Mitä tuo mieleemme sana ”lähettiläs”? Lähettiläs vie viestiä. Lähettiläs on lähettäjänsä asialla, ei omallaan. Viesti ei ole vain sanoissa vaan myös töissä ja toimissa. Kaikenlainen auttaminen kantaa omaa viestiään. Se voi edeltää sanallista viestiä, luoden maaperää tämän vastaanottamiselle.
Entisajan lähettiläs vei kirjeitä juosten, veneellä tai hevosella liikkuen. Käytettiin myös kirjekyyhkyjä, savumerkkejä ja pullopostia. Tänä päivänä lähettilään tehtävää toimittaa usein radio, televisio, puhelin ja netti. Lieveilmiöistä huolimatta nämä avaavat uusia mahdollisuuksia viedä viestejä nopeasti aina maapallon toiselle puolelle saakka. Ruokalähetin tehtävää voi periaatteessa toimittaa robotti. Myös hoivatyössä otetaan ”digiloikkaa”. Nämä mahdollisuudet ovat nousseet arvossa erityisesti tänä korona-aikana. Mutta kuinka pitkälle tällaiset kone-lähettiläät voivat sitten korvata lähetin välitöntä läsnäoloa, on oma suuri kysymyksensä. Mikä merkitys on tekoälyllä? Jonkun ihmisen on joka tapauksessa oltava viestin alullepanijana, ohjelmoijana tai ohjaajana. Rakkaus on ihmissydämen oikea asenne apua tai tärkeää viestiä tarvitsevaa lähimmäistä kohtaan. Koneella ei ole rakkautta itsessään.
Levoton maailmamme tarvitsee rauhaa. Tarvitaan rauhan lähettiläitä. Suomalaisiin on luotettu kansainvälisten kiistojen sovittelijoina. Silti sotia ja mellakoita riittää – uusia pulpahtelee tietoomme tuon tuostakin.
Mutta ihminen on levoton yksinäänkin, ja aivan lähipiirissäkin voi olla riitoja. Kuolemanpelko ja synnintunto ajavat etsimään rauhaa. Tarvitaan lähettiläitä, jotka tuovat sanomaa rauhasta, joka kestää.
Vain Jeesus voi tuoda tällaisen rauhan. Hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa” (Joh. 14:27). Niinpä hän lähetti jo maan päällä eläessään oppilaitaan edellään julistamaan rauhaa ja Jumalan valtakunnan tulemista koteihin ja lopulta koko maailmaan. Hän lähetti ensin ne 12 eli apostolit, ja sitten, 72, päivän evankeliumin mukaan. Kaste- ja lähetyskäskyn myötä lähettiläiden joukko tuli lopulta käsittämään kaikki kristityt.
Mitä päivän evankeliumi opettaa Jeesuksen lähettilään tehtävästä?
Jeesus lähetti opetuslapsiaan kaksittain. Tätä järjestelyä voi perustella ensinnäkin turvallisuuden näkökulmasta. Toiseksi: Työpari saa aikaan enemmän kuin kaksi erillään työskentelevää yhteensä. Työtoveri tarjoaa keskustelu- ja rukouskumppanin. Kaksi on jo seurakunta pienoiskoossa. Luvussa kaksi voi nähdä myös viittauksen kristityn kahteen luontoon: ”minä ite” ja Kristus minussa.
Miksi Jeesus lähetti matkaan kovin vähäisin varustein? Erilaisia varusteita toki tarvitaan tässä maailmassa liikkuessa. Mutta Jumalan valtakunnan työssä ne eivät ole perustava lähtökohta, vaan usko Lähettäjään, Kristukseen. Hän antaa meille voimaa tyytyä siihen, mitä edellytyksiä meille kulloinkin annetaan. Herran palvelijan kutsumus kasvaa pienestä alusta kohti suurempia vastuita.
Herra itse varustaa meidät – rakkaudella ja uudella voimalla, joka on kätketty heikkouteen. Heikkouteen kätketty voima tuli ilmi jo Jeesuksessa itsessään: ristin voimattomuuteen on kätkettynä ylösnousemuksen voima, häpeään kunnia, tuomioon vapautus, kuolemaan elämä, pimeyteen valo.
Päivän evankeliumi antaa ymmärtää, että Herran työssä ei saa hukata aikaa tarpeettomaan tai turhuuteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö matkalla saisi jäädä keskustelemaan vastaantulijan kanssa. Juuri tällaiset yllättävät kohtaamisethan voivat olla mitä merkityksellisimpiä. Ilmeisesti Jeesus viittaa tervehtimiskiellollaan entisajan itämaisiin, muodollisiin tervehdyksiin, joissa ei tapahdu kohtaamista sydänten tasolla. Samoin Jeesus ei suinkaan kieltänyt siirtymästä talosta toiseen. Hänen kieltonsa koskee rutiininomaista talosta seuraavaan käymistä. Tällaisen kiertelyn sijaan Herra tahtoo johdattaa meitä, joskus yllättävälläkin tavalla.
Päivän evankeliumi antaa myös ymmärtää, että vastustusta tulee. Jeesustakin vastustettiin, rajustikin. Emme voi toki pakottaa ketään uskoon. Jos julistettu sana ei kiinnosta, on aika siirtyä eteenpäin. Joka tapauksessa vastustajakin on kuullut – ehkäpä Herra saa joskus antaa häenelle mielenmuutoksen.
Jeesus itsekin on lähettiläs. Taivaan Isä lähetti Jeesuksen maailmaan. Mille asialle Jeesus lähetettiin? Jeesuksen maanpäälliseen elämään sisältyi opettamista, ihmetekoja, kärsimystä, kohtaamisia ja keskusteluja. Mutta hänen varsinainen, Isältä saamansa tehtävä oli tulla maailman Vapahtajaksi – kuolla ristillä maailman syntien tähden, nousta kuolleista ja astua ylös taivaaseen. Kerran hän on tuleva kunniassa ja kirkkaudessa, tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jeesuksen lähettäminen on ilmaus Isän valtavasta rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan. Johannes kirjoittaa: ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:9-10).
Tähän perustuen Jeesus sanoo: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (Joh. 20:21). Kristitty Kristuksen lähettiläänä on tarkoitettu heijastamaan jotakin siitä, miksi taivaan Isä lähetti Poikansa maailmaan. Toisaalta tämä Johanneksen evankeliumin jae sisältää muistutuksen Jeesuksen lupauksesta olla kanssamme – antaa meille armonsa voiman ja kaiken muunkin, mitä tarvitsemme.
Aina kun kaikki ei suju niin kuin pitäisi. Omassa voimassa tehty työ vain uuvuttaa. Mutta armo riittää tässäkin kohtaa. Hän, joka sanoo meille: ”menkää”, kutsuu ensin armonistuimelle, Vapahtajamme ristin juurelle: ”tulkaa”. Kun siis syntejämme katuen, uskossa rukoillen, tulemme Vapahtajamme ristin juurelle ja pyydämme anteeksiantoa, Herra pesee pois rikkomuksemme ja täyttää meidät Pyhällä Hengellä ja uudella voimalla.
Jeesus on ovi Jumalan valtakuntaan sisälle ja ulos maailmaan, Jumalan valtakunnan työhön. Hän sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen” (Joh. 10:9, KR38).
Jumalan valtakunta on siis siellä, missä Jeesuskin. Ristin ovi on avoinna siellä, missä rauhan evankeliumia saarnataan ja sakramentit oikein toimitetaan. Taivaaseen astunut Jeesus on näin ”etänäkin” läsnä, jopa ruumiillisesti. Uskoen käymme Kristus-ovesta sisälle, ja niin Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Jumalan valtakunta tulee näkymättömällä tavalla, mutta sillä on myös näkyviä ilmauksia: palvelevaa rakkautta, joka on valmis kärsimään lähimmäisen puolesta. ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17). Täällä ajassa Jumalan valtakunta on uskovien sydämissä ja elämässä. Meissä vielä olevan synnin vuoksi se ei läpäise koko elämäämme. Mutta kerran se tulee ikuisena, kaikessa täyteydessään.
Miten sinä voisit toimia Jeesuksen lähettiläänä? Oikeastaan koko elämämme on tarkoitettu todistamaan Herrasta. Tämä todistus kumpuaa sydämen uskosta. Vanhat kiteyttivät: ”sydämin, suin ja kätten töin”. Ihmisten edessä todistuksemme on kahta lajia: sanoin ja rakkauden palvelutöin. ”Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Piet. 4:11). Yhteinen on asiamme, yhteinen tavoitteemme, yhteinen myös voimanlähteemme.
Jeesus terottaa meitä iloitsemaan ennen muuta siitä, että nimemme ovat taivaan kirjoissa. Ennen muuta hän tahtoo pelastaa meidät iankaikkiseen elämään, joka on uskon päämäärä. Mutta usko tuo myötään myös kutsun ja varustuksen Jeesuksen lähettilääksi. Kristuksen lunastustyö sisältää kaiken tämän, mutta keskuksessa on syntien anteeksiantamus. ”Ristillä on synnit kannettu, tänään kaikki anteeks’ annettu”. Jääkää Herran rauhaan!