Aiemmin syksyllä kävelin iltayöllä Helsingissä Mannerheimintien vartta. Olin käynyt apteekissa ja olin menossa vielä tällaiseen aina auki olevaan 24/7 ruokakauppaan hakemaan maitoa ja leipää täydennykseksi aamua varten.
Asiakkaita ei ollut paljon, mutta kanssaihmiseni olivat mielenkiintoisia. Ainahan ihmiset ovat mielenkiintoisia, mutta anna kun kerron tarkemmin. Meitä oli kolme asiakasta tuolla nimeltä mainitsemattomassa Alepassa. Ambulanssin kuljettaja valkoisissaan, poliisi virkapuvussaan ja minä pappina pantapaita ylläni. Ja ajattelin, että näin se kuuluu ollakin. Yhteiskunnan tulee toimia yötä päivää. Että on ensiapua, lakia ja evankeliumia 24/ 7 liikenteessä.
Lähdin siitä sitten kohti autoani kun suojatiellä vastaani tuli tuttu hahmo, entinen naapurimme Roman Schatz. Emme olleet nähneet vuosiin ja aloimmekin päivittää elämänvaiheitamme öisellä jalkakäytävällä. Aivan alkuun Roman tosin avasi pelin virnistäen ja sanoen, että olet sitten vielä kirkon hommissa. Vastasin, että totta kai olen. ”Tämä on tulevaisuuden ala.”
Roman jatkoi, että kun kuitenkin on ollut niitä kirkosta eroja ja sen sellaista. Sanoin siihen, että se on toki surullista, mutta joka tapauksessa Kristuksen kirkolla on aina hyvä tulevaisuus. ”Kun kyse ei ole meidän voimastamme, vaan siitä, että Kristus on jo ristillä ja ylösnousemuksessaan voiton saanut ja siinä on meillekin voitto tullut.”
No, juttumme jatkui sitten lasten kasvamiset läpi käyden. Jouduimme kuitenkin lopettamaan kun seuraamme lyöttäytyi pari miestä, jotka olivat – sanoisinko – nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Kun he huomasivat Romanin olevan Romanin, he yrittivät saada Suomen tunnetuinta saksalaista (Romanilla on muuten nykyään myös Suomen kansalaisuus) mukaansa ravintolaan. Roman kuitenkin ystävällisesti sanoi lähtevänsä kotiin nukkumaan. Niin tein minäkin.
Mutta ajatukseni on tänä syksynä palannut usein tuohon sanomiseeni kirkosta tulevaisuuden alana. Muistatko kun aikanaan sanottiin aina ATK-alan ihmisille, että olet tulevaisuuden alalla. Nykyään ATK, tai oikeastaan nimityksenä on jo ICT, on jo niin peruskauraa, kaikkialla vaikuttavaa teknologiaa, että ICT-väki on tätä päivää, eikä enää vain tulevaisuutta varten. Toki he ovat rakentamassa tulevaisuutta, mutta tässä päivässä työtä tekemässä.
Kirkko on ainut todellinen tulevaisuuden ala. Aikanaan Rooman keisari, Flavius Valerius Constantinus, paremmin tunnettu nimellä Konstantinus I Suuri, antoi kristinuskolle virallisen aseman valtakunnassaan. Ja kirkko jatkaa eteenpäin monenlaisten vaikeuksienkin keskellä.
Rooman valtakunta sen sijaan on vaipunut ajan aaltoihin niin kuin moni muukin valtakunta. Keisareille on aikanaan annettu verot ja heitä on pokkuroitu maahankin asti. Mutta tämä kaikki on historiaa. Ja historiaksi muuttuvat myös nykyajan hallitsijat jokainen. Mutta Kuninkaan, ja minulla lukee täällä papereissani Kuningas isolla koolla, Kuninkaan valtakunta säilyy. Ja Kuninkaallemme, Herralle Jeesukselle me emme anna kultaa tai pakosta olevia kumarteluja. Ristin verran eli äärettömän paljon meitä rakastaneelle Kristukselle me annamme sydämemme. Tästä Jeesus puhuu päivän evankeliumissamme.
Mitä sitten Jumalan eteen nöyrtyvä syntinen saa nöyrtymisestään? Syntien katumisestaan ja armon pyytämisestään? Nykyään kun olemme oppineet aina kysymään mitä minä saan? Saanko tarpeeksi? Ja sisareni ja veljeni, voin vakuuttaa, että saat tarpeeksi, sillä ristin juurella on aarre. Sadun mukaan sateenkaaren päässä on kultaa, mutta ristin juurella saamme oikeasti aarteen. Syntien anteeksisaamisen lahjan.
Niinpä niin. Mutta jos olet niin hyvä, että et tarvitse tuollaista lahjaa. Olet kuitenkin rokotettu, rippikoulun käynyt, maksat verosi niin kuin kuuluu keisarille tai presidentille maksaa. Miksi sen Arin pitää taas tuoda tuollaiset ikävät sävyt mukaan mukavaan päivään? Siis eikö se riitä, että on ihan tavallinen kunnollinen kristitty?!
Taas kerran käytän yhtä mieliesimerkkiäni. Äiti Teresakaan, joka antoi koko elämänsä köyhien auttamiseksi, ei mene Taivaaseen omilla ansioillaan. Minä en mene Taivaaseen sillä, että kerään Yhteisvastuukeräystä ja veisaan kirkossa korkealta ja kovaa.
Me pelastumme ristin armosta. Maailma tarjoaa meille yhtä sun toista ja kaikki laillinen hyvä sinällään on Jumalan lahjaa sekin. Pelastusta emme kuitenkaan löydä nettimyymälästä emmekä tavarataloista tai televisiokanavilta. Tai ihmisten suosiosta. Puhumattakaan Big Brotherista, joka ei edes viihteenä ole hyvää. [Laulaen:] Vain luota ristin löydät vastauksen.
Vastauksen siihen, että me Suomen tai minkä tahansa maan kansalaiset saamme olla myös Taivaan kansalaisia. Vain Jeesuksen sovituksen risti tarjoaa meille tämän mahdollisuuden.
Siksi kirkon, Kristuksen seurakunnan on niin lujasta pidettävä julistuksessaan esillä ristin armon sanoma. Viime kesänä olin menossa Tuusulassa huoltoasemalle. Ja tunne oli erikoinen. Kiersin autollani huoltista, mutta missään ei ollut bensapumppuja. Ei niin missään. Lopulta täyden kierroksen tehtyäni huomasin lapun, jossa luki, että kyseisellä huoltoasemalla on bensan myynti lopetettu. Siis huoltoasemalla. Bensa-asema, jolta ei saa bensaa. Kyllä minä vähän niin kuin mieleni pahoitin. Onneksi toisella bensa-asemalla oli vielä polttoainetta myytävänä.
Mutta jos kirkosta loppuu sana sovituksen Jumalasta, ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, niin ei mikään IBM tai Microsoft tätä aukkoa korvaa. Tarvitaan oikeasti tulevaisuuden alalla oleva toimija, Kristuksen rohkea kirkko, risti edellä kulkeva kirkko, että meistä kahden maan, maan ja Taivaan kansalaisista, saa kerran tulla pysyvästi Taivaan kansalaisia. Silloin kun matkan vaivat ovat takana ja edessä on ikuinen riemu ja kiitoslaulu soi niin ihanasti, että ei täällä korkein ja kovinkaan veisu pääse lähellekään sitä!
Maksetaan iloisesti veromme, tai ainakin pahemmin nurkumatta. Yhteisillä varoilla rakennetaan yhteistä hyvää. Ja annetaan sydämemme Herralle, kun Herralle se kuuluukin. Anna kasteen armon olla sinulle totta tänäänkin. Lepää Jumalan rakkaudessa.
Kun omin voimin meidän ei tarvitse matkaamme tehdä, emmekä voisikaan tehdä. Tämä elämä täällä – kyyneltenkin keskellä – on ihmeellisen ihana lahja. Jumalan varassa toki siis kaikki täälläkin on. Ja siis myös Kotiin pääsymme, ja taas on koo-kirjain isolla kirjoitettuna, myös Kotiin pääsymme on ristin Herran ristiinnaulittujen käsien varassa.
Kesälomalla kyyneleet pyrkivät silmiini minulle erään hyvin tärkeän ihmisen sanoista. Hän on jo iäkäs ja dementia on edennyt pitkälle. Hän oli käymässä hoivakodista kotonaan. Kotonaan kanssamme viettämiensä päivien jälkeen olin kuljettamassa häntä takaisin hoivakotiin. Hän istui vieressäni. Kaivoi taskujaan. Ja sanoi, ettei tiedä missä hänen avaimensa hoivakotiin ovat.
Sanoimme autossa olijat, että hoivakotiin et tarvitse avaimia. Pääsemme kyllä sisälle sinne. Tietysti meillä kenelläkään ei niitä avaimia ollutkaan. Mutta pääsimme sisälle kun meidät päästettiin sisälle.
Kerran me kaikki nyt vielä maan kansalaiset olemme Taivaan ovella. Ja meillä ei ole avaimia. Mutta me pääsemme sisälle kun meidät päästetään sisälle.
Ristinmuotoiset liput Taivaan ovelle on vain muistettava ottaa mukaan jo täällä matkalla ollessamme. Lippuja ei ole myytävänä, mutta Golgatalla niitä on yhä tarjolla kalliisti valmiiksi ostettuina ja ilmaiseksi saatavina, yötä päivää, 24/7. Hae kuitenkin heti omasi!