3. adventtisunnuntai, Matt. 11:2-10, Hans-Christian Daniel

Johannes lähetti aran ja epäilevän kysymyksen Jeesukselle: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Ellei Jeesus olisikaan luvattu messias, eli se ennustettu Vapahtaja, koko Johanneksen sanoma ja toiminta olisi ollut mieltä vailla.
Entä me? Ketä me odotamme? Odotammeko lottovoittoa, jotta meistä voisi elää kristittyinä? Odotammeko, että ensin toteutuisi kokonaisvaltainen terveys? Odotammeko tänä vuonna toteutuvan ”kaikkien aikojen joulua”? Odotammeko jotakuta muuta kuin eläimen ruoka-astiassa makaavaa joulunlasta? Tyydymmekö hänen halpaan muotoonsa? Odotammeko, että Herra Jumala ensin poistaisi kaikki kärsimykset maailmasta, ennen kuin voimme uskoa häneen? Odotammeko Kristuksen pyhän ristin ohitse menevää järjellistä ja meidän ymmärrykseemme käyvää vapahtajaa? Odotammeko toista, joka tulisi kaikkiin nykyaikaisiin asioihin mukautuvan ja myöntyvän kirkon korvasyyhyjulistuksessa? Ketä me odotamme?
Eräs suuri kauppa otti nyt mainoslauseekseen ”Rakkaudesta jouluun”, ikään kuin meidän pitäisi rakasta joulua ja siksi ostella mahdollisimman paljon. Odotammeko siis toista vapahtajaa tavarapaljouden alla ja takia? Oikeassa tuo mainos on sikäli, että meidän pitää päästää ”Rakkaudesta jouluun” — siis pois oman rakkauden ihannoinnista vastaanottavaan jouluun, siihen jouluun, joka vastaanottaa Jumalan antaman lahjan. Siinä vasta on joulu, joka ei mene Kristuksen ohitse, joka ei korvaa häntä kaikenlaisella tunnelmoinnilla ja ohimenevällä krääsällä.
Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Hän se on. Vain joulun Herrasta tulee joulu. Käykäämme joulun viettohon hänen kanssaan. Aamen.