Tämä adventinaika on odotttamista. Lapset yleensä odottavat kiihkeästi joulua. Päivähoidon ja päiväkerhojen joulukirkoissa, joita olemme pitäneet, näkee innokkaita odottajia. Kun kysyn kuinka monella on joulukalenteri tai useampi kuin yksi, monet kädet nousevat. Eräällä pienellä pojalla oli peräti yhdeksän joulukalenteria.
Minua on tänä syksynä inspiroinut eräs uutinen. Saimme kuulla rohkeasta miehestä, Felix Baumgarterista, joka viisi vuotta odotti ja valmisteli erästä rohkeaa ja huimapäistä tekoa. Hän hyppäsi 39km:stä tänne maan kamaralle, ja mikä tärkeintä, selvisi hengissä.. Edellinen ennätys oli vuodelta 1960; amerikkalainen John Kittinger oli hypännyt 31km korkeudesta. Tätä ennätystä on kyllä koetettu vuosien varrella rikkoa.
Viisi vuotta Baumgarter valmisteli hyppyä tiimin kanssa ja mukana valmisteluissa oli Kittinger. Valmistautuminen oli pitkä prosessi. Piti rakentaa laite, jolla Baumgarter saadaan noihin korkeuksiin. Piti myös rakentaa erikoispainepuku, joka mahdollistaa sen, että mies pystyy olemaan korkeuksissa, jossa on hengenvaarallista olla. Myös hyppyolosuhteiden piti olla kohdallaan.
Baumgarterin piti myös harjoitella erikoispuvun käyttöä. Hän harjoitteli hyppäämällä matalista korkeuksista puku yllään ja koetti totutella pukuun odottaessaan itse päätehtäväänsä.
Mutta hänelle tuli ylitsepääsemätön ongelma. Hän oli tottunut hyppäämään vapaasti niin, että hän tunsi tuulen ja lämmön kehollaan. Mutta puku oli kankea, hän ei pystynyt siinä liikkumaan. Hän kertoi suorastaan inhonneensa pukua ja jo sen hajua. Pukua, joka kuitenkin oli aivan välttämätön hyppäämiselle ja ennen kaikkea siinä hengissäpysymiselle.
Harjoitteluun ja valmistautumiseen tuli pitkä tauko. Hän matkusti kotiin Itävaltaan.
Näin odotutukseen ja suureen haasteeseen valmistautumiseen tuli paha takapakki. Tästä ei tule mitään. hän ajatteli. Myös tiimin usko häneen alkoi horjua. Tarvittiin sijainen hänen tilalleen tekemään testejä, kun muu tiimi jatkoi työtään. Oliko kaikki ollut turhaa Baumgarterin kohdalla?
Käytyään psykologilla ja tehdessään mielikuvaharjoittelua hän pääsi ongelman yli. Hän tajusi, että hän menee ihmiselle hengenvaarallisiin oloihin ja ainut mahdollisuus selvitä on laittaa puku päälle. Olihan hän tämän tiennyt, mutta nyt se kuin siirtyi myös tunteen tasolla häneen. Puvun haju ja kankeus jotka olivat hänelle tehneet pahaa aiemmin, yhdistyivät hänen mielessään nyt toisiin asioihin, positiivisiin asioihin. Hän pystyi kääntämään häntä ahdistavan asian itselleen voimavaraksi. Asian, jota hän ei voinut ohittaa tai kiertää, jos hän halusi selvitä edessä olevasta haasteesta, hän pystyi kääntämään voitoksi.
Niin hän palasi tiiminsä luo ja valmistautuminen saattoi jatkua. Lopulta koitti hyppypäivä. Heliumpallon avulla nousseessa kapselissa hän siirtyi 39kilometrin korkeuteen. Vastoinkäymisiäkin ylös siirtymiseen liittyi ja alas hyppyyn sisältyi hetken aikaa myös vaarallista pyörimisliikettä, joka olisi voinut viedä hengen.
Vapaata pudotusta kesti 4,20min, sitten hän avasi laskuvarjon. Baumgarter oli ensimmäinen ihminen maailmassa, joka ylitti äänivallin ilman lentokonetta. Nopeus oli yli 1100km/h. Alas tultuaan Baumgarter sanoi, että se oli niin kaameaa että ette ikinä usko. Voimme hyvin kuvitella että se on ollut kaameaa!!
Tämän sunnuntain tekstit puhuvat Johannes Kastajasta. Hänen tehtävänsä oli valmistaa Jeesukselle tietä. Hän oli kuin kävelevä mainos, silloin ei ollut tv-mainoksia, lehtiä, radiota, katumainoksia, ei puhelimia että olisi voinut soitella toisille, että hei olettekos te jo kuulleet. Mutta niitä ei tarvittu, Johannes oli tehokas mainos. Hän kuulutti että on tulossa Messias, se luvattu, odotettu. Matteus sanoo evankeliumissaan, että hänen tykönsä vaelsi Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö. Hän oli siis kuuluisa.
Nämä evankeliumissa sanomansa sanat ja kysymykset Johannes esittää vankityrmästä, missä hänet sitten lopulta mestattiin. Johannes joutui vankilaan, kun hän oli uskaltanut nuhdella itseään kuningasta. Emme tiedä miksi Johannes lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta, että oletko sinä todella se, jonka oli määrä tulla vai pitääkö vielä odottaa toista.
Horjuiko usko? Halusiko Johannes tietää, että onko hän tehnyt turhaa työtä. Hän on nyt täällä vankilassa. Hän on nähnyt vaivaa, kertonut Jeesuksesta, jonka uskoo olevan se Jumalan messias. Halusiko hän varmuuden, että hän oli varmasti ymmärtänyt oikein. Ettei hän ollut puhunut ihmisille väärin. Mutta näyttää siltä, että Johanneksen odotus, se oma Messiaan odotus alkoi saada ahdistavia sävyjä.
Jeesus vastaa Johannekselle salamyhkäisesti, toisaalta suoraan. Hän vastaa sanomalla ja kertomalla, mitä hän tekee. Toivottavasti se vastaus lohdutti Johannesta ja antoi lepoa ja rauhaa ja muutti ikävän vankilassa olon helpommaksi.
Baumgarterin hyppyyn ja sen odotukseen, valmistautumisen aikaan siis sisältyi vaikeuksia, pelkoja, ahdistuksia. Se että hän saattoi jatkaa, vaati sen että ahdistusta aiheuttava asia muuttui hänen mielessään asiaksi, joka oli välttämätön ja jopa hyvä. Tämä piti tapahtua.
Meillä on elämässä paljon odotusta, monenlaista odotusta. On paljon vaikeita asioita, jotka ahdistavat. On paljon asioita joita täytyy suorittaa vaikka ne ovat vaikeita.
On asioita, joista ei pääse, joita ei voi sivuuttaa tai ohittaa, vaan ne on käytävä läpi.
Miten kestää ahdistusta?
Ja vielä, miten kääntää ahdistavat asiat voimavaraksi, siitä on kysymys. Se ei ole helppoa, asiat voivat näyttää monesti niin vaikeilta ja mahdottomilta ja ne voivat nielaista meidät mukaansa niin että näyttää että niihin ei ole ratkaisua ja että on umpikujassa.
Meidän on saatava Jumalan näkökulma asioihin. Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Paavali kirjoittaa: olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia.
Jumala on oikein erikoistunut kaikenlaisten ongelmien ja umpisolmujen ratkaisemiseen. Esim. yksi valtavan iso ongelma oli Jumalalla ratkaistavana. Meidän ihmisten pelastaminen, meidän pääseminen Jumalan yhteyteen takaisin syntiinlankeemuksen jälkeen oli meille ihmisille mahdotonta. Mutta Jumala järjesti senkin. Eikö hän sitten pystyisi järjestämään pienempiä asioita. Viedään kaikki Jumalalle, ongelmamme, kysymyksemme, taakkamme. Pyydetään hänen apuaan, hänen neuvoaan niihin!
Muuta kaikki rukoukseksi, niin rukous muuttaa kaiken. Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Ajatukset ja näkökulma voivat joskus kiertää itsepintaisesti samaa uraa ja rataa kuin auto, joka ei pääse pois urista. Jumala voi muuttaa ajatuksiamme, näkökulmaamme, saada meidät katsomaan asioita uudelta kantilta. Muista, että vaikka olisit ahdingossa, et ole umpikujassa, vaikka olisit neuvoton, sinun ei tarvitse olla toivoton.
Sen pelastusasiamme Jumala ratkaisi luovalla, ainutlaatuisella ja ihmeellisellä tavalla. Jeesus tuli taivaasta tähän maailmaan. Hän siis hyppäsi tänne huimista korkeuksista. Hän teki valtavan loikan alas, korkeudesta, kirkkaudesta tänne syntiseen maailmaan. Aivan erilaisesta maailmasta, taivaan rakkauden lämmöstä hän hyppäsi tänne maailman kylmyyteen, rakkaudettomaan, syntiseen ilmapiiriin. Tätä hyppyä oli valmisteltu oikeastaan jo ennen maailman luomisesta asti ja kun se tapahtui, se onnistui, vaika paholainen koetti monessa kohtaa estää sen..
Jumala tuli ihmiseksi. Jeesus jätti taivaan kirkkauden ja suostui syntymään ihmiseksi ja elämään ihmisenä täällä n. 33 vuoden ajan. Tällaista hyppyä ei kukaan ole koskaan tehnyt ennen häntä eikä jälkeen.
Se oli uskomaton hyppy, sellainen mitä ei kukaan voinut odottaa ja mitä kukaan ei voi koskaan toistaa. Tästä hypystä Johanneskin kysyi että oletko sinä todella se, jota me odotimme, sinäkö tuon hypyn todella teit vai tekeekö joku vielä toisen vielä rohkeamman hypyn?
Mutta Jeesus oli hän, hän hyppäsi tänne. Ja hän joutui hyppäämään kuolemaan saakka. ja Getsemanen puutarhassa Jeesusta kauhistutti, pelotti,. ahdisti. Edessä oleva tuntui ylitsepääsemättömältä. Enkeli, joka häntä vahvisti, auttoi häntä saamaan taas oikean näkökulman ja niin hän kesti ahdistuksen, koska näki, että se oli Jumalan tahto. Jeesus meni kuolemaan asti. Kesti meidän vuoksemme. Ja lopun tiedämme: tänne maailmaan syntynyt, tänne hypyn tehnyt ja kuoleman kitaan syöksynyt Jeesus herätettiin kuolleista. Hän on kuningasten Kuningas, herrain Herra.
Virressä 2 pyydetään: Käy Herra Jeesus luokseni, tee sydämeeni majasi. Laulussa: näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen näin Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
Jeesuksen tulo ei sydämeemme ja elämäämme ei tarkoita sitä, ettei meille tule koskaan mitään vaikeuksia ja ongelmia, mutta sitä kyllä että me saamme turvaksi hänet. Ja saamme hänen näkökulmaansa elämämme asioihin.
Ja se tarkoittaa, että me saamme hypätä. ja ei pelottavaan tuntemattomaan, vaan Jumalan syliin. Turvalliseen Isän rakkauden syliin. Ja sitten kerran kun meidän aikamme täällä päättyy, kun tulee se viimeinen hyppy, saamme tehdä sen yhdessä Jeesuksen kanssa.