Valtakunnallisen vanhustenviikon päätteeksi vietämme tänään Ruokolahden kirkossa vanhusten kirkkopyhää. Maassamme on lähes 1,2 miljoonaa ikääntynyttä ihmistä. Se tarkoittaa myös yhtä monta erilaista elämäntarinaa. Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Anni Lausvaara onkin muistuttanut, kuinka ”toimeliailla ikäihmisillä on valtavasti annettavaa nuoremmille sukupolville esimerkiksi vapaaehtoistyön, vertaistuen, lapsiperheiden avun ja elämänkokemuksen jakamisen kautta. Sivistynyt yhteiskunta ymmärtää ikäihmisten arvon ja pitää myös kaikista huolta niin, että arvokas vanhuus on jokaisen oikeus.”
Ensimmäinen valtakunnallinen vanhusten teemapäivä järjestettiin syksyllä 1954. Tuolloin päivän tarkoituksena oli saada kaikki ne, joilla on ”elossa vanhenevia omaisia, näitä silloin muistamaan ja tuomaan ilmi koko yhteiskunnan kiitollisuus sille polvelle, joka on nykypolven elämän rakentanut.” Tämä on yhä ajankohtainen muistutus. Saamme olla kiitollisia teille siitä hyvinvoinnista, jonka olette meille antaneet perinnöksi. Nyt on yhteisenä tehtävämme kantaa teitä, jotka olette aikanaan kantaneet meitä nuorempianne. Te olette huolehtineet meistä, nyt meidän tehtävämme on huolehtia teistä.
Ruokolahden kirkko on sekä rakennuksena että kristinuskon vertauskuvana yksi esimerkki siitä perinnöstä, jota teidän sukupolvenne on vaalinut. Kauniilla tavalla sen ilmaisee Antti Tiilikainen Kotikirkko-runossaan. Sain runon häneltä viime torstaina seurakuntaillassa. Runo on tehty Ruokolahden kirkon 150-vuotisjuhlaan (v. 2004). Sen kolmannessa säkeessä sanotaan: ”Kun sielun silmin nyt katsomme aikojen taaksi, Elon vaiheita menneitten sukupolvien, Jotka määränsä elivät, pois mennen maatuivat maaksi tämän temppelin perinnöksi jättäen.”
Kiitos niistä kestävistä elämänarvoista, jotka olette halunneet välittää meille. Kiitos siitä, että olette vaalineet kristinuskoa ja halunneet siirtää sen lapsillenne ja lastenlapsillenne, tuleville sukupolville. Kristinuskon arvot ja luottamus Jumalaan antavat yhä kestävän perustan niin yksilön kuin koko yhteiskunnan elämälle. Kuten Antti Tiilikaisen runossa kotikirkosta sanotaan: ”Kun katoavaisuus on osa kuolevaisten, Sinun kuuluttamasi sanoma kestää ja jää.”
Tänään tässä messussa katsotaan kiitollisena menneisyyteen ja teidän ikääntyneiden sukupolven työhön ja toimintaan. Teillä on yhä paljon annettavaa yhteiseen elämäämme. Torstain seurakuntaillassa puhuimme rukouksesta tehtävänä ja lahjana. Siinä voivat kaikenikäiset palvella ja muistaa toinen toistaan Jumalan edessä.
Tänään tässä messussa katsotaan myös tulevaisuuteen. Jumalanpalvelus on osa Ruokolahden seurakunnan piispantarkastusta. Ensi vuodenvaihteessa tapahtuu seurakunnassa suuri muutos, kun Rautjärven seurakunta liitetään osaksi Ruokolahden seurakuntaa. Nyt on tarpeen nähdä uusi kokonaisuus ja rakentaa laajentuneen seurakunnan tulevaisuutta.
Piispantarkastuksen juhlapäivän evankeliumissa on tärkeä sanoma seurakunnalle. Evankeliumi kertoo Jeesuksen lähettiläistä. Keitä he ovat? Kenestä Jeesus puhuu? Katselemmeko tätä kaikkea katsomosta ulkopuolisina vai puhuuko Jeesus meille, sinulle ja minulle?
Jokainen Kristukseen kastettu on hänen lähettiläänsä. Meidät, jotka olemme kirkon ja seurakunnan työntekijöitä, on asetettu erityiseen Kristuksen todistajan virkaan. Mutta jokainen kastettu kristitty on kutsuttu olemaan Kristuksen todistaja ja lähettiläs omalla paikallaan. Mielellämme ainakin toisinaan väistäisimme vastuun ja rukoilisimme Mooseksen tavoin: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” (2. Moos. 4:13). Mutta emme voi välttää kutsua. Minä olen ja sinä olet Jeesuksen lähettiläs.
Kristillisen kirkon – myös täällä Ruokolahdella – elämän ja kuoleman kysymys on, että ymmärrämme olevamme Jeesuksen lähettiläitä. Me kaikki kuulumme liikkeellä olevaan Jumalan kansaan. Meidän jokaisen tehtävänä on olla omalla persoonallamme ja omassa elämänympäristössämme Jeesuksen lähettiläitä ja hänestä avautuvan elämänilon ja toivon välittäjiä.
Jeesus haluaa, että evankeliumin ilosanoman viesti ja kutsu Jumalan yhteyteen leviää kaikkeen maailmaan. Siihen tehtävään hän lähettää seuraajansa. Koko kirkon ydinolemuksena on missionaarisuus, lähetettynä oleminen. Tämä tehtävä kuuluu Kristuksen seurakunnalle ja jokaiselle sen jäsenelle.
Evankeliumissa on kaksi tärkeää alleviivausta Jeesuksen lähettiläille.
Ensinnä Jeesus sanoo: ”Ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.” Lähettilään tehtävä on toimia viestin välittäjänä. Lähettiläs ei saa esittää omia mielipiteitään. Hänen on pitäydyttävä yksinomaan saamaansa viestiin. Hänellä on valtuutus, mutta juuri siksi hänen on pysyttävä tiukasti kiinni lähettäjänsä linjauksissa. Näin tehdessään hänen sanansa on painoarvoltaan sama kuin lähettäjänsä sana. Jeesuksen lähettilään ei kuulu olla omalla asiallaan ja ajaa omaa asiaansa. Jeesuksen lähettilään kuuluu viedä sanoma Jeesukselta. Lähettäjä on tärkeämpi kuin lähettiläs. Siksi on toissijaista, että ihminen on lähettiläs. Ensisijaista on se, että Jumala on lähettänyt.
Jeesuksen lähettilään tehtävä on sanoin ja teoin toimia niin, että ihminen voi kohdata Kristuksen. Tässä on myös kaiken seurakuntatyön ydin. Jeesuksen lähettilään tehtävänä ei ole pelastaa kirkkoa vaan ihmisiä. Siksi Ruokolahdellakin on ollut seurakunta olemassa jo yli neljän vuosisadan ajan ja kirkon työtä sitäkin kauemmin. Seurakunnassa julistetaan Jumalan sanaa ja jaetaan sakramentteja, jotta Pyhä Henki niissä ja niiden kautta synnyttäisi ja vahvistaisi uskoa ja rakkautta. Olennaista ei ole lähettiläs, vaan se sanoma, jota hänet on lähetetty välittämään.
Toiseksi Jeesus sanoo: ”Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” Tässä Jeesus sanoo jotain todella suurta. Nimittäin hänen lähettiläänsä vastaanottaminen on itsensä Jeesuksen vastaanottamista. Ja Jeesuksen vastaanottaminen on puolestaan Jumalan vastaanottamista.
Jeesus on antanut meille oman sanansa. Hän on antanut evankeliumin, sanoman syntien anteeksisaamisesta ja lupauksen iankaikkisesta elämästä. Tämä sana ei ole vain pelkkä tiedonanto. Herramme itse tulee sanassaan keskellemme. Jeesuksen lähettiläinä emme julista sanomaa poissaolevasta Mestarista. Siellä, missä kuljemme, puhumme ja toimimme, elävä Herra Jeesus on itse kanssamme.
Kristuksen lähettiläiltä kysytään ennen kaikkea uskollisuutta. Meidän ei tule miettiä, saammeko me itse jotain aikaan. Sen sijaan voimme luottaa siihen, että Pyhä Henki tekee sen, minkä hän on luvannut tehdä. Kiusauksemme on kiinnittää huomio itseemme ja omiin mahdollisuuksiimme. Silloin epätoivo iskee ja tuntuu, ettei näistä kirkon hommista tule mitään, pelkkää epäonnistumista kaikki. Näin saattaa käydä koko seurakunnalle. Näemme vain kirkon laskevat jäsentilastot, tilaisuuksien vähenevät osallistujamäärät, korjausta kaipaavat kiinteistöt ja kiristyvän talouden haasteet. Silloin edessä on kysymys, kuka sammuttaa viimeisenä valot.
Mutta voimme tehdä myös toisin eikä valoja tarvitse sammuttaa. Kirkon työllä on Ruokolahdella pitkä historia. Kuluneet lähes 450 vuotta ovat rohkaisuna siitä, että Jumala on täällä koko ajan tehnyt työtään sanan ja sakramenttien kautta. Niin hän toimii yhä edelleen. Maailman muutoksen tuomat tosiasiat on tarpeen ottaa todesta. Mutta sitä tärkeämpää on luottaa Jumalaan ja hänen sanaansa. Hän kutsuu meitä mukaan työhönsä, Jeesuksen lähettiläiksi. Tehtävämme on olla uskollisia saamallemme kutsulle. Silloin hän itse vastaa työn tuloksista. Silloin kirkolla on tulevaisuus, myös täällä Ruokolahdella.