Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10: 1-10)
Varmistan vaan tässä, että eihän kukaan ole tullut nyt maitokauppaan? Sillä nyt eivät ole esillä arkiset aiheet. Ei. Nyt ovat käsillä järisyttävät aiheet. Elämän ja kuoleman kysymykset.
Siksi sanonkin nyt…
Prui Mansikkiiii…. Muurikki pru-iiiiiiiiiiii!
Eli ymmärrämmekö me, mikä on paimen? Kuulin kerran pikkupojasta, jolle oli kerrottu kuinka Jeesus syntyi talliin. Poika oli innostunut asiasta ja tiedustellut heti, oliko kyseessä McLarenin vai Ferrarin talli?
On tärkeää ymmärtää asiat oikein. Meille suomalaisille ajatukseen paimenesta liittyy usein Suomi-Filmin ja monille aivan omienkin lapsuusvuosien – lehmihaat pruiii-huutoineen. Joskus olen kysynytkin sitä saarnassani, mutta kysynpähän taas: kuinka moni teistä on ollut itse paimenessa? Ja huomaan jälleen monia käsiä nousevan.
Olet ollut varmasti sellainen perinteinen paimen. Mutta kuitenkin, paimenia on niin monenlaisia. Sähköpaimenesta alkaen.
Vuonna 1984 kohtasin Jordaniassa jotakin, jota en ollut osannut ajatella oikeasti olevan olemassa. Tuosta tilanteesta on jo siis yli neljännesvuosisata aikaa, enkä siksi enää edes muista, mitä eläimiä tuo nuori poika paimensi. Muistan kuitenkin, että silloin siellä Jordaniassa satukuvat mielessäni paimenesta huiluineen muuttuivat todeksi. Tuo poika oikeasti soitti huilua siinä tien vieren niityllä, laitumella. Eikä hän varmasti ollut Jordanian ainut paimenpoika tai paimentyttö. Eikä ainut huilunsoittaja laumansa kanssa. Mutta minä en siis ollut osannut ajatella, että olisi niitä paimeniakin oikeasti huilua soittavina tyttöinä tai pieninä huilumiehinä, eikä vain Vesa-Matti Loiri olisi Huilumies Euroviisuissa kuten Vesku oli ollut vuonna 1980.
Eli oikeita paimenia huiluineen kaikkineen varmasti löytyy edelleen eri puolilta maailmaa. Mutta paimenia on siis niin monenlaisia, ja on myös vääriä paimenia. Ja heitä on siis edelleen – kuten on ollut aina. Varkaita ja rosvoja, jotka eivät kulje lammastarhan portista, vaan kiipeävät aidan yli, kuten oikea paimen Jeesus itse tämän asian sanoitti. Nykyaikana puhumme valelääkäreistä ja valeopettajista – mutta ilmiö ei todellakaan ole vain viime vuosien asia. Varkaat ja rosvot ovat olleet liikkeellä jo kauan, kauan sitten. Moni on tarjonnut terveyttä osaamatta kuitenkaan parantaa ja moni on opettanut osaamatta opettaa. Suoraan sanottuna, vääriä paimenia kaikki tyynni!
Mutta mistä tiedämme, että Jeesus oli – ja on – meitähän nimittäin kiinnostaa nykyhetki ja oman itsemme tilanne – mistä tiedämme, että Jeesus ON Hyvä Paimen? Lampaiden oikea paimen? Onko meillä muuta vakuutta asialle kuin Jeesuksen sanat tuossa Evankeliumissa Johanneksen mukaan?
Jeesus oli kirjaimellisesti käytännön mies muutenkin kuin puusepän, rakennusmiehen ammatissaan. Hän toki sanoi, ne sanat ovat pyhässä Raamatussa ihan tämän päivämme evankeliumimme jälkeen, Jeesus sanoi, että oikea paimen panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Mutta Jeesus siis myös teki niin; todisti ristintiellään sanansa todeksi! Siksi, jos Jumalalle voi ammattia ylipäätään nimetä, niin Jeesus nimenomaan oli ja on paimen. Hyvä Paimen. Paras Paimen. Ei sähköpaimen, joka pelolla ja kivulla ohjaa. Ei, vaan rakastava Vapahtaja, joka otti kivun ja ahdistuksen ja syntien taakan itse kannettavakseen. Sanoohan 1. Pietarin kirjekin näin: ”Kristus kärsi teidän puolestanne…”. (1. Piet. 2: 21)
Jeesus sanoi laittavansa henkensä alttiiksi lampaidensa puolesta ja niin hän todella teki. Sinun puolestasi ja minun puolestani, meidän puolestamme Jumala tuli Taivaasta tänne alhaisimpaan alhoon ja muutti murheen alhomme iloksi syntien anteeksiantamuksesta. Tämän Hyvä Paimenemme, oikea paimenemme teki Golgatan keskimmäisellä ristillä toteuttaessaan lupauksensa henkensä alttiiksi antamisesta. Tämän Hyvän Paimenen me saamme evankeliumin lupauksen mukaisesti tuntea omaksi paimeneksemme.
Saamme tuntea Jeesuksen talliin syntyneeksi ristiinaulituksi ja ylösnousseeksi maailman Vapahtajaksi, eikä miksikään Ferrarimieheksi. Formuloiden ja muiden maailman hetkutusten kunnia katoaa kuin tuhkanen tuuleen. Sanotaanhan selvällä latinan kielelläkin näin: ”Sic transit gloria mundi” – siis sama suomeksi: ”Niin katoaa mainen kunnia”. Mutta Hyvän Paimenen huostassa meillä kaikilla on varattuna ikuinen kunnia Taivaan kodissa.
Helsingin Sanomissa Reetta Meriläinen kirjoittaa julkisuudesta, mutta laitapa julkisuus-sanan kohdalle sana ”kunnia”, niin taas näemme maallisen maineen turhuuden. Eli näin siis Reetta Meriläinen: ”Julkisuus näyttää oopperalavasteiden juhlasalilta. On kristallikruunut ja samettia. Lähempi tarkastelu paljastaa styroksin, pahvin ja muovin”. Mutta siis, Jumalan antama kunnia on aito asia, ikuinen ilo.
Meidän on kin oikeasti kavahdettava maailman kutsuja, ja karattava suojaan siitä portista, joka portti on Jeesus Kristus. Kyllä täällä niin monet ovat oikeasti varkaat ja rosvot kuin sadussa Hamelnin pillipiipari, joka kyllä antoi jotakin hyvää ihmisille johdattamalla pillillään rotat ja hiiret Weser-jokeen, mutta lopulta tämä huilumies johdatti Hamelnin lapset vangeiksi vuoren sisään. Jeesuksen kautta saamme kuitenkin vapauden synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta. Sanoohan Herramme, että hänen ominaan voimme vapaasti tulla ja mennä, elää siis Jumalan lasten vapaudessa, synnin orjuudesta vapautettuina.
Tässä ihanassa kevätaamussamme soi upea lintujen laulu. Mutta vapauttajamme ja Vapahtajamme, Jeesuksen ääni on satakielen huiluakin ihanampi. Jeesuksen äänen – meitä jokaista nimeltä kutsuvan äänen – me tunnemme pyhästä Evankeliumista ja Pyhän Hengen meille vakuuttamana. Jeesuksen ääni johdattaa meidät hyvän laitumen luo. ”Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä”. (Ps. 23: 2). Näinhän rakas Paimenpsalmikin, Psalmi 23 kuvaa Jeesusta Hyvänä Paimenenamme.
Ja ajattele, ajattele sydämelläsi ja omista uskossa nämä ihanat Jeesuksen sanat: ”Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.” Hyvä Paimen, Herra Jeesus, johdattaa meidät ikivihreälle niitylle, yli taivaan sinen, Taivaan Kirkkauteen. Tällaiseen paimeneen me saamme turvata.
Oletko jo sinä kokenut mitä on ottaa vastaan Jeesuksen lupaus: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän”? Ajattele, vihreä niitty elämän kivierämaan keskelle ja ikivihreä niitty ikuisuudessa, harppujen ja varmaan huilujenkin soidessa ja Hyvän Paimenen sylissäI