20. sunnuntai helluntaista, Joh. 7: 40-52, Hans-Christian Daniel

Mikä on olennaista elämässä? Mikä on elämän tarkoitus? Näin kysyy moni nuori aikuistuessaan ja samankaltaisia kysymyksiä tulee esille elämän hiipuessa, kun ihminen riisutaan sisälle tautiin ja elämän loimilangat kierretään katkaisukohdan lähestyessä.
Nuorelle ammatin saaminen, perheen perustaminen ja uran luonti ovat sellaisia tekijöitä, jotka vaativat niin paljon huomiota, että elämän olennaiset asiat tuntuvat rajoittuvan niihin, ja tarkoituksen kysyminen vaimentuu ikään kuin sielu sanoisi, että tässä on kyllin. Korkeintaan jouluna, kun joulustressi ja juhlan laitto taukoavat joulurauhaksi, kun tekeminen muuttuu vastaanottamiseksi ja kannettuna olemisen tuntuiseksi, ihminen saattaa aavistaa, että uskon kysymys kuuluu elämän olennaisiin asioihin.
Elämän laki, jonka mukaan ihmisen otsa hiessä on syötävä leipäänsä, kunnes hän maaksi tulee jälleen, tämä laki ei oikeastaan salli kysyttävän että mihin minä tarvitsisin Vapahtajaa. Siksi niin monet ihmiset vastaavat totuuden mukaisesti uskovansa Jumalaan mutta eri tavoin kuin kirkko opettaa. Luonnolliselle ihmiselle tuntuu se riittävältä, että tekee voitavansa ja menestyy kohtuullisesti. Elämän tarkoitus tuntuu saavutetulta, kun illalla väsyneenä käy nukkumaan.
Tänään kuulimme, kuinka Jeesuksesta kiistellään. Ihmiset pitävät kiinni omista saavutuksistaan, opeistaan, omista teoistaan ja ajatuksistaan. Kiistellään niistä viitekehyksistä, joiden puitteisiin Vapahtajan pitäisi mahtua. Osoitetaan, ettei kukaan silmäntekevä ole uskonut Jeesukseen, ja siitä päätellään, että se olisikin turha. Halveksitaan rahvasta, sitä yksinkertaista kansaa, joka Jeesusta seuraa. Uraihmisten ja Jeesuksen seuraajien välillä vallitsee syvä kuilu.
Jeesusta seuraava rahvas, ne suuret kansanjoukot, jotka toivat nälkänsä, tautinsa, ja syntinsä Jeesuksen parannet-taviksi, tulevat kirotuiksi: he eivät tiedä laista mitään. Jeesuksen seurassa lain vaativa ääni vaikenee, sydämessä vallitseva tekojen stressi ja aktiivisen elämän vaativa syy- ja seuraussuhde taukoa. Evankeliumi on aivan toisenlainen kuin elämän laki. Evankeliumi luonteensa mukaan lahjoittaa ilman ansiota. Evankeliumi välittää ihmiselle Jumalan armon ilman ansiota tai lain tekoja.
Minä pyydän tänään epäuskooni sitä yksinkertaista elämän uskoa, joka oli Jeesuksen luokse tulevalla rahvaalla. Pyytäisin tänään sitä, että saisin olla Herran hoidossa, jossa uskoani hoidetaan niin, että se näkyy ja tuntuu rak-kaudessa. Silloin oppisin, mikä on olennaista elämässä ja mikä on elämän tarkoitus. Tämä yksinkertainen usko, joka ammentaa voimansa evankeliumista, on sellainen aarre, joka kestää elämässä ja kuolemassa, ja joka kantaa minua ja sinua sekä kaikkia rakkaita iankaikkisiin majoihin.