Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Jeesuksella oli, kuten tiedämme, 12 apostolia. Mutta näiden lisäksi hänellä oli laajempikin seuraajien joukko. Tästä joukosta Jeesus valitsi 72 opetuslasta.
Päivän evankeliumissa Jeesus kertoo näille seitsemällekymmenelle kahdelle, miten heidän pitää toimia. Tämän päivän johtamisopin kielellä voisi sanoa, että hän kertoi heille analyysin toimintaympäristöstä, perustehtävän ja strategian siitä, kuinka tuo perustehtävä oli hoidettava.
Ensin analyysi toimintaympäristöstä:
”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Luuk 10:2)
Tuo tarkoittaa: Te kohtaatte paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat ja janoavat yhteyttä elävään Jumalaan. Teitä on liian vähän ja te olette liian heikkoja vastaamaan tuohon haasteeseen. Rukoilkaa Jumalaa, että hän antaisi lisää sellaisia ihmisiä, jotka osaavat opettaa oikein minun sanomaani.
Luulisin, että Jeesuksen analyysi toimintaympäristöstä pätee yhä, myös Suomessa. Aineellisesti meillä menee ehkä paremmin kuin koskaan. Silti pinnan alla on tyhjyyttä ja tiedostamatonta Jumalan kaipausta. Rukoilkaamme, että Jumala antaisi maahamme herätystä. Ja sellaisia evankeliumin opettajia, jotka osaavat ohjata ihmisiä oikean lähteen luo, sellaisen, joka todella tyydyttää hengellisen janon.
Sitten Jeesus opetti lisää toimintaympäristöstä.
”Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.” (Luuk 10:3)
Aika ihmeellisesti sanottu. Jeesushan oli juuri äsken sanonut, että satoa oli paljon. Ihmiset olivat kypsiä ottamaan vastaan hänen sanomansa. Miksi sitten opetuslapset olivat kuin ”lampaat susien keskellä”?
Siksi, että Jeesuksen sanoma ei ensi näkemältä herättänyt ihastusta vaan vihastusta. Sanoma vei kuulijansa köyhän vastaanottajan paikalle. Tuli jättää kaikki omat yritykset kelvata Jumalalle ja seurata Jeesusta, kuunnella hänen opetustaan.
Nykyisin tilanne on aivan vastaava. Keskiverto nykyihminen haluaa itse määrätä omasta hengellisyydestään. Pitää itse saada määritellä, millainen minun jumalani on. On loukkaavaa, jos nykyihmiselle opetetaan, että Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen. Sellainen ei ole demokraattista eikä suvaitsevaista. Ei varsinkaan, jos puhutaan myös synnistä ja sen sovituksesta Kristuksessa.
Sitten Jeesus alkoi kertoa strategiaa, oikeastaan resurssistrategiaa:
”Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita.” (Luuk 10:4–7).
Jeesus halusi noiden seitsemänkymmenen kahden olevan täysin riippuvaisia Jumalan huolenpidosta. Niin riippuvaisia, että edes ruokarahaa tai eväslaukkua ei saanut ottaa mukaan.
Tarkoittaako tuo sitä, että seurakunnalla ei nykyisin saa olla rakennuksia, veroja eikä metsiä?
Ei tarkoita. Se tarkoittaa sitä sisäistä asennetta, jolla Jeesuksen työtä tehdään.
Minua puhutteli Kotimaa-lehdessä ollut 20-vuotiaan iranilaisen kristityn naisen haastattelu. Hänen nimensä on Parastoo Portaher ja hän on töissä radiolähetysjärjestössä, joka vie evankeliumia afganistanilaisille ja iranilaisille. Hän sanoi: ”Koska teen hengellistä työtä, olen riippuvainen Jumalan antamasta viisaudesta ja voimasta. On ihanaa puhua hänelle kaikista työni tarpeista.”
”Koska teen hengellistä työtä, olen riippuvainen Jumalan antamasta viisaudesta ja voimasta.” Miten yksinkertaisesti, mutta viisaasti sanottu! Ei tätä työtä voi muuten tehdä. On jatkuvasti saatava viisautensa ja voimansa Jumalalta, ei omasta leipälaukusta.
Jeesuksen strategiaopetus jatkui näin:
”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’” (Luuk 10:8–11)
Jeesus oli noille 72:lle antanut voiman parantaa sairaita Jumalan voimalla. Meille nykyisille hengellisen työn tekijöille hän on vain hyvin harvoin antanut sellaisen voiman. Mutta perusasia, sanomamme, on sama: ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.”
Mitä se tarkoittaa?
Noitten 72 opetuslapsen ja Jeesuksen omana aikana sanoma ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle” sai merkityksensä Israelin historiasta. Juutalaisethan olivat menettäneet jo kuusisataa vuotta aiemmin valtakuntansa; sen jonka Jumala oli heille antanut. Kansa oli tehnyt niin paatuneesti syntiä, että Jumala oli hylännyt sen Baabelin pakkosiirtolaisuuteen. Sieltä oli tosin päästy takaisin Israelin maahan jo kauan sitten. Mutta elämä oli yhä hyvin ankeaa. Henkisessä mielessä pakkosiirtolaisuus jatkui yhä. Jumala-yhteys ei toiminut. Kansa oli kituuttanut jo satoja vuosia hyvin kaukana Jumalan valtakunnasta.
Tässä tilanteessa Jeesus lähetti opetuslapsensa matkaan. Heidän tuli julistaa kaikille, että nyt pakkosiirtolaisuus oli ohi hengellisestikin. Jumalan valtakunta oli tullut lähelle. Jeesuksessa ihmisille tarjottiin armahdusta ja pääsyä takaisin elävän Jumalan yhteyteen. Pääsyä jatkuvaan syntien anteeksiantamukseen, pääsyä hengelliseen elämään, jossa rukous kulki ja kaikki tarpeet sai tuoda Taivaan Isälle, varmana hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan.
Jeesuksen kautta Jumalan valtakunta on tullut lähelle myös meitä nykyihmisiä. Miksi? No siksi, että Jeesuksessa Jumala itse yhdisti jumaluuden ja ihmisyyden toisiinsa. Jeesus oli samassa persoonassa sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Hän on kuronut umpeen sen äärettömän kuilun, joka erottaa Luojan ja luodun toistaan. Meidän ei tarvitse huutaa kosmiseen tyhjyyteen etsiessämme Jumalaa. Jeesuksen takia me saamme puhutella häntä Taivaan Isäksi ja uskoa, että Jumala kuulee meitä. Kaikilla kansoilla ja kaikkien aikojen ihmisillä on hänessä välittäjä, jonka kautta Jumalan voi tuntea.
Eikä tarvitse kääntyä pois siksi, että on tullut elettyä väärin. Jumala kyllä tietää, että näin on tullut tehtyä. Juuri siksi hän antoi Jeesuksen syntyä maailmaan, ottamaan pois tekojemme syyllisyyden, sovittamaan ne ristillä, voittamaan ne ylösnousemuksessa.
Siksi meidänkin hengellinen pakkosiirtolaisuutemme on lopussa. Jumalan valtakunta on tullut meitä lähelle Jeesuksessa. Ei tarvitse jäädä kitumaan ja luimistelemaan etäälle Jumalasta.
Jeesuksen ehkä tärkein strateginen neuvo nykykirkolle on se, että tämän opettamisessa on oltava rohkea. Ei pidä väärällä tavalla nöyristellä ja laimennella sanottavaansa. Jos se ei kelpaa ihmisille, niin olkoon kelpaamatta:
Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: ’Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut – pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!’” (Luuk 10:10–11)
Aika rohkeaa. Aika taipumatonta. Aika jääräpäistä.
Miten tuo Jeesuksen jääräpäinen strategia toimi? Sitä päivän evankeliumissa ei kerrota, mutta se on kirjattuna pari jaetta myöhemmin:
Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: ”Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi.” (Luuk 10:17)
Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.