Mikä on tärkein käsky laissa? Onko oikein maksaa keisarille veroa? Tällaisilla kysymyksillä fariseukset ja kirjanoppineet yrittivät saada Jeesuksen ansaan. He odottivat ja olettivat, että Jeesus vastaisi jotain sellaista, mihin olisi helppo tarttua ja osoittaa vastauksen puutteet tai yksipuolisuuden. Tällaista ansaan saattamista ja astapuolen heikkouksien etsimistä on tapahtunut hiljan esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin vaaleissa puuttumatta sen enempää keskustelun tasoon. Hankalien kysymysten edessä on joskus vaikea valita sanansa niin, että vastaus on riittävän selkeä eikä toisaalta loukkaa toisen ajatuksia ja tunteita. Kirkonkin työntekijöiltä kysytään milloin mediassa, milloin kasvokkain ja yllättäen, kantaa kirkon ajankohtaisiin asioihin. Mitä mieltä olet
turvapaikan hakijoista, elintasopakolaisista, islamista? Vihkisitkö samaa sukupuolta olevan parin, kyllä tai ei? Kysyjän oma kanta on usein päivänselvä ja hän odottaa kirkon työntekijän tukevan sitä. Päinvastainen mielipide taas katkaisisi niin keskusteluyhteyden kuin ehkä koko seurakuntayhteyden. Kysymyksiin liittyvä aihepiiri vaatisi kuitenkin sivistyneen keskustelun tavoin rauhallista ja asiallista pohdiskelua eri näkökulmista ja tietenkin myös asiantuntemusta.
Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen vastauksista häntä ahdistelleiden kysymyksiin. Jeesus osasi vastata jumalallisella auktoriteetilla niin, että kysyjät saivatkin suor an elämänohjeen ja tehtävän tarkastella omaa jumalasuhdettaan: Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja tämän päiväisessä evankeliumikatkelmassa: Anna keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.
Tässä hän liittyy vanhatestamentilliseen ajatukseen: ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne,jotka siinä asuvat.” (Ps. 24:1). Kaiken, mitä teemme, teemme Jumalan silmien alla, hänen tahdostaan, hänen kunniakseen ja hänelle. Se, mikä on maallista ja kuuluu jokapäiväiseen elämään, sekin on Jumalan luomaa ja sallimaa elämää. Mikään inhimillinen ei ole eikä voi olla Jumalalle vierasta. Ei esivalta, ei oikeus ja järjestys, ei myöskään sukupuolisuus. Me olemme kahden maan kansalaisia. Meidän tulee noudattaa yhteisiä sääntöjä ja lakeja, mutta meidän ei tarvitse mukautua yleiseen mielipiteeseen, jos se sotii Jumalan sanaan sidottua omaatuntoa vastaan. Mutta juuri tässä huomaamme myös inhimillisyytemme. Luemme Jumalan lakina sen, mikä sopii omiin ajatuksiimme ja samalla myös ennakkoluuloihimme, mutta kadotamme Jumalan lakina sen, että meidän tulisi ensisijaisesti etsiä lähimmäisen parasta ja asettua hänen elämäntilanteeseensa. Kristityn omatunto ei saa olla kylmä lähimmäisen tarpeiden edessä, se ei saa torjua muukalaisuutta ja eri tavoin uskovia ja kokevia ihmisiä. Olemme kaikki, kulttuurista ja erilaisista uskonkäsityksistä huolimatta, Jumalan luomia ja hänen silmissään arvokkaita ja rakkaita.
Päivän teema Kahden valtakunnan kansalaisena on myös ollut reformaation keskeisiä ajatuksia. Laillista esivaltaa pidettiin Jumalan asettamana rauhaa ja oikeutta palvelevana järjestyksenä. Augsburgin tunnustuksessa ilmaistaan asia näin: ”Kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä. Siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.” (Augsb.tunn.16 artikla, Apt. 5) Reformaation periaatteet ovat joutuneet monesti puntariin ja, valitettavasti myös, alennustilaan. Ajattelemme vaikkapa natsismin nousua vajaa sata vuotta sitten ja Itä-Saksan maallistumista valtioateismin aikakaudella. Kaikki tämä tapahtui reformaation synnyinseudulla. Kirkko mukautui tai sen oli mukauduttava vallitseviin olosuhteisiin ja mielipiteisiin, vaikka ne sotivat Jumalan sanaa ja omaatuntoa vastaan.
Mutta reformaation vaikutus kristillisen kirkon ja koko yhteiskunnan elämään on ollut huomattava, suorastaan vallankumouksellinen. Se on vaikuttanut koko kulttuuriin, kieleen, koulutusjärjestelmään, yhteiskunnan turvaverkkoihin, kansainvälisiin suhteisiin, tapoihin, taiteeseen, kirkkomusiikkiin ja kaikkeen kirkolliseen elämään. Sysäyksenä tähän mullistukseen oli Martti Lutherin voimakas reaktio anekauppaa vastaan. Aneilla kirkko löysi mahdollisuuden rikastua. Räikeimmillään anekirjeen ostajille luvattiin pelastus ja täydellinen synninpäästö mistä tahansa synnistä ilman omaa katumusta. Aneita saattoi ostaa myös poisnukkuneiden hyväksi.
Lutherin tarkoituksena ei ollut perustaa mitään omaa kirkkokuntaa vaan hän halusi oman katolisen kirkkonsa tekevän parannuksen ja palaavan evankeliumien opetukseen armosta. Luther kammoksui omavanhurskautta, ajatusta, että ihminen kelpaa Jumalalle tekemällä hyviä tekoja. Päinvastoin Jumala lahjoittaa ensin ihmisille armonsa, vapauttaa hänet ja ottaa hänet yhteyteensä. Vasta Jumalan armahtama ja uudistama ihminen voi vapaasti ja kiitollisena tehdä hyviä tekoja, vastauksena Jumalan hyvyyteen. Langennut ihminen ei voi omin keinoin tavoittaa Jumalaa eikä pelastaa itse itseään. Jumala tekee aloitteen ja tulee syntisen ihmisen luo. Tämän hän tekee käyttämällä inhimillisiä sanoja ja näkyviä sakramentteja, kastetta ja ehtoollista. Jumala lahjoittaa osallisuuden pelastukseen sulasta armosta ja pelkästään ilmaiseksi, vain Kristuksen tähden. Pelastus ei riipu lainkaan ihmisen omista tunteista, toiminnasta, saavutuksista eivätkä siihen vaikuta myöskään ihmisen epäonnistumiset tai lankeemukset. Näin siis Luther muotoili ajatuksensa.
Reformaation kirkko on ollut myös huolissaan siitä, että armo ymmärretään väärin tai väljästi. Saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer nimitti ”halvaksi armoksi” julistusta, josta puuttuu kutsu kuuliaisuuteen ja kehotus elämän uudistukseen. Halpa armo on järjen tasolla tapahtuva itsestäänselvyys, josta puuttuu katumus. ”Kallis armo” merkitsee sitä, että ihminen tunnistaa ja tunnustaa itsensä syntiseksi, joka ansaisisi tuomion, mutta saakin Kristuksen tähden uuden elämän. Halpa armo on hurskasta itsepetosta, jolla ihminen hankkii todistuksen omasta syyttömyydestään ja jatkaa elämää entiseen malliin. Kallis armo tarkoittaa sitä, että ihminen vapisee Pyhän edessä. Hän luovuttaa Kristukselle syntinsä, hätänsä ja tuomionsa. Uskossa läsnä oleva Kristus lahjoittaa ihmiselle armon, vapauden, ilon, rauhan ja osallisuuden ikuiseen elämään.
Nyt alkavan reformaation juhlavuoden otsikkona on ARMOA 2017! Se on toteamus, mutta samaan aikaan myös sekä kehotus että pyyntö. Meitä kutsutaan jakamaan armoa ja elämään itse armosta ja laupeudesta, kuten Johanneksen kirjeessä ilmaistaan: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (Jh.4:19)