3. adventtisunnuntai, Matt. 11: 11–19, Hans-Christian Daniel

Onneksi olkoon! Jouluvalmistelujen ensimmäinen vaihe on saatu päätökseen ja punaiset kirjekuoret maha täynnä hyviä joulutoivomuksia on saatu ajoissa postiin. Nyt voi keskittyä juhlanvalmistelujen tärkeimpään osaan eli läheisjuhlaan. Kaikki ne, joita me tervehdyksin muistimme, eivät yleensä ole mukana lähijuhlassa jakamassa kodin jouluateriaa. Näillä punaisilla kirjekuorilla teimme siis selvän jaon lähipiirin ja suuren ympyrän välillä. Tämä auttaa keskittymään olennaiseen.
Tämän päivän evankeliumi sijaitsee Matteuksen evankeliumin eräänlaiseen käännekohtaan. Matteus on ensin kertonut Jeesuksen julistustyöstä ja suurista tunnusteoista, sitten on kohtamme, jossa Jeesus selvittää suhteensa serkkuunsa Johannes kastajaan. Tästä rajakäynnistä alkaa matkakertomus. Menneisyyden ja nykyisyyden kohtaaminen muodostaa poratalin matkalle ja tulevaisuuteen.
Evankeliumimme tänään osoittaa, että Herramme kulki ihmisten parissa, kuunteli heitä ja katseli heidän toimintaansa. Hän puhui aikalaisilleen sitä, mitä he kokivat elämässään. Hän muodosti sitä kieleksi, mitä hän näki toreilla eli ihmisvirtojen pysähdyspaikoilla.
Tässä kappelissa kallio on murrettu auki alttariseinäksi. ”Taivasten valtakunta on murtautumassa esiin”, sanoo Jeesus. Tässä tämä murrettu seinämä ohjaa sieluamme lujassa uskossa, toivossa ja rakkaudessa luottamaan siihen kestävään perustaan, jonka Jumala teki, kun hän pyhässä kasteessa otti meidät lapsikseen ja valtakuntansa kansalaisiksi.
Väkivalloin ja hallinnollisin päätöksin Jumalan valtakunta ei ole omistettavissa. Ei myöskään auta, että erään Aasian valtion hallitus kielsi Isä meidän -rukousta siinä esiintyvän pyynnön takia ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Jo Jeesuksen syntymä on sellaisen väkivallan sävyttämä, että heikko hallitsija pelkää valtaansa puolesta ja tappaa Betlehemin lapset. Samankaltaista toistuu, kun hallitsija mestauttaa Johannes kastajan: pää vadille.
Jeesus asettaa uudenlaisen arvojärjestyksen: luonnollisten ihmisten parissa (naisesta syntynyt) suurin on se, joka viittaa Kristukseen ja hänen olemukseen. Se on luonnollisen ihmisen huipentuma. Pelastushistorian ennustukset Jeesuksen mukaan huipentuvat ja henkilöityvät Johannes kastajan persoonaan. Mutta Jumalan valtakunnassa vähäisin on suurempi kuin hän. Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunta on ennustettu alkaen laista ja profeetoista, joiden valtapiirin merkkinä on laki. Lakihenkinen oli itse asiassa myös Johannes kastajan saarna, jonka keskellä suloisin evankeliumi kehottaa katsomaan Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin. Jumalan valtakunnan peruslaki on rakkaus. Johannes kastajassa laki ja evankeliumi kohtaavat, niin kuin ennen häntä jo monessa profeetan saarnassa.
Rakkaudessaan Jumala on antanut maailmalle oman Poikansa Vapahtajaksi. Rakkaudessa tämä uhrasi itsenä, kantoi syntimme ja kuoli puolestamme, jotta saisimme elää. Uskon näkyminen rakkaudessa vaaditaan meiltä, sillä meidät kaikki kerran tuomitaan sen mukaan, miten olemme tehneet rakkauden teot tai olemme laiminlyöneet lähimmäisiämme. Rakkaus on lain suurin tähtäyspiste ja täyttymys.
Adventtiajan violetti kirkollinen väri katumuksen värinä kutsuu meidät paastoten valmistautumaan jouluun. Valkoinen joulupuuro kertoo tästä paastonajan ruoasta, ja monet laatikkoruoat tähtäävät joulupöytään. Ruoan ja syömisen määrässä ja laadussa ei ole oikean paaston mitta. Jeesus sanoo: ”Viisauden teoista viisaus tunnetaan.” Viisaus erään määritelmän mukaan on rakkaudessa elävä tieto. Oppikaamme viisautta äideistä! Ja käykäämme viisauden teoissa kohti joulua. Näin toteutamme sitä, mitä tämän sunnuntain aihe käskee: ”Tehkää tie kuninkaalle!”