Päivänavaus alakoululle Virsi 507: 1-2, 4-6
Naapurissa joskus katseltiin suloisia kissanpentuja. Ne olivat aivan pieniä, sokeina syntyneitä karvapalleroita tepastelemassa avuttomina. Kissaemo hoiteli niitä hellyttävästi. Aina kun ne hortoilivat pesän ulkopuolelle törmäten nenällään milloin mihinkin esteeseen, emo kärsivällisesti otti ne yksi toisensa jälkeen suullansa kantaen takaisin pesään. Kun emo asettui viereen, pienet jaksoivat hetken olla emon tuoksussa ja lämmössä, mutta ravintoa saatuaan pennut pyrkivät jo kohta uusiin seikkailuihin. Ja taas sama leikki jatkui.
Monet eläimet syntyvät sokeina, mutta ihminen syntyy näkevänä. Heti alusta alkaen pieni ihminen harjaantuu silmillään havainnoimaan ympäristöään. Vasta vuosien kokemuksella ja monen kuhmun jälkeen pieni kulkija oppii arvioiden varomaan askeltaan. Näkevänä syntynyt vielä vuosien jälkeen luulee voivansa poimia näkemänsä tähdet.
Saamme pyytää tänään, että herramme Jeesus Kristus avaisi meidän silmämme näkemään Jumalan maailman kauneuden ja lähellämme elävän ja olevan ihmisen elämää. Pyytäkäämme silmien avautumista, että rakkaudessa näemme, mitä toinen tarvitsee, ja sovussa otamme hänet mukaan leikkiin.
Kissanpentu syntyy sokeana, mutta se kehittää saalistajan katseen. Ihminen syntyy näkevänä. Suokoon taivaan Isä sinulle tänään uskoa, toivoa ja rakkautta, jotta näkisit elää Jumalan rakastavan katseen alla.