21. sunnuntai helluntaista, Jh. 4: 46 – 53, Esko Väyrynen

Uusi ja ihmeellinen on aina ja kaikkina aikoina kiinnostanut ihmisiä. Koska kansa luuli saavansa nähdä ihmeitä, se parveili Jeesuksen ympärillä. Mutta Jeesuksen tarkoituksena ei ollut tehdä ihmeitä. Hän ei halunnut saada ihmeiden avulla itselleen kannattajia tai kiinnostunutta yleisöä seuraamaan ihmeellisiä temppuja.
Jeesus teki ihmeitä saadakseen kansan uskomaan hänet Jumalan lähettämäksi. Jeesus halusi osoittaa tekemiensä ihmeitten avulla jumalallisen voimansa. Jeesus tahtoi saada kansan omin silmin toteamaan, että hän on juuri se Jumalan lupaama Messias. Jeesuksen ihmeet olivat siis tunnustekoja. Niiden piti todistaa ihmisille, että Jeesus on enemmän kuin ihmeiden tekijä, enemmän kuin joku profeetta.
Kuninkaan virkamies ei tullut Jeesuksen luo näkemään kaikkia kiinnostavia ihmeitä. Hän tuli hakemaan Jeesukselta apua, koska hän uskoi Jeesuksen ihmeitä tekevään voimaan. Hän oli ilmeisesti kuullut kerrottavan, että Jeesus pystyy auttamaan vielä silloinkin, kun ei enää ole kenellekään muulle mahdollista avun tuominen. Kuninkaan virkamiehen usko Jeesuksen voimaan perustui Jeesuksen omiin tekoihin.
Jos meillä jollakin on uskoa Jeesukseen, niin sekin perustuu Jeesuksen tekoihin. Koko meidän kristillisen uskomme perusta on Jeesuksen lunastustyö, se että Jeesus paransi sairaita, auttoi hätään joutuneita. Jeesus itse lausui: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.” (Jh. 10: 37-38) Ja vielä toisen kerran Jeesus sanoi: ”Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin valkeus teillä on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. Niin kauan teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.” (Jh. 12: 35-36)
Pieni lapsikin uskoo isänsä sanaa eikä vaadi isältä mitään todisteita. ”Koska isä on sanonut, niin asia on niin.” Meidän kristillisen uskomme perustana on Kristuksen sanat. Mutta jotta meidän ei tarvitsisi uskoa Jeesuksen jumaluuteen pelkästään Hänen sanojensa perusteella, sitä varten Jeesus teki tunnustekoja.
Mutta jotta meidän uskomme Jeesuksen jumaluuteen ei tarvitsisi jäädä pelkästään Jeesuksen omien sanojen ja tekojen varaan, niin sitä varten Jumalakin teki jotakin Hurskaat ja Jumalaa pelkäävät juutalaiset tappoivat Jumalan Pojan sen takia, koska hän sanoi, kuka hän on. Mutta kun näin oli käynyt ilmi, että ihmiset eivät tosiaankaan uskoneet Jeesukseen hänen omien sanojensa perusteella, niin todistaakseen ihmisille, että Jeesus todella on Jumalan Poika, Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Kuolleista nousemisen juutalaisetkin uskoivat tapahtuvan yksin Jumalan voimasta. Vasta pääsiäisyön tapahtumat olivat kiistämättömästi Jumalan tekoa. Kristillinen usko syntyi pääsiäisyönä.
Meidän uskomme perustus on siinä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista. Tästä Herran apostoli Pietari kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” (1.Piet. 1: 3)
Apostoli Pietari ylistää Jumalaa siitä, että JUMALA on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon. Kuninkaan palvelijassa heräsi usko Jeesukseen Jeesuksen tunnustekojen tähden. Palvelijankaan usko ei ollut lähtöisin hänestä itsestään. Palvelijan usko oli Jeesuksen aikaansaama. Palvelija uskoi Jeesuksen sanaan. Hän uskoi poikansa parantuneeksi näkemättä. Oikea usko ei epäröi, ei vaadi todisteluja.
Mutta oikea usko on kilvoituksen tulos. Kuninkaan palvelijankin uskoa Jeesuksen ihmeitä tekevään voimaan koeteltiin. Ensimmäiseen avunpyyntöön palvelija sai kieltävän vastuksen. Ilman uskon koettelemista palvelija ei ehkä olisi uskaltanutkaan lähteä pelkän Jeesuksen sanan varassa. Hänhän oli tullut pyytämään Jeesusta mukaansa. Nyt kuninkaan palvelija joutuikin tyytymään pelkkään sanaan.
Mekin olemme ehkä tulleet pyytämään täältä kirkosta Jeesusta mukaamme avuksi elämän arkeen ja ahdistuksiin. Mutta meiltäkin Jeesus odottaa uskoa näkemättä, uskoa evankeliumin sanaan. Sen uskomiseksi me saamme ryhtyä rukoilemaan uskon uudestisyntymistä, uskon syntymistä ylhäältä. Jeesus sanoi iankaikkiseen elämään pääsemistä kyselevälle Nikodeemukselle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle, joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nädä Jumalan valtakuntaa.” (Jh. 3:3) Kun Nikodeemus ihmetteli, kuinka ihminen voi vanhana syntyä uudelleen, Jeesus vastasi: ”Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”(Jh. 3: 7-8)
Tämän perusteella voimme todeta, että uudestisyntymisen täytyy tapahtua jo tässä elämässä. Jos uudestisyntymisen jätämme tulevaan elämään, niin silloin se on jo liian myöhäistä. Toiseksi voimme todeta, että uudestisyntyminen on mielen uudistuminen. Jumalan Pyhän Hengen voiman ansiosta me uskomme Jumalan sanan tarkoittavan juuri meitä itseämme. Ja sen seurauksena meille tulee hätä saada Jeesukselta apua.
Mutta jos mielemme uudistuu uudestisyntymisen kautta, niin silloin me uskallamme panna hädässämme toivomme yksin Vapahtajan ylösnousemukseen. Uudestisyntymisen ansiosta me uskallamme ottaa uskon kilven suojaksi epäilyksen palavia nuolia vastaan sekä pelastuksen kypärän ehtoollisen sovintoateriassa ja taisteluaseeksi Hengen miekan, Jmalan sanan, epäuskon vihollista vastaan.