Olin tiistaina Aleksanterin kirkossa Avoimen kirkon päivystyksessä. Pappi on paikalla, jos joku haluaa keskustella. Söin iltapäivällä, hieman liian myöhään kirkkohetken kannalta. Takana oli huonosti nukuttu yö. Kirkon lämpö ja ympärillä olevien ihmisten tasainen jorina tekivät tehtävänsä. Aloin torkkua samalla penkillä, missä yleensä istuu mies, johon ei oikein saa yhteyttä ja joka aina välillä ärsyttää, jos unohdan yrittää olla lempeä. Onneksi torkuin Aleksanterissa enkä täällä Viinikassa.
Ympärillä olevat ihmiset olivat myös kohteliaita ja antoivat papin nuokkua. Lepo auttoi. Olisiko tässä uusi hitti, tule sinäkin kirkkoon torkkumaan! Tasan viideltä alkoi Taizen inspiroima hartaushetki, jonka päätti laulu ”Valvomaan ja rukoilemaan.”
Nyt Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa. Kerran Jeesus palaa takaisin eikä paljon kolkuttele. Kaikki olennainen tapahtui Jeesuksen ensimmäisen tulemisen myötä. Matka Betlehemistä Golgatalle on melkein kuin mutkan takana. Meidän tehtävämme on valvoa ja rukoilla. Huokaukset itseni, ystävän ja maailman puolesta ovat parasta rukousta, vaikka ei rukouksesta tyylipisteitä jaeta. Meidän etuoikeutemme on huutaa elävän Jumalan edessä. Huutamisen jälkeen elävän Jumalan edessä tulisi lähinnä ymmärtää olla hiljaa, sanoa korkeintaan –”aijaa, vai niin.”
Jeesus ratsasti aasinvarsalla. Aasinvarsa oli rauhanruhtinaan tuntomerkki. Rauhanruhtinas, siis hän, jonka luota saan rauhan. Rauha syntyy, kun voin luottaa Jeesuksen olevan sydämeni Vapahtaja. Vapahtaja, jonka jalkojen juureen voin jättää taakkani. Kuolemalla ristillä Jeesus sovitti syntini, kaiken. Ylösnousemuksellaan hän voitti kuoleman vallan. Voin elää vapautettuna kristittynä, juuri niin vapaana, kuin Vapahtajan lähellä voi olla.
Jos olet ikinä ollut eksyksissä ja löytänyt jälleen oikealle tielle, tiedät kuinka helpottavalle ja vapauttavalle se tuntuu. Adventti on paaston aikaa, vaikka se kaiken mässäämisen ja pikkujoulujen keskellä unohtuu. VT:n pelastushistoriassa autiomaalla on hyvin tärkeä merkitys. Muinaisen Israelin vaellus oli toisaalta vaivan aikaa ja tottelemattomuuden historiaa. Toisaalta se kuitenkin merkitsi suurta riippuvaisuutta Jumalan jokahetkisestä avusta ja huolenpidosta. Aloittaessaan toimintansa Johannes jo ulkoisella esiintymisellään liittyi VT:n profeettojen ketjuun.
Johannes aloitti toimintansa vetoamalla Jesaja-profetiaan ja sanoi Johanneksen evankeliumin 1:23 mukaan: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: Tasoittakaa herralle tie.”
Profeetta Jesaja, jota Johannes lainaa, kuvasi tietyötä halki vuorisen autiomaan sellaisin kuvin, jotka täysin ylittivät sen ajan ihmisten mahdollisuudet. Paluu maanpaosta takaisin voikin olla vain Jumalan ihme. Nykyään maansiirrot ja kallioleikkaukset ovat mahdollisia. Tarkoitus on tehdä tie kuninkaalle, joten on syytä kysyä, olemmeko oikealla tiellä?! Mihin itse kukin meistä on kaiken todellisen ja monesti näennäisen kiireen ja tohinamme keskellä matkalla?
Jeesus kuvaa Joh.5:35 Johannesta näin: ”Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan.” Johanneksen sanomaan kuului keskeisenä tuomio. Luukas kutsuu myöhemmin Johanneksen julistusta evankeliumiksi. Juuri tuomion julistaminen ihmisen omiin mahdollisuuksiin nähden jumalan edessä on tien valmistamista evankeliumille. Lain tuomio kurittaa ihmistä Kristuksen luo.
Tien tekeminen kuninkaalle, Vapahtajalle, sille ainoalle nimelle, jossa meillä on pelastus, Jeesukselle, alkaa katsomalla peiliin. Joudumme nöyrtymään tosissamme yrittäessämme pitää kynsin hampain kiinni oletetun kunniamme rippeistä. Kaikki, mikä vuosien varrella on tullut Jumalan ja minun tai sinun välille, on nyt raivattava tieltä. Yhteys Jumalaan voi olla välitön ja esteetön kuin ensimmäisenä päivänä. Parannukseen kehottaminen on kutsu takaisin Jumalan lähelle. Parannuksesta puhuminen lähinnä suututtaa, mutta emmekö saa olla onnellisia niin kauan kun meitä vielä kutsutaan takaisin? Niin kauan kuin meitä vielä kutsutaan takaisin, vaikka oman vaillinaisuutensa kohtaaminen ja myöntäminen ei olekaan helppoa, niin kauan kuin mielemme ei ole lopullisesti myrkyttynyt Jumalaa vastaan, kun emme vielä ole täysin paatuneet?
Parannuksen tekeminen on uudelleen ajattelemista, kaikkien asenteiden mullistamista niin, että olemme toisen käytettävissä ja annamme hänen johtaa elämäämme. Sellainen kääntymys on palaamista alkuperäiseen yhteyteemme Jumalan kanssa. Kääntymisellä Johannes tarkoitti täydellistä mielenmuutosta. Käytännössä se ilmenee niin, että se, jolla on kaksi paitaa, antaa toisen sille, joka on ilman, ja jolla on ruokaa, tekee samoin, että tullimies ei ota yli lain määräämän taksan, että se, jolla on voimakeinot hallussaan, ei käytä niitä kiristykseen. Lk.3:10-14
Tie on yhteyksien välittäjä. Tämän tien tarkoitus ihmisten saattamiseksi toistensa yhteyteen voi toteutua, kun tunnustamme Jeesuksen Herraksemme. Jeesus ei käske käydä kaverin kurkkuun kiinnni, sen tekee Jumalan vastustaja ja ihmisten kiusaaja. Jeesuksen elämäntehtävänä oli tehdä tyhjäksi kiusaajan työt ja rakentaa siltaa ihmisten välille. Jeesus antoi itsensä –meidän edestämme- että meillä olisi yhteys Jumalaan ja keskenämme. Onko sinulla yhteys Jumalaan? Onko meillä yhteys keskenämme, uskontunnustuksessahan sanomme uskovamme ’pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen’? Onko meillä rakkauden vai riidan henki?
Jeesuksen pyhä ruumis on se silta, joka vie syvimmän kuilun yli, sen, joka erottaa meidät Jumalasta ja toisistamme. Kuinka helppoa onkaan tuomita toinen sen sijaan että yrittäisimme rakentaa yhteyttä keskenämme. Kristillinen kirkko ja seurakunta, siis myös Viinikan seurakunta ja jokainen meistä on kutsuttu jatkamaan Johannes Kastajan työtä. Meidät on kutsuttu viemään eteenpäin todellista ilosanomaa, riemullista uutista Vapahtajasta! Jokainen ihminen on näkevä Jumala autuuden, kun Kristus otetaan vastaan ainoana ja pysyvänä toivonamme.
Johannes on silta VT:sta Uuteen, lupausten toteutumisen näkijä. (!) Myös meitä Johannes neuvoo katsomaan, mitä Kristuksen tulo merkitsee. Johannes oli parannussaarnaaja, joka tähtäsi ihmisten muuttumiseen. Johannes tähtäsi eteenpäin ja samoin tähtää parannukseen kehottava kirkko: Jumalan lupaukset toteutuvat ajallaan. Näihin lupauksiin kuuluu myös Kristuksen tuleminen suuressa kunniassa aikojen lopulla. Meidän tehtävämme ei ole esittää vaatimuksia Jumalalle, vaan pysähtyä kuuntelemaan: ”Herra, tapahtukoon sinun tahtosi”. Adventtiaikana meidän tulisi välillä pysähtyä ja hiljentyä, että voisimme kokea ja tuntea ja uskoa omaksemme sen ilon, jonka vain Vapahtajan tulo voi saada aikaan.
Amerikkalainen kirjailija Mark Twain sanoi, että ”kukaan ei tule uskoon saarnan toisen tunnin aikana,” joten nyt on aika tunnustaa uskomme: Minä uskon…