1. Mitä valintaperusteita Jeesus käytti kutsuessaan aikaisempien lisäksi uusia opetuslapsia? Kysymys sisältää vastauksen: he olivat opetuslapsia, Jeesukseen uskovia. Muut valintakriteerit saavat jäädä Jeesuksen tiedoksi. Sana ”suuresta elosta” viittaa korjauskypsään eloon eli niihin, jotka sanoman kuullessaan ottavat sen vastaan ja pysyvät uskossa Vapahtajaan hedelmää kantaen (vrt. Kylväjä-vertaus, Matt. 13). Sanaa on julistettava toki kaikille.
Jeesus luotti valitsemiinsa. He olivat tien avaajia (vrt. Johannes Kastaja), lähettiläitä, airueita, Jeesuksen ”edustajia”, joiden tuli antaa Vapahtajastaan hyvä, oikea ja totuudellinen kuva etukäteen. Vastuu oli suuri, samoin oli suurta se, että lähetetty sai luottaa Lähettäjäänsä, jonka asialla tämä oli. Tämän päivän lähetystyöntekijäkään ei ole omalla, vaan Jeesuksen asialla!
2. Ennen tehtävää (3-11) Jeesus antaa valitsemilleen työntekijöilleen rukouspyynnön uusien työntekijöiden saamiseksi. Hämmästy! Jeesus täytti rukouspyyntönsä samalla kun hän antoi sen! Tämä on ihmeellinen piirre Jeesuksen toiminnassa. (Mikä piirre ei olisi?)
Uusia työntekijöitä on tullut vuosisatojen aikana lukematon määrä ja heitä tulee yhä lisää, kaikista kansoista ja kaikista kirkoista kautta maailman. Meidän kristittyjen on hieman vaikea arvioida työntekijävajausta tai ylitarjontaa. Se ei olekaan meidän huolemme, sillä Herra itse lähettää työhön ne, jotka hän valitsee ja joille hän valmistaa mahdollisuuden lähtöön.
3. Lampaina susilaumaan? Kyllä. Kristus-sanoma herättää väistämättä vastustusta. Vaikeuksien ulkoinen ilmeneminen vaihtelee kuitenkin suuresti. Suuri osa julistajista evankelioimattomillakin alueilla saa tehdä työtä suhteellisen hyvässä rauhassa. Mutta vainorealismia ei voi hetkeksikään unohtaa.
Kuulijoilla on omat vanhat tai uudet uskontonsa ja maailmankatsomuksensa ja poliittiset vakaumuksensa. Jeesusta julistava tulija mielletään ulkopuoliseksi rauhan rikkojaksi, turvallisuusuhkaksi, elämän perusteiden järkyttäjäksi. Itse asiassa moni paikallinen uskonnollinen johtaja kokee kristityn lähetystyöntekijän sutena, joka tulee jo valmiista laumaa raatelemaan. Vanhat laumat usein hajoavatkin, kun usko evankeliumiin herää. Hajosi tai ei, sanaa on julistettava.
4. Matka- ja työohjeita. Tervehtimisen vaarallisuus (4b) ei tarkoita, että ystävällinen kanssakäyminen matkalla olisi pahasta, ei toki. ”Tervehtiminen tiellä” on kuva tehtävästä pois harhautumisesta, häiriötilanteesta, distraktiosta. Analogia löytyy mm. syistä, miksi kutsutut eivät lähteneet hääaterialle. Tanskalais-englantilainen Piet Hein käsittelee tätä aihetta tapaan ”monitouhuisuus estää tärkeän päämäärän saavuttamisen”.
Rahakukkaron ja sen huolet (4a, 7) voi myös jättää, sillä toimeentulosta murehtiminen ei kuulu (Kristuksen) ”sotilaalle” (1 Kor. 9:7), vaikka esim. Paavali elätti itsensä teltantekijänä. Tällainen liikkeellä oleminen edellyttää kristittyjen lähetysvastuuta sanan julistajasta. Lähetetyksi tekeytyminen toisten vaivaksi heittäytyen ja hyvien ystävyysaterioiden toivossa ei ole oikein. Jo jälkiapostolisen ajan isät varottavat näistä.
Jumalan lapsen eli kristityn kohtaaminen lähetysmatkalla (5-6) konkretisoi sen näkymättömän uskonveljeyden, joka jo on todellisuutta Kristuksen maailmanlaajassa seurakuntaruumiissa. Uskonsuhde myös testataan; vastakaikua rauhan tervehdykselle ei löydy kaikkialta. Kukaan Jeesukseen uskova ei saisi ajatella, että tervehdyksen tietty muoto oli(si) tae Jumalan lapseudesta.
Jae 10 jatkaa hylkäämisteemaa. Sana susista (3) on siis realismia. Lähetti ei kohtaa iloista vastaanottoa kaikilta, ei edes niiltä, joiden kaiken todennäköisyyden mukaan tulisi kuulua Jeesuksen laumaan. Tämä suhtautuminen maailman taholta yksinkertaisesti kuuluu kristityn osaan.
5. Jumalan valtakunnan lähelle tuleminen näyttää tekstissä kahtalaiselta. Jakeessa 9 valtakunnan läheisyys mainitaan sairaiden parantamisen yhteydessä, jakeessa 11 sama toteamus liittyy tuomioon. Itse asia on sama, sen vaikutus kahdenlainen.
6. Kooste saarna-ajatuksiin: Lähetystyö (ja Jeesuksen lähettinä oleminen yleisemminkin) koostuu aina ensimmäiseksi oikeasta suhteesta Jeesukseen, Jeesuksen valinnasta ja hänen tehtäväksi annostaan, Jeesukseen kohdistuvaan luottamukseen arjen ja toimeentulon asioissa ja valtakunnan tulon julistamisesta unohtamatta tuomion sanan esillä pitämistä.
Lähetystyölle ei ole vaihtoehtoa, ja se kuuluu kaikille Jeesukseen uskoville kristityille. Kenenkään panosta ja rakkauden vaatimia tekoja ei saa eíkä voi torjua. Mutta vain evankeliumi Jeesuksesta tekee seurakunnan toiminnasta ei-kristittyjen kansojen keskuudessa lähetystyötä.