“Jeesuksen lähettiläät”, on tämän sunnuntain aiheena. Hän on lähettänyt meidät tähän maailmaan. Hän sanoi: ”Niin kuin Isän on lähettänyt minut, niin olen minä lähettänyt teidät. Ja mikä vielä enemmän, hän ei ole jättänyt meitä yksin, vaan hän on kanssamme koko ajan, ja hän rohkaisee meitä elämään hänen seuraajinaan joka päivä.
Hyvin usein ajattelemme, että Jeesuksen lähettiläänä oleminen liittyisi vain puheeseen, että se olisi pelkästään sanallista. Näin ei kuitenkaan ole. Jeesuksen lähettiläänä oleminen on kokonaisvaltaista. Siihen kuuluu kaikki se mitä olemme, siihen kuuluvat sekä sanamme että tekomme, erottamattomasti. Emmehän me aina siinä onnistu. Olemme toisinaan melkoisen huonoja lähettiläitä. Kuitenkin rukoilemme, että meidän lähellämme olisi kaikesta huolimatta kuitenkin jollakin tapaa helpompaa uskoa rakastavaan Jumalaan.
Mitä puhuisin sinulle Jeesuksesta? Jeesus on muuttanut minun elämäni. Näen kaiken uudella tavalla, ”uusin silmin,” niin kuin eräässä tutussa hengellisessä laulussa sanotaan. En enää kulje syyllisenä, epävarmana siitä, hyväksytäänkö minut. Olen saanut kaiken anteeksi. Näen kaiken rakkaudesta käsin.
Näen Jumalan kasvot jokaisen ihmisen kasvoissa. Elämä on minulle mielenkiintoinen seikkailu. En halua kilpailla kenenkään kanssa. Haluan kilpailla vain itseni kanssa, siinä, että voisin yhä paremmin auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat jotenkin hukassa itseltään ja toisilta. Uskon että rakkaus on avain, joka hoitaa monin tavoin haavoille lyötyjä ihmisiä. Rakkaus on parantanut minuakin.
Jeesus sanoi, että hän on tullut antamaan elämän, todellisen elämän. Olen tullut ymmärtämään, että juuri näin on. Jeesus eli täyttä elämää. Hän oli jatkuvasti yhteydessä Taivaalliseen Isään, ja se näkyi kaikesta mitä hän oli – teki ja sanoi. Hän ymmärsi, että Jumala on hänessä, ja että Jumala voi olla myös jokaisessa meissä. Jeesuksen lähettiläänä, häneen vedoten, pyydän ja kehotan sinuakin lähtemään Jeesuksen seuraan, mukaan rakkauden liikkeeseen, sillä tiedän, että vain hänen kanssaan löytyy todellinen elämä.
Kun Jeesus antoi lähetyskäskyn, hän käski opettaa noudattamaan kaikkea sitä mitä hän oli käskenyt noudattaa. Siksi on tärkeää lukea Jeesuksen sanoja, sitä mitä hän itse on opettanut. Evankeliumeissa on aika paljon Jeesuksen sanoja, toki myös paljon Jeesuksen suuhun laitettuja sanoja – en tarkoita nyt niitä. Rakkaus on lain täyttymys, sanotaan. Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky yhdistää Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen toisiinsa. Nämä kuuluvat yhteen. Niitä ei voi erottaa toisistaan. En voi rakastaa Jumalaa ikään kuin puhtaasti. Jumalaa rakastamme toisissa ihmisissä.
Haluan olla Jeesuksen sanansaattaja. En vain jonkin perinteen eteenpäin viejä, vaan nimenomaan Jeesuksen seuraaja, hänen sanansaattajansa. Me kaikki olemme hänen sanansaattajiaan. Jokainen Jeesuksen seuraaja on hänen sanansaattajansa.
Nuorena kävimme henkilökohtaisen evankelioimistyön kurssin. Siinä opettelimme kertomaan oman tarinamme siitä, kuinka olimme löytäneet Jeesuksen, tai pikemminkin, kuinka hän oli löytänyt meidät. Tuo kertomus on kohdallani edelleen sama.
Kasvoin hyvässä kodissa, jossa meillä oli kristillistä kasvatusta. Kävin pyhäkoulussa. Olin kuitenkin nuorena jollakin tavoin ahdistunut. Halusin tehdä oikein, elää hyvin, Jumalan tahdon mukaisesti. Tein kotitöitä autoin äitiä siivoamisessa ja tiskaamisessa – silloin ei ollut tiskikoneita – ja muissakin kotitöissä.
En kuitenkaan koskaan voinut olla varma siitä riittääkö se Jumalalle. Kun sitten tuli rippikouluaika, menimme koulukaverini kanssa nuorten kirkkohetkeen seurakuntatalolle. Siellä oli nuoria, jotka olivat löytäneet Jeesuksen omaan elämäänsä. He lauloivat ja pyysivät kuulijoita jäämään ja tulemaan mukaan Jeesus-liikkeeseen. Halusin jäädä sinne, sillä tunsin että olin tullut kotiin. En kuitenkaan uskaltanut, koska vieressäni istui luokkatoverini.
Seuraavalla kerralla hän ei jostain syystä tullutkaan. Silloin uskalsin jäädä keskustelemaan ja rukoilemaan – pyysin, että Jeesus tulisi elämääni. Minulle vakuutettiin, että olin saanut kaikki syntini anteeksi ja välini Jumalan kanssa olivat nyt selvät. Olin iloinen, kun kuljin sinä syyskuun iltana kotiin. Vettä satoi, mutta koin siinä sateessa kävellessäni kulkevani maan pinnan yläpuolella. Muistan tuon kaiken kuin eilisen päivän. Se oli veljeni syntymäpäivä. Siksi muistan vielä tuon ajankohdankin, joka on ollut käänteentekevä elämässäni. Tähän päivään eläessäni en ole katunut hetkeäkään sitä, että lähdin Jeesuksen seuraan.
Elämä on sen jälkeen kuljettanut monia teitä, ja ajattelenkin nyt, että jokaisella kristityllä on oma polkunsa, vaikka olemmekin kaikki samalla tiellä. Tuomme jokainen omalla henkilökohtaisella tavallamme esiin Jeesusta, häntä, joka on meille tosi tärkeä. Moni asia on muuttunut, mutta perusasia on pysynyt samana. Olen Jeesuksen seuraaja edelleenkin. Olen kristitty, olen kiinni Jeesuksessa, ja haluan kertoa hänestä. Teen sen laulamalla ja puhumalla.
Tämä teksti tuo esiin Juudaksen, ja siksi muutama sana hänestä. Juudas ei välttämättä ole ollut historiallinen henkilö. Mitä pidemmälle aikaa kului, sitä enemmän hänestä evankeliumeissa kerrottiin. Jossakin vaiheessa oli virtaus, jossa Vanhan testamentin nähtiin puhuvan Jeesuksesta miltei kaikessa mistä se kertoi. Matteus käyttää usein lausetta: jotta kirjoitus kävisi toteen. Tässäkin kohdassa on lainaus Vanhasta testamentista, ja Johannes on pannut jopa Jeesuksen itsensä suuhun tuon toteamuksen puhuessaan Juudaksesta: ”Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’
”But this is to fulfill this passage of Scripture: ” ‘He who shared my bread has turned against me.
Sekin oli siis lainaus Vanhasta testamentista, joka sovitettiin Jeesuksen elämään. Uudessa testamentissa on muitakin lainauksia – yksi mielenkiintoisimmista on Matteuksen viittaus nasaretilaiseen. Matteuksen kertomuksessa Jeesuksesta tuli nasaretilainen, kun hänen perheensä Egyptistä pakolaismatkalta palattuaan muutti Nasaretin kaupunkiin. Tämäkin oli Matteuksen mukaan Vanhassa testamentissa ennustettu. Kirkkoraamattumme tekijät eivät kuitenkaan ole vaivautuneet etsimään, missä tuo ennustus on. Siinä ei ole alaviitettä, vaikka kyse on aivan selvästi Jesajan kirjan luvusta: 11:1-4 ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. And there shall come forth a shoot out of the stock of Jesse, and a twig shall grow forth out of his roots.” Tuo vesaa tarkoittava sana on hepreaksi Nezer, jonka Matteus on siis nähnyt tarkoittavan nasaretilaista. Aika kaukaa haettu, sanoisin. Toisaalta tuo Jesajan kirjan kohta aivan varmasti puhuu messiaasta ja sitä kautta se voidaan kyllä yhdistää Jeesukseen, mutta nasaretilaisuus on kai vähän eri asia.
Luukkaan kertomuksessa Jeesus oli nasaretilainen jo ennen syntymäänsä, sillä Nasaret oli se kaupunki, josta Joosef ja Maria lähtivät verollepanoa varten Juudeaan, jossa Jeesus sitten syntyi. Matteus kertoo vain, että Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä. Siitä saa sellaisen kuvan, että he olisivat alunperinkin asuneet siellä, sillä myöhemmin kerrotaan, että Joosef ei uskalla palata perheensä kanssa Juudeaan, vaan noudattaa enkeliltä Egyptissä saamaansa käskyä mennä pohjoiseen Galileaan, ja sitten Nasaretiin. Tämä on vain pieni ristiriita jouluevankeliumeissa, enkä halua sitä liikaa korostaa. Kerron sen vain siksi, että näkisitte, kuinka Vanhaa testamenttia on joskus lainattu ja kirjoituksia yritetty saada sopimaan Jeesukseen vähän väkisinkin.
Juudakselle on olemassa esikuvia Vanhassa testamentissa. Siellä on myös henkilö, joka suudelmalla pettää – on suutelevinaan, ottaa parasta kiinni ja iskee tikarilla. Juudaksen kuolemasta on kaksi erilaista kertomusta, joita on vaikea yhdistää toisiinsa, vaikka monet ovat sitä myöhemmin yrittäneet. Molemmille kertomuksille löytyy vastineensa Vanhasta testamentista. Juudasta ei välttämättä ole ollut olemassa. Ehkä se on ollut vain yksi tapa kertoa se ikävä tosiasia, että juutalaiset eivät kansana uskoneet Jeesukseen.
Joskus kuulee ihmisten sanovan, että ”minä olen varmaan se Juudas. Ei tätä uskon lahjaa ole minulle alunperinkään tarkoitettu, olen tuhoon tuomittu, kadotettu epäonnistunut. Jumala ei minusta välitä.” Mutta jospa ajattelisitkin, että Juudas on vain evankelistojen tehokeino löytää antisankari, ja sellaista henkilöä ei oikeasti ole olemassakaan. Tarkoitushan oli vain osoittaa, että Juuda juutalaiset, olivat hyljänneet Jeesuksen, olivat pettäneet hänet, myyneet pakanoille orjan hinnalla, saattaneet hänet kuolemaan roomalaisten käsissä, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Tämä kertomus on kerrottu aiemmin jo 1. Mooseksenkirjassa: Juuda. yksi Joosefin veljistä, keksi myydä Joosefin orjaksi Egyptiin, jossa hänet kuitenkin korotettiin. Sama Juuda on tässä symbolinen hahmo, ei todellinen henkilö. Ei kukaan ihminen ole Jumalalle olemassa vain siksi, että kirjoitus kävisi toteen. Niinpä ei sinullakaan ole syytä ajatella, että olisit predestinoitu ja tuhoon ja tuomioon.