Kaikki oikeat sadut päättyvät siihen, kun prinssi ja prinsessa saavat toisensa. Kuninkaan pojan tai tyttären häitä vietetään jonka jälkeen nuori pari elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Hääjuhlat ovat kaiken hyvän kohokohta ja päämäärä. Se kruunaa onnellisen lopun.
Myös astuttaessa satujen maailmasta todelliseen elämään, häät ovat varmasti merkittävimmät juhlat, joita ihmiset järjestävät. Niissä yhdistyy suuri ilo ja tietynlainen herkkyys. Isä luovuttaa tyttärensä ja äiti poikansa. Kukapa ei haaveilisi löytävänsä kumppania, jota voisi rakastaa, jolle voisi uskoutua ja antaa itsensä. Kukapa ei haaveilisi rakkaudesta, joka kruunattaisiin papin aamenella ja sitä seuraavalla hääjuhlalla.
Evankeliumissa Jeesus kertoo myös häistä, jotka Kuningas järjestää pojalleen.
Voi olla, että häät tuntuvat oudolta aiheelta evankeliumeissa. Mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että kielikuva tai vertaus hakee aiheensa avioliiton ja häiden maailmasta. Häistä, kihlauksesta, sulhasesta, morsiamesta, avioliitosta, aviouskollisuudesta puhutaan Raamatussa usein.
(Kaanaan häät, viisaat ja tyhmät morsiusneidot, Ilmestyskirja puhuu Karitsan häistä jne.)
Tämän kielikuvan kautta avautuu eteemme suuret, ettenkö sanoisi vallan satumaiset näkymät. Tarkoitus ei suinkaan ole antaa avioliittoon aikoville ohjeita yhteiselämää varten. Eikä kysymys ole myöskään siitä miten häissä käyttäydytään. Kysymys on vertauksesta.
Nimittäin Raamatun yksi hienoimpia kielikuvia on esittää Jumala sulhasena ja Jumalan kansa hänen morsiamenaan. Tai Jumala on aviomies ja Israel on hänen vaimonsa. Tämä tulee ilmi useasti Vanhassa testamentissa (Hesekiel, Jeremia, Hoosea) kun profeetat moittivat Israelia avionrikkojaksi ja Jumalan uskottomaksi puolisoksi.
Häävertausta on ehkä paras lähteä ajattelemaan siitä käsin, mitä varten avioliittoon ryhdytään. Avioliitossahan kysymys on yhdistymisestä, yhteydestä. Kaksi erillistä tulee yhteen.
Ihmiskunta on lankeemuksessa joutunut eroon Jumalasta. Se on niin syvä katastrofi että me emme voi sitä ymmärtää. Se on sama kuin oksa olisi katkaistu puusta ja jätetty kuihtumaan. Jumala haluaa kuitenkin, että elävä suhde saatettaisiin jälleen voimaan.
Jumalan suuri suunnitelma toteutuu, kun yhteys kadonneeseen ja Jumalansa hyljänneeseen ihmiseen löytyy. Vertaus haluaa osoittaa meille, kuinka tuon yhteyden on tarkoitus olla niin syvä, aito ja täydellinen, että sitä voi verrata avioliittoon. Sillä ei ole mitään muuta yhteyttä, joka olisi yhtä syvä kuin aviosuhde. Siksi tämä vertaus häistä ja avioliitosta on niin voimakas. Jumalan tarkoittama yhteys ihmisen ja luojansa välillä ei ole vain sitä että ihminen pelokkaasti palvoo etäistä majesteettia. Suhde Jumalaan on läheinen, rakkauden ja luottamuksen suhde, johon kuuluu ilo ja toisesta huolehtiminen.
Toisissa paikoissa sanotaan, että me pääsemme Jeesuksen kautta Jumalan lapsen asemaan. Se on meille ehkä tunnetumpi ajatus siitä läheisyydestä, joka Jumalan ja meidän välillä voi olla. Mutta tämä kuva seurakunnasta Kristuksen morsiamena menee askeleen vielä pidemmälle. Se on vielä läheisempi kuva. (Paavali puhuu siitä Efesolaiskirjeessä suurena salaisuutena) Jumala haluaa siis solmia yhteyden ihmiseen.
Kun tarkastelemme evankeliumia, huomaamme siinä hääjärjestelyiden lisäksi jotakin erikoista. Häihin kutsutut olivat haluttomia tulemaan. Tämä on merkillistä, sillä kuninkaan viestin tuoja ei tullut esittämään vaatimuksia, hän ei tullut kiskomaan köyhältä lisää veroja, vaan hän ilmoitti suurista iloisista juhlista, jotka itse kuningas järjestää. Vaikka kutsu esitettiin useampaan kertaan, siihen suhtauduttiin torjuen, jopa vihamielisesti kutsun esittäjät lyötiin kuoliaaksi.
Kuulijoille lienee selvää, että vertaus puhuu tässä juutalaisista, jotka tappoivat profeettansa ja hylkäsivät Kristuksen. Jerusalem! Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.
Siksi kutsu häihin eli Jumalan valtakuntaan esitettiin uudelleen. Nyt sinne haettiin toreilta ja teiden risteyksiltä ihmisiä kaikkialta pakanamaailmasta.
Se mikä meidän kannaltamme on oleellista on, että näitä häitä ei ole vielä vietetty. Tuo onnellinen loppu ja kaiken huipennus on vielä edessäpäin. Kutsu saapua häihin on vielä voimassa. Kaikki tätä suurta juhlaa varten on valmiina. Meidät on sinne kutsuttu. Me odotamme kuninkaan pojan häitä. Meidän on vain pidettävä huoli siitä, että hääpukumme on tallella. Sillä ilman sitä meidät heitetään juhlijoiden joukosta pois. Tällainen varoitus evankeliumiin sisältyy.
Mikä on tuo häävaate? Onko sinulla sellaista? Karitsan häihin voi osallistua vain juhlapuvussa. Tuo puku on hohtavan valkoinen ja sinut on siihen kerran puettu. Silloin kun sinut kastettiin, sait yllesi tuon valkean häävaatteen. Tuo vaate on nimeltään syntien anteeksiantamus. Kristuksen pyhyys ja puhtaus. Sellaiseen vaatteeseen sinut on puettu. Me emme ole sitä vaatetta itsellemme hankkineet. Se on meille lahjaksi annettu. Ja se riittää.
Meidät on kutsuttu häihin. Jokainen ehtoollinen on esimakua taivaallisesta hääateriasta. Kutsutaanhan ehtoolliselle usein juuri evankeliumista tutuin sanoin: Autuaat ne, jotka ovat kutsuttu Karitsan hääaterialle. Tulkaa, kaikki on jo valmiina.
Sinut on kutsuttu häihin juhlavieraaksi Jumalan pöytään. Ja vielä enemmän. Nuo häät pidetään Kristuksen ja hänen morsiamensa eli seurakunnan yhdistymisen kunniaksi. Me emme ole vain juhlavieraita, vaan jollakin salaisella tavalla, me seurakuntana olemme Kristuksen morsian. Silloin yhteys Jumalaan on saavuttanut lopullisen päämääränsä.
Se merkitsee samalla Jumalan valtakunnan toteutumista kaikessa voimassaan. Silloin kaikki entinen pyyhitään pois, kaikki vajavuus ja synti sitä ei enää ole. On vain pelastettujen kiitos ja loputon juhlanhumu.
Pidä siksi häävaatteesi tallella.