Tämän juhlapäivän aihe on Jeesuksen lähettiläät. Se tarkoittaa, että jokainen kristitty on Jeesuksen lähettiläs. Hänet on lähetetty, ja hänellä on tehtävä. Mitä se pitää sisällään?
Apostolien lähettäminen
Saarnan jälkeen lausumme yhteen ääneen uskontunnustuksen. Tällä kertaa käytämme Nikean uskontunnustusta. Sen sanat löytyvät virsikirjan takakannen sisäsivuilta – teksti kannattaa ottaa jo nyt esille.
Nikean tunnustuksen lopussa lausumme: ”Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. Näistä neljästä kirkon määreestä viimeinen, apostolinen, viittaa kirkon alkuvaiheisiin. Kirkon perustana on Jeesuksen valitsemien apostolien toiminta. Heidät Jeesus lähetti viemään sanomaa ylösnousemuksesta ympäri maailman.
Apostolin tehtävä ei ollut 12 valitulle mikään itsestäänselvyys. He viettivät ensin useamman vuoden Jeesuksen seurassa, kuulivat hänen opettavan niin kuin se jolla on valta ja näkivät hänen tekevän monenlaisia tunnustekoja. Pääsiäisenä he todistivat omin silmin Jeesuksen nousseen ylös kuolleista. He lähtivät Jerusalemista ja veivät sanomaa eri puolille maailmaa. Apostolin tehtävä ei ollut helppo, sillä oli hintansa. Perimätieto kertoo, että kaikki apostolit kärsivät marttyyrikuoleman Johannesta lukuun ottamatta.
Isän lähettämänä
Apostolien vastaanottaminen merkitsi Jeesuksen vastaanottamista, ei yhtään vähempää. Jeesuksen ja hänen lähettämiensä apostolien välillä vallitsi nimittäin läheinen yhteys. Kuulemassamme evankeliumissa Jeesus sanoi tämän asian näin: ”Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut.” Tämä tarjosi apostoleille vahvan selkänojan. He olivat Nasaretin Jeesuksen asialla ja hänen valtuuttamiaan. Jos joku otti vastaan Jeesuksen lähettilään, hän otti vastaan Jeesuksen itsensä.
Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki apostolin tehtävästä. Vuodet Jeesuksen seurassa merkitsivät sitä, että Jeesuksen oppilaat oppivat tuntemaan mestarinsa. Tämä sanoi olevansa Messias, maailman Vapahtaja, jonka odotettiin saapuvan kansansa luokse. Monen epäröinnin jälkeen oppilaat uskoivat, että Jeesus todellakin oli Jumalan Poika. He oivalsivat, ettei Jeesus tullut maailmaan oman asiansa vuoksi. Pyhä Jumala, Isä, oli lähettänyt hänet. Hänen tuli paljastaa ihmiskunnalle, että Jumala rakastaa syntisiä. Jos nyt joku ottaisi vastaan Jeesuksen, hän ottaisi vastaan Isän Jumalan ja tämän rakkauden. Tästä syystä Jeesus sanoi päivän evankeliumissa näin: ”joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”
Näin syntyi Jumalan lähettien katkeamaton ketju: Isä lähetti Poikansa maailmaan, Jeesus lähetti apostolit ja apostolit lähettivät seuraajansa, seuraavan sukupolven kristityt. Kahden tuhannen vuoden ajan tähän ketjuun on liitetty monta uutta lenkkiä. Jumalan lähettiläiden sanoma on tavoittanut myös Karijoen, ja mikä tärkeintä, se on lopulta tavoittanut sinut. Sanoma Jumalan armosta on puhutellut sinua ja tehnyt sinusta Jeesuksen lähettilään.
Miltä tämä ajatus tuntuu sinusta? Rohkenetko ajatella, että olet ainutlaatuinen lenkki Kristuksen lähettiläiden vuosituhantisessa ketjussa?
Seurakuntalaisen tehtävä
Seurakunnassa on erilaisia tehtäviä. Seurakunta tarvitsee papin, joka kertoo Jumalasta ja hänen suurista teoistaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hän puhuu yhä uudestaan Jeesuksesta ja huolehtii sakramenteista, kasteesta ja ehtoollisesta. Papin työn ytimessä ovat jumalanpalvelus ja kirkolliset toimitukset.
Papin rinnalla seurakunnassa tarvitaan kuitenkin muita työntekijöitä: hekin ovat Jeesuksen lähettiläitä. Kun seurakuntamestari pysähtyy hautausmaalla kuuntelemaan läheistään surevaa omaista, hän on Kristuksen lähettiläs. Kun diakoni käy tapaamassa yksinäistä vanhusta, hän pitää yllä iankaikkisen elämän toivoa. Kun kanttori veisuuttaa kouluvierailulla virsikirjan lisäosasta uusia virsiä, hän kertoo lapsille evankeliumin. Samoin toimii lastenohjaaja kerhossaan. Kun talouspäällikkö huolehtii seurakunnan maksuvalmiudesta, hän turvaa evankeliumin julistamisen jatkuvuuden. He kaikki ovat Kristuksen asialla ja hänen lähettiläitään.
Pelkkien työntekijöiden varassa seurakunta ei kuitenkaan elä kauaa. Tarvitaan seurakuntalaiset. Heidänkin tehtävänsä on kertoa Jumalasta ja hänen hyvyydestään. Kun seurakuntalainen asettuu lähimmäisensä rinnalle kuoleman lähetessä ja veisaa tälle tuttuja virsiä tai lukee psalmeja, hän rohkaisee uskomaan ja turvautumaan Jumalan armoon. Kun hän rukoilee seurakunnan työntekijän puolesta, hän pitää tästä huolta ja tukee tämän jaksamista työssä. Kun seurakuntalainen on ystävä lapsiperheelle ja auttaa selviytymään arjessa, hän antaa todistuksen uskostaan. Kun äiti tai isä opettaa lapselleen iltarukouksen, hän ohjaa tätä uskomaan Kristukseen. Ei siis ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa kertoa Kristuksesta, kertomisen tapoja on monia. Rajana on oikeastaan vain kekseliäisyys.
Seurakuntalaisuus: uskon ja rakkauden todeksi elämistä
Mikä on sinulle sopiva tapa toimia Kristuksen lähettiläänä? – Tätä kysymystä olemme oikeastaan pohtineet koko piispantarkastuksen ajan. Olemme puhuneet seurakuntalaisuudesta. Se tarkoittaa, että seurakunnan jokaisella jäsenellä on oma korvaamaton paikkansa ja tehtävänsä Karijoen seurakunnan elämässä. Mikä se on, jää sinun pohdittavaksesi ja etsittäväksesi. Siitä voit kuitenkin olla varma, että sinua tarvitaan.
Tämä oman tehtävän löytäminen on uskon elämistä todeksi. Usko on sen oivaltamista, että Jeesus on Vapahtaja, ja yksinkertaista turvautumista häneen. Silloinkin, kun on erehtynyt ja tehnyt virheitä. Usko on siitä merkillistä, että heikkoudestaan huolimatta se pitää meidät Kristuksen yhteydessä. Se on tietoisuutta siitä, että hän ei jätä meitä, vaan on kanssamme.
Oman tehtävän löytäminen vie meidät sitten lähimmäisen luokse ja saa huomaamaan hänet. Ihminen on luotu toista varten. Elämällä on mieli ja tarkoitus, kun teemme hyvää lähimmäiselle ja osoitamme rakkautta heille, jotka kohtaamme. Kristityn kutsumus on tehdä Kristuksen hyvyys todelliseksi arjessa.
Elämä Kristuksen lähettiläänä muodostuu siis näistä kahdesta, uskosta ja rakkaudesta. Sinulla on tehtävä ja sinut tarvitaan. Ota paikkasi seurakunnassa. Aamen.