väittää tuon suhteen saaneen alkunsa puhtaasti järkisyistä? Ja toisaalta, kun lukuisat parisuhteet päättyvät eroon, niin kuinka usein tuo eroratkaisu tehdään vain järkeen perustuen? Parisuhde on toki asia, jossa tunteilla on ja kuuluukin olla suuri merkitys. Silti on hämmästyttävää kuinka vähän järki saa ohjata muuten niin älykkäitä ihmisiä heidän parisuhteensa ongelmissa. Varsinkin, jos mustasukkaisuus alkaa jäytää, silloin järjellä ei tunnu olevan mitään tekemistä asiassa.
Talouselämä on elämänalue, jossa järjen pitäisi olla määräävänä. Mutta kuinka on? Viime aikoina on paljon puhuttu markkinavoimista. Ne näyttävät olevan jotakin täysin järjettömiä voimia, jotka ohjailevat yksittäisten maiden ja jopa koko maailman taloutta. Luulisi, että pörssimeklari on ihminen, joka järkeään käyttäen laskelmoisi ja pyrkisi päättelemään, millaiset sijoitukset kannattaisivat ja mistä osakkeista pitäisi päästä eroon. Kuitenkin pörssi tuntuu olevan maailma, joka elää täysin omalakisesti. Eikä noihin pörssin elämää ohjaaviin lakeihin näytä kuuluvan juuri paljonkaan loogista päättelyä. Tunteet sen sijaan ohjaavat toimintaa. Markkinavoimat hermostuvat tai markkinat rauhoittuvat. Ja tämä kaikki tapahtuu usein ikää kuin joukkopsykoosin vallassa.
Tai miten on ihan jokapäiväisessä elämässämme? Mitä ovat ne asiat, joiden perusteella me teemme arkisia valintojamme ostoksilla ollessamme? Ei kai vain mainos saanut aikaan hankita-päätöstä ? Tai jos puhutaan jostain harvoin tehtävästä isosta hankinnasta, kuten esimerkiksi asunnon tai auton ostosta, niin kuinka paljon valintoihimme vaikuttavat erilaiset mielikuvat. Jokin asunto vain tuntuu siltä oikealta. Tietty auto on urheilullinen tai miehekäs tai naisellinen tai miltä se sitten tuntuukin. Joskus väri tuntuu tärkeimmältä valintaperusteelta autokaupassa. Harvoin järki ohjaa valintaa viime kädessä.
Kaikesta järkevyydestämme huolimatta näytämme siis olevan aikamoisia laumaeläimiä. Meitä voi ohjailla ja manipuloida ilman että useinkaan huomaamme sitä. Tällä kaikella ei luonnollisestikaan ole juuri merkitystä pelastumisemme kannalta. Vai onko?
Kun Jeesus katseli kansaa, hän totesi heidän olevan kuin lammaslauma paimenta vailla. Hän rupesi opettamaan heitä. Hän puhui heille. Ja vaikka evankelista ei kerrokaan, mitä Jeesus puhui, saamme uskoa, että hän puhui ihmisille Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Varmaan hän puhui heille siitä, miten ihminen pelastuu.
Me saatamme käyttäytyä ajallisen elämän asioissa laumaeläinten tavoin, antaa mielikuvien johtaa itseämme. toimimme usein enemmän tunteen kuin järjen varassa. Sivumennen sanottuna väitetään, että tässä asiassa miehet ja naiset ovat erilaisia: meitä miehiä syytetään tunteiden syrjäyttämisestä ja naisia liiasta tunteilusta. Ehkä on kuitenkin niin, että me miehet uskottelemme toimivamme järkeen perustuvasti emmekä uskalla tunnustaa tai ainakaan näyttää tunteitamme.
Kun puhumme pelastumisemme asioista, uskon asioista, silloin liikumme hyvin syvällä tunteiden tasolla. Uskoon kuuluu toki myös sen tietäminen, mihin uskotaan. Siihen kuuluu opinkappaleita ja muuta tietoa. Keskeistä on kuitenkin tunteenomainen riippuminen itseä voimakkaammassa.
Lapselle tunteet ovat hyvin tärkeitä. Lapsi on tunteissaan aito ja ilmaisee tunteensa estottomasti. Vasta vähitellen kasvatus saa aikaan sen, että alamme peitellä tunteitamme ja saatamme jopa menettää yhteyden tunteisiimme.
Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi meille aikuisille. Nykyajan järkevänä itseään pitävä aikuinen saattaa ajatella lapsen uskon esikuvallisuuden merkitsevän sitä, että meidän tulee olla lapsellisia. Koko uskonto voidaan kokea sellaisena, millä ei ole kosketuskohtaa aikuisen elämäntodellisuuden kanssa. Ja kuitenkin samat järkevänä itseään pitävät aikuiset lukevat horoskooppeja tai sylkäisevät mustan kissan nähdessään eivätkä voi kätellä kynnyksen yli. Toisin sanoen ovat taikauskoisia. Ei voi myöskään kuin ihmetellä, miten erilaiset ufo-jutut ja yliluonnolliset ilmiöt kiinnostavat tämän ajan ihmisiä.
Näyttää siltä, että me myös näiden perimmäisten kysymysten edessä olemme aika lailla sisäisesti ristiriitaisia. On ilmeisesti niinkin, että ihmisessä on sisään rakennettuna hengellisiä tarpeita, joita me tavalla tai toisella tyydytämme tietoisesti tai tiedostamattamme. Pohjimmiltaan kyse lienee siitä, että etsimme turvallisuutta elämäämme.
Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi meille aikuisille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskovan ihmisen tulisi olla lapsellinen. Se tarkoittaa sitä, että lapsen ehdoton luottamus aikuisesta ja riippuvaisuus hänestä on meille esikuvallista suhteessamme Jumalaan. Voimme ajatella myös, että lapsen aitous ja avoimuus on sellaista, josta saamme ottaa oppia.
Lapsi etsii aikuisesta turvaa. Kun johonkin voi luottaa ehdottomasti, silloin on turvallinen olo. Lapsi luottaa, että vanhempi tietää. Lapsi luottaa, että hän hallitsee tilanteen. Kristittyinä me saamme ajatella, että Jumala on meidän turvamme. Häneen me saamme uskoa ja turvautua. Hän on maailman Luoja. Hän on myös sovittanut meidän syntimme. Tämän päivän kielikuvan mukaan hän on hyvä paimenemme, joka turvaa tarpeemme ja suojelee meitä jopa henkensä uhalla.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Raamattu kuvaa meille myös, mitä tuo rakkaus merkitsee. Jumala rakastaa meitä asettamatta mitään ennakkoehtoja. Hän rakastaa meitä, vaikka meissä ei olisi mitään rakastettavaa. Hän rakastaa odottamatta vastarakkautta. Hänen rakkautensa on täydellistä. Jumalan täydellinen ja epäitsekäs rakkaus tulee kaikkein selvimmin esiin siinä, että hän tuli itse ihmiseksi maailmaan. Hän kuoli ristillä sovittaen meidän syntimme.
Ollessaan ihmisenä ihmisten joukossa Jeesus monin tavoin osoitti, millä tavalla Jumala rakastaa. Tämän päivän evankeliumissa hän osoitti huolenpitoa läheisistään. He olivat olleet ahkeroimassa rasittavassa työssä, kiertäneet eri puolilla maata opettamassa ja kohtaamassa ihmisiä. Jeesus halusi viedä heidät yksinäisyyteen levähtämään. Kun sitten ihmiset seurasivat heitä ja olivat nälissään, Jeesus ei suinkaan lähettänyt heitä pois luotaan vaan kehotti opetuslapsia: Antakaa te heille syötävää.
Vanhemmat antavat turvan lapselleen huolehtimalla hänen tarpeistaan ja asettamalla hänelle rajoja. Vanhemmat huolehtivat siitä, että lapsi käy nukkumaan ja lepää riittävästi. Vanhemmat antavat lapselleen ruokaa. Mutta he myös kieltävät häntä ja estävät häntä vahingoittamasta itseään. Samalla tavalla Jumala pitää huolta meistä lapsistaan. Hän haluaa meille hyvää. Ennen muuta hän pitää huolta meidän sielunautuudestamme. Hän haluaa pelastaa meidät. Mutta hänen rakkautensa ulottuu myös meidän ajalliseen hyvinvointiimme.
Jeesus kehotti opetuslapsia: Antakaa te heille syötävää. Tänään tuo kehotus kohdistuu meihin. Jotta Jumala voisi pitää huolta maailman ihmisistä, hän tarvitsee meitä omiaan. Meidän kauttamme hän toimii. On sanottu, että hänellä ei ole muita käsiä kuin meidän kätemme. Niitä hän tarvitsee ruokkimaan nälkäisiä. Hän tarvitsee meitä voidakseen pitää huolta luomastaan maailmasta. Hän lähettää meidät ruokkimaan nälkäisiä. Hän lähettää meidät viemään pelastuksen sanomaa niille, jotka vielä ovat siitä osattomia.