Evankeliumiteksti kertoi sokeana syntyneestä miehestä, jonka elämä muuttui, jonka Jeesus paransi, jolle hän antoi näön. Luulisi, että tämä tapahtunut olisi pelkästään kiitoksen ja ylistyksen aihe koko siinä lähialueella, ja että kaikki tämän ihmeen myötä uskoisivat Jeesuksen olevan Jumalan Poika.
Mutta ei. Tästä parantumisihmeestä nousi hirveä meteli, kiistely ja vilkas ja toisaalta hauskakin keskustelu näkönsä saaneen miehen, hänen vanhempiensa, uskonnollisten johtajien ja kansan välillä. Jeesus oli ennenkin aiheuttanut päänvaivaa ja harmia fariseuksille, uskonnollisille johtajille, ja nyt taas. Fariseuksia harmitti etenkin se, kun Jeesus taas teki tämän ihmeteon sapattina, juutalaisten lepopäivänä, mistä on tarkat säädökset.
Maan päällä ollessaan Jeesus paransi sairaita, ja nyt viimeisen 2000vuoden ajan, kun hän on suorittanut sovitustyönsä, mennyt taivaaseen ja lähettänyt Pyhän Hengen, hänen voimansa vaikuttaa täällä maan päällä häneen uskovien kautta.
Edelleen Jeesuksen nimessä sairaiden puolesta rukoillaan ja edelleen tapahtuu asioita ja paranemisia, jotka ovat ihmeitä.
On upeaa, kun tapahtuu ihmeitä ja parantumisia. Niistä kiitos ja ylistys Jumalalle!
Ne osoittavat että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hänen voimansa vaikuttaa yhä! Ja sanoihan Jeesus itse jäähyväispuheessaan (Joh.14): Te tulette tekemään vielä suurempia tekoja kuin minä tein.
Aina kannattaa siis rukoilla sairauksiinsa apua Jumalalta ja pyytää hänen parantavaa kosketustaan ja mennä rukoiltavaksi, siunattavaksi, ja pyytää esirukousta. .
Ja tämä ei ole vastakohta tai vaihtoehto lääkärissä käymiselle ja tarpeellistenlääkkeiden syömiselle. Päinvastoin lääkäreiltä ja lääkkeistä saatu apu ja Jumalalta pyydetty apu yhdessä ovat paras mahdollinen tapa ja yhdistelmä, kun tulee sairauksia ja vaivaa ja kipua. Kun saa apua lääkäreiltä ja hyvistä, sopivista lääkkeistä, on silloin syytä kiittää myös Jumalaa hänen avustaan.
Mutta joskus siis Jumala parantaa myös suoraan, ilman välikätenä toimivaa lääkäriä ja lääkkeitä.
Mutta on myös hyvä huomata, että on parantajia, jotka myös saattavat saada ihmeitä aikaan, mutta jotka eivät toimi kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Myös pahan voimalla voi tapahtua ihmeitä. Sellaisesta on hyvä pysyä kaukana. Ei ole hyvä joutua väärän hengen alle.
Aina ei kuitenkaan rukouksista huolimatta tapahdu paranemista. Mikseivät kaikki, joiden puolesta rukoillaan, parane? Eikö Jumala pysty tai halua ? Vai missä on vika? Kenellä on uskon puute? Onko se sillä sairaalla, onko se rukoilijalla?
Ja miksi pitää sairastaa? Jos sairastumme, olemmeko tehneet jotain niin pahaa, ettäJumalan täytyy meitä rangaista sairaudella? Tämä kysymys voi tulla mieleemme, etenkin jos sairaus pitkittyy ja pahenee.
Tätä asiaahan pohdittiin myös päivän evankeliumin parantuneen tapauksessa, kun hän oli vielä sokea. Yhdeksännen luvun alussa opetuslapset kysyivät Jeesukselta, että kuka on tehnyt syntiä, tämäkö mies vai hänen vanhempansa, kun tämä mies on sokea. Jeesus vastaa…niin mitä hän vastaa? Hän sanoo, että ei kukaan, ei hän eikä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä ilmi.
Tällä Jeesus ilmoittaa selvästi sen, että meidän sairautemme ei ole meille meidän pahuudestamme tullutta rangaistusta. Syntisiä kyllä olemme, mutta se on ihan oma lukunsa, ihan eri asia. Ja sekin on oma lukunsa, että kun usein teemme vääriä valintoja ja ratkaisuja omassa elämässämme, siitä on huonoja seurauksia meille itsellemme ja joskus toisillekin. Teemme toisin kuin tiedämme oikeaksi, toisin kuin Jumala kehottaa, ja saamme sitten kärsiä. Ja silloinkin kuitenkin helposti syytämme Jumalaa: miksi sallit tällaista, miksi annat tällaista tapahtua. Synnintunnustuksessahan (nro 712)totesimme, että Herra sinä olet elämä, valo, tie ja opastajani mutta en ole seurannut, katsonut ja totellut sinua. Ja kuitenkin Herra. kun teen väärin ja turmelen elämääni olen onneton ja syytän sinua. Tällaisia me ihmiset olemme ja silti Jumala meitä rakastaa ja armahtaa.
Joskus voi käydä niin, että nämä väärät valinnat ja ratkaisut saattavat saada aikaan myös sairautta.
Mutta Jumalan rangaistusta näistä vääristä valinnoista aiheutuvat ikävät asiat eivätole, vaan joskus myös tapahtuu yksinkertaisesti syyn ja seurauksen laki. Ja meillä on myös vastuuta omasta terveydestämme. Jumala on antanut meille elämän ja tämänkehon, josta meidän on pidettävä huolta. Meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli. Apostoli Paavali kehottaa korinttilais-ja roomalaiskirjeessään, että tuottakaa ruumiillanne Jumalalle kunniaa. Antakaa jäsenenne Jumalan käyttöön. Antakaa itsenne ja ruumiinne eläväksi uhriksi Jumalalle.
Tämä meidän maallinen telttamajamme, niin kuin Paavali sitä kutsuu, on kyllä usein heikko ja kärsinyt, ja siinä on ajan merkkejä ja puutteita ja vaivoja ja se puretaan kerran. Ruumiimme on Paavalin filippiläiskirjeen mukaan alennustilassa, mutta kerran Jeesukseen Kristukseen uskoen saamme uuden kirkastetun ruumiin.
Siihen saakka tämä maallinen telttamajamme, tämä ruumis on kotimme ja tällaisenamme saamme palvella Jumalaa ja antaa itsemme hänelle.
Mutta ei kerta kaikkiaan rankaise ihmistä, koska silloin kerran Jumala laittoi Jeesuksen päälle meidän syntimme ja sairautemme. Silloin kerran ”rangaistus oli hänen päällään, että meillä rauha olisi. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”(Jesaja 53).
Jos siis kärsit ja sairastat, älä pelkää: Jumala ei ole sinulle vihainen, hän ei ole sinua jättänyt tai hylännyt tai unohtanut. Päinvastoin: Olet hänen erikoishuomionsa kohteena. Olet koulutuksessa. Olet hänen kämmenellään, maailman turvallisemmassa paikassa. Ehkä Jumala tahtoo sinulle opettaa jotain tärkeää. On sanottu: elämän onnellisina aikoina Jumala puhuu meille kuiskaten, sanassaan hän puhuu meille, mutta ahdistuksissa suorastaan huutaa, eli hänellä on tärkeää asiaa.
Ahdistuksissa, sairastaessa on mahdollisuus oppia kärsivällisyyttä, luottamusta,
Ehkä hän tahtoo tietää mitä sinun sydämessäsi on, kuinka paljon luotat häneen. Hän tahtoo lähentää sinua itseensä, kirkastaa armoaan, kiinnittää huomiotasi olennaiseen.
Ja hänellä on valta ja voima kääntää vaikeat asiat meille siunaukseksi ja voitoksi,virheemmekin, nekin asiat, joissa voimme nähdä tuossa tein väärin.
Pidä siis kiinni siitä, että mitä sinä joudutkin kokemaan, Herra on kanssasi ja hän, hyvä Jumala, antaa viimekädessä vain hyvää meille, vaikka se joskus kätkeytyy kärsimysten taakse. Pimeyden keskelle hän piilottaa aarteita. Ja Jeesukseen uskoen meillä on vallan valoisat näkymät: Jeesukseen uskoen sairaus, kipu ja kärsimys päättyy kerran, jos ei tässä ajassa niin viimeistään taivaassa. Tämän elämän yksi tärkeimmistä tehtävistä on valmistaa meitä juuri taivasta varten.
Perillepääsyyn saakka sairaus ja vaiva on osa elämää jossakin muodossa, sillä jokaiselle jokaisen elämään kärsimystä enemmän tai vähemmän tulee. Mutta niin kuin Paavali sanoo; elämmepä tai kuolemme olemme Herran omat (Room. 14). Ja niin kuin Luther; jos olemme terveitä, olemme terveitä Herraa varten, jos sairastamme, me sairastamme Herralle. Tärkeää on että mikä meitä kohtaakin, se vie meidät aina turvautumaan Herraan, enemmän ja enemmän.
Lopuksi: Monet sanovat, että en usko ennen kuin näen tai ennen kuin paranen. Mutta mihin silloin uskoa tarvittaisiin? Uskoahan tarvitaan juuri silloin, kun ei voi nähdä.
Suurta uskoa ei tarvita silloin, kun paranen. Ja paranemisesta ja ihmeestäkäänhuolimatta kaikki eivät usko Jeesukseen.
Uskon ja paranemisen suhde meneekin joskus päinvastoin niin kuin usein Jumalan maailmassa. Uskoni onkin suurimmillaan juuri silloin, kun mitään ei näytä tapahtuvan ja silti päätän luottaa Jeesukseen, turvata häneen ja uskoa, että kaikki on hänen käsissään ja hänellä on tässä joku tarkoitus ja tämä kääntyy hyväksi.
Ja suurin ihme tai ainakaan tärkein ihme ei olekaan se, että joku paranee jostakin, vaan että jollekulle kirkastuu ehkä ensi kertaa Jumalan armon suuruus. Että jonkun elämä muuttuu, kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. Suurin ihme ja ilon aihe on että meistä tulee Jeesukseen uskovia.
Tuo evankeliumin mies sai kokea nuo molemmat ihmeet: Ensiksi hänen elämänsä muuttui täysin. kun hän sai näkönsä. Ja toinen ihme: hän sai myös hengellisen näkökyvyn. Ja hän sai puhua parantajansa kanssa ja kertoa uskovansa häneen, Jumalan Poikaan.
Ja tuo toinen ihme, usko Jeesukseen oli kantava hänet kerran ikuiseen elämään. Sinne missä lopullisesti pääsemme eroon sairaudesta, kärsimyksestä, kivusta ja synnistä.