21. sunnuntai helluntaista, Jh. 10: 22 – 32, Esko Väyrynen

”Jos sinä Jumala paat minut helevettii, niin siinä sinä tiet iha oekeen. Mutta jos sinä otat minut taevaasee, nii kukkaa ei voe sannoo siihe mittää.” Näin kerrotaan erään savolaismummon vastanneen maallikkosaarnaaja Aku Rätylle omasta pelastustoivostaan.
Vaikka tuo sana olikin vanhan mummon lausuma, niin tämän päivän evankeliumitekstin selventäjänä se sopii meillekin.
Jumalan valitun kansan keskuudessa tunnustekoja tehnyt Jeesus sai Mooseksen lain ja profeettojen kirjoitusten tuntijat vain kiihdyksiin. Ihmisjärjellä ajatellen juuri kirjanoppineiden olisi pitänyt pystyä tunnistamaan Jeesus ihmeteoista profeettojen ennustamaksi Messiaaksi. Mutta kirjanoppineiden odottama Messias oli aivan toisenlainen. He kuvittelivat Messiaan mahtavaksi hallitsijaksi, joka vapauttaa valitun kansan vieraan vallan sorrosta. He olivat pettyneet Jeesukseen.
Jeesus ei tavoitellut hallitusvaltaa. ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” Hän vain vieraili köyhien ja julkisyntisten luona ja paransi sairaita. Jos kirjanoppineet olisivat muistaneet omat opetuksensa, niin he olisivat uskoneet Jeesuksen Messiaaksi. Heille sairaus oli synnin seuraus. Vain Jumalalla oli valta antaa syntejä anteeksi. Koska sairaat paranivat Jeesuksen käskystä, se oli merkki siitä, että Jeesus oli vapahtanut heidät synneistä.
Jeesus paransi sairaita, koska nämä uskoivat hänet Jumalan Pojaksi. Näin ollen syntiset ja köyhät tulivat tietämään Jeesuksen jumaluuden hänen teoistaan. Halveksitut ja alhaiset saivat osakseen Jumalan armon. He, joilla ei ollut ulkonaisia mahdollisuuksia tuntea Jeesusta Messiaaksi, tulivatkin osallisiksi pelastuksesta. Savolaismummon sanoilla: he eivät olisi voineet syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka Jeesus ei olisi seurustellutkaan heidän kanssaan.
Rakkaat ystävät! Jos olemme rehellisiä vain itsellemme, niin meidän lienee myönnettävä, ettei meilläkään ole mitään edellytyksiä, siis mahdollisuutta, pelastukseen. Jos joudumme helvettiin, niin silloin tapahtuu oikeus.
Meillä jokaisella on selvä mielikuva uskovaisesta, joka voi pelastua. Me tunnemme itsemme niin kelvottomiksi ja syntisiksi. Synti ahdistaa ja painaa aivan epätoivoon. Mutta armo kuuluu ja tarjotaan juuri epätoivoisille. Kristus tulee tänäänkin syntisten ja epätoivoisten vieraaksi. Kristus jättää yhä edelleen omasta mielestään hurskaat kiivailemaan pyhyyden riittävyydestä. Kun Jumalan tuomio meitä ahdistaa lain kautta, niin me saamme silloin turvata Kristuksen ansioon ristinkuolemassa.
Synti kyllä yrittää vangita meitä. Ystävät! Te tiedätte omasta kokemuksestanne, kuinka luja synnin ote voi olla. Synnin orjuuttamiseksi me saamme turvata Jeesukseen meidän syntiemme sovittajana. Hän kuoli juuri syntisten puolesta. Golgatan ristillä Kristus kukisti senkin pimeyden, jolla synti meitä kietoo.
Tämän perusteella meidät on Pyhässä Kasteessa liitetty Jeesuksen opetuslapsijoukkoon, Hyvän Paimenen lammaslaumaan. Jeesus ei koskaan sano sitä liittoa irti, vaikka synnin painamana sielunvihollinen niin väittääkin. Me olemme synnin orjinakin Jeesuksen omia, koska Jeesus on kuolemallaan sovittaut meidänkin syntimme.