Mikä on saanut meidät tänään liikkeelle? Hyvä ystävä, mietipä hetkinen, mikä on saanut sinut lähtemään tähän Tuomas-messuun?
Ehkä olet tullut tänne siksi, että vietämme tänä iltana vähän erilaista messua kuin meillä yleensä on tapana täällä Sääksmäen kirkossa. Ehkä olet halunnut tulla laulamaan Tuomas-lauluja, joista erityisesti pidät.
Voi myös olla niin, että olet lähtenyt kirkkoon lähinnä tavan vuoksi. Kun tänään ei ole ollut – ainakaan Sääksmäen kirkossa – muuta jumalanpalvelusta, olet ehkä ajatellut, että lähdenpä katsomaan sitä Tuomas-messua. Olet tervetullut, kuten kaikki muutkin. Kirkkoon on aina hyvä tulla, parempaa tapaa kuin kirkossa käyminen ei voi olla. Tämä meidän kaikkien kannattaa pitää mielessä.
Varmaankin on myös niitä, jotka ovat lähteneet etsimään apua huoliinsa ja murheisiinsa, erilaisiin asioihin, jotka painavat ja masentavat. Ja voi olla niinkin, että et itsekään oikein tiedä, miksi olet tullut. Mutta ei se mitään, pääasia on, että olet tullut.
Tämä koskee meitä kaikkia. Tärkeää ei ole se, miksi olemme tulleet, vaan tärkeää on se, minne olemme tulleet. Tai oikeammin: tärkeää on se, kenen luo me olemme tulleet. Kun olemme tulleet kirkkoon, olemme tulleet Jeesuksen luo. Se on tärkeää!
Jeesus sanoo samassa tilanteessa, mihin päivän evankeliumi liittyy, vähän myöhemmin: “Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä.” (Joh. 6:44) Taivaallinen Isä on sinua vetänyt ja johdatellut tavalla tai toisella, kun olet tullut tähän Tuomas-messuun, vaikka itse et sitä välttämättä ollenkaan tiedosta. Kaikki on tässä meidän maailmassamme Jumalan kädessä, ja hänen tiensä ovat meiltä salattuja.
Isä vetää meitä Jeesuksen luo mutta ei toki väkisin. Meidän täytyy tulla itse ymmärtämään, että Jeesus on sellainen henkilö, jonka luokse on hyvä tulla. Sanoin, että jotkut ovat tulleet kirkkoon huoliensa ja murheidensa takia, ja kaikkien meidän on hyvä tulla Jeesuksen luo oman elämämme kipujen takia – kaikilla meillä niitä on –, koska Jeesus voi meitä auttaa. Raamatussa sanotaan hyvin selvästi ja yksinkertaisesti: “Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7).
Mutta miten Jeesus meitä auttaa? Olemme rukoilleet monien erilaisten aiheiden puolesta, ja joskus Jeesus auttaa meitä niin, että esimerkiksi vakava sairaus paranee. Hän ei kuitenkaan ota pois kaikkia murheitamme eikä ratkaise kaikkia ongelmiamme eikä hän missään tapauksessa anna meille ikään kuin huumetta, jonka avulla voimme paeta ikäviä asioita ja unohtaa ne. Päinvastoin Jeesus toimii yleensä niin, että hän auttaa meitä kohtaamaan vaikeat ja kipeät asiat, tulemaan toimeen niiden kanssa ja hyväksymään ne. Näin hän tekee, kun hän ottaa kantaakseen murheemme ja kuormamme ja samalla meidät itsemme, vaikka emme aina välttämättä koe, että olemme hänen hoidossaan.
Ennen kaikkea meidän on hyvä, tärkeää ja välttämätöntä tulla Jeesuksen luo siksi, että Jeesus lupaa herättää jokaisen häneen uskovan viimeisenä päivänä ikuiseen elämään, kuten päivän evankeliumissa sanotaan. Olemme kaikki syntisiä, olemme tehneet syntiä monella tavalla ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein ja synti vaikuttaa sydämessämme. Sen tähden me emme voi päästä taivaaseen, ikuiseen elämän muutoin kuin uskomalla Jeesukseen, turvautumalla siihen, että hän on sovittanut syntimme.
Miten me sitten voimme uskoa Jeesukseen? Usko Jeesukseen voidaan määritellä muun muassa niin, että se on juuri hänen luokseen tulemista. Kun me olemme tulleet tänne kirkkoon, missä Jeesus on lupauksensa mukaan läsnä, merkitseekö tämä siten sitä, että me uskomme häneen? Kirkkoon tuleminen ei vielä toki merkitse Jeesukseen uskomista, vaikka se siis tärkeää onkin. Jeesus sanoo päivän evankeliumin edellä, että usko on Jumalan teko, ei ihmisen teko. Me voimme tulla kirkkoon ja siinä mielessä Jeesuksen luo, mutta me emme voi tulla sydämessämme hänen luokseen eli me emme voi päättää, että ryhdymme uskomaan häneen. Voimme esimerkiksi päättää, että ryhdymme jonkin aatteen kannattajaksi, mutta Jeesukseen uskominen ei ole meidän päätettävissämme ja ratkaistavissamme.
Usko syntyy siitä, että Jeesus tulee meidän luoksemme. Kun Jeesus tulee luoksemme, silloin sydämemme avautuu hänelle ja me haluamme sydämessämme tulla hänen luokseen ja olla hänen luonaan.
Paavali kirjoittaa, että usko syntyy kuulemisesta, sillä Jeesus tulee luoksemme Jumalan sanassa, evankeliumin sanassa, joka todistaa Jeesuksesta. Samoin Jeesus tulee taas tänään täällä Sääksmäen kirkossa luoksemme pyhässä ehtoollisessa, mikä on ikään kuin näkyvää sanaa. Siinä hän vakuuttaa, että hänen ruumiinsa on annettu ja hänen verensä on vuodatettu syntiemme anteeksiantamiseksi.
Voidaan sanoa niinkin, että usko syntyy näkemisestä, Jeesuksen näkemisestä. Päivän evankeliumissa sanotaan, että jokaisella, joka näkee Pojan – eli siis Jeesuksen – ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Tämä on erittäin lohdullista. Meidän ei tarvitse yrittää mahdotonta, meidän ei tarvitse yrittää itse uskoa. Miestä ei ole uskomaan, mutta me uskomme Jumalan antamalla uskolla, kun näemme Jeesuksen. Kukaan, joka näkee hänet, ei voi olla uskomatta.
Mikään ei ole suurempaa kuin Jeesuksen näkeminen. Kun me itsessämme sokeat näemme Jumalan sanan avaamin uusin silmin hänet, syntisten Vapahtajan, sellaisena kuin hän on, armahtavana, rakastavana ja täydellisenä Vapahtajanamme, me rohkaistumme uskomaan luottavaisesti, että pelastus kuuluu meillekin, syntisille, epäileville ja epäuskoisille.
Jeesuksen luo on syntisen hyvä tulla. Jeesuksen ristin luona on syntisellä ja kiusatulla paras paikka, kuten laulussa sanotaan. Sinua, joka et osaa tulla etkä rohkene tulla Jeesuksen luo, Jeesus ei aja pois, vaan hän tulee itse luoksesi ja vakuuttaa, että sinä saat tulla hänen luokseen ihan sellaisena kuin olet. Ei hän vaadi sinulta mitään, vaan antaa kaiken lahjaksi. Etkö näe kuka hän on, sinun Vapahtajasi? Katso: Jumalan Karitsa, joka on ottanut pois maailman synnin, sinunkin syntisi!