Onko sinua koskaan häirinnyt adventtiperinteessämme sen kirkolliset aiheet? Tarkoitan sitä, että me valmistaudumme jouluuun Jeesuksen syntymäjuhlaan, mutta evankeliumit tuntuvat johdattelevan meitä avian muualle. Ensimmäisenä adventtinä Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasilla. Teksti on sama kuin palmusunnuntaina ennen hiljaista viikkoa, jolloin seurataan Jeesuksen elämän loppuvaiheita. Toisena adventtina katseemme on kääntynyt Jeesuksen toiseen tulemiseen Kunnian kuninkaana aikojen lopulla. Tänään puhutaan Johannes Kastajasta, juhannusjuhlan miehestä. Vasta viikon päästä neljäntenä adventtina ollaan lähellä Jeesuksen syntymää ja puhutaan Marian odotusajasta.
Tänään siis Johannes Kastaja, mitä tekemistä hänellä on joulun kanssa? Lyhyt vastaus voisi olla tämä: Maria odotti Jeesusta syntyväksi 9 kuukautta, mutta langennut pimeä maailma odotti Messiaan syntymistä ja saapumista paljon paljon pidemmän aikaa. Messiasta tiedettiin odottaa, koska Jumala oli aikojen saatossa antanut viitteitä, vihjeitä, ennustuksia siitä. Johannes liittyy tämän laajemman odotusajan täyttymiseen. Hänellä on tehtävä siinä.
Evankeliumi alkaa siitä, kun Johannes Kastaja on vankilassa. Hän on uhmannut kuningasta, jota ei ilmeisestikään pidä oikeana kuninkaana. Siis Jumalan valtuuttamana kuninkaana. Idumealaista syntyperää oleva puolijuutalainen Herodes ei voinut olla Jumalan Kansan johtaja. Hän oli vain tulppa ja vähäinen este todellisen kuninkaan valtaan astumiselle.
Kastaja odotti Jumalan valitseman kuninkaan astuvan esiin ja ottavan paikkansa Kansan johtajana. Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista? Tähän Jeesukselle osoitettuun kysymykseen sisältyy voimakas lataus. Johanneksen kysymys oli kuitenkin oikeutettu.
Johannes Kastaja oli antanut aika paljon elämästään tämän uskon tähden. Hän oli luopunut turvallisesta elämästä ja tavallisen elämän nautinnoista. Hän oli jo varhain pyhittänyt elämänsä Jumalan asialle täydellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hän ei hankkinut ammattia, kotia, puolisoa ja perhettä. Koko elämänsä hän eli erämaassa viettäen yksinkertaista ja askeettista elämää. Siinä oli ollut vain yksi päämäärä: Jumalan valtakunta. Israelin elpyminen. Sen nouseminen jälleen alennuksen tilasta kukoistukseen ja suuruuteen, Johannes toimi sen puolesta, että kansa kokisi hengellisen uudistuksen ja kääntymyksen ja valmistaisi itsensä kauan odotetun Kuninkaan saapumiselle. Hän uskoi Jumalaan ja oli valmis menemään uskonsa tähden vankilaan, hän oli valmis jopa kuolemaan.
Sillä hän uskoi tuon uuden ajan koittaneen Profeetallinen aika ja profeetallinen henki oli sammunut viimeisten Vanhan testamentin kirjaprofeettojen myötä. Jumala ei enää puhunut. Kansalla oli laki ja pyhät kirjoitukset. Sen ajateltiin riittävän. Mutta tuo Jumalan äänen hiljaisuus oli rikkoontunut. Luukkaan kolmas luku aloittaa tämän kuvaamisen sanomalla: Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa. Johanneksen myötä astuttiin uudelleen profeetalliseen aikaan, Jumalan Hengen ilmoitkseen profeetan välityksellä.
Johannes Kastaja oli elänyt autiomaassa koko aikuisen ikänsä vain odottaakseen tätä sanaa.
Hän oli odottanut kauan. Ratas Jumalan kellossa liikahti ja lopulta Jumala puhui hänelle. Johannes aloitti oman toimintansa: aika on koittanut, hän sanoi. Valmistautukaa. Johannes oli kansan herätyskello. Ennustukset ovat täyttymässä, komento maailmassa vaihtuu. Hän odotti eskatologista, lopunajallista täyttymystä- että Jumala ottaa vallan, että radikaali muutos tapahtuu. Sortajat syöstään alas ja vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus virtaa kuin vesi. Pahuus joutuu tuomiolle ja pyyhkäistään pois maailmasta. Väärän kuninkaan juonittelut ja siveettömyys, kaikki jumalattomuus loppuu kuin seinään.
Johannes uskalsi siis uhmata kuningasta, jonka tiesi pian väistyvän, kun kuninkuus palautettaisiin Daavidin suvulle. Vankilassa hän odotti ehkä tapahtumien saavan äkillisestikin hänen toivomansa käänteen.
Hän oli jo kastanut aikaisemmin Jeesuksen ja nähnyt Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle. Hän on Jumalan vaalitsema ja voitelema kuningas. Tuo kaste oli verrattavissa tilanteeseen, jossa profeetta Samuel voitelee nuoren Davidin kuninkaaksi, edellisen kelvottoman kuninkaan vielä hallitessa (1 Sam 16:13-15).
Silloin sanottiin Jumalan hengen poistuneen kuningas Saulista ja asettuneen Daavidiin siitä päivästä alkaen, kun Samuel voiteli hänet kuninkaaksi. Oliiviöljyllä voiteleminen oli vertauskuvalllinen teko siitä, mitä Jumalan katsottiin tehneen: Jumala oli antanut henkensä Davidille. Kun Jeesuksesta sanotaan, että hän on messias, eli Kristus. Se tarkoittaa voideltua. Hänet on voideltu kuninkaaksi kuningas Daavidin tavoin ja hän on saanut Jumalan hengen. Jeesuksen kasteessa tämä nähtiin tapahtuvan. Johannes Kastaja oli se profeetta, joka toimitti tämän voitelun. Öljy vain oli vaihtunut vedeksi.
Mutta vankilassa hän vielä epäilee, koska Jeesus ei ole aloittanutkaan sellaista puhdistustoimintaa, mitä hän odotti tapatuvan. Koska vallanvaihto tapahtuu? Koska Daavid astuu Saulin tilalle? Oletko sinä se, jonka on määrä tulla vai pitääkö meidän odottaa toista?
Jeesus ei vastannut vain sanomalla: joo, kyllä minä se olen. Vaan hän viittasi siihen, että ennustukset ovat alkaneet toteutumaan hänen ympärillään. Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, kuolleet virkoavat eloon. Jumalan eläväksi tekevä voima vaikuttaa siellä missä hän kulkee. Mutta hän liitti tähän vastaukseensa varoituksen sanan: autuas se, joka minua ei torju.
Uusi aika alkoi Jeesuksen myötä. Mutta se ei ollut täysin Johanneksen odotusten mukainen. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksen mukana maailmaan. Mutta se ei tullut pyörremyrskyn tavoin. Se tulee hiljaisesti sinne, missä Jeesus otetaan kuninkaana ja Herrana vastaan. Se tulee edelleenkin hiljaisesti kaipaaviin sydämiin.
Tänään 3. Adventtina valmistautuessamme jouluunn, emme odota vain lapsen syntyvän. Me odotamme Kuninkaan saapumista.
Meitä kehotetaan tarkistamaan omia odotuksiamme, saamoin kysymään,kuka oikeasti on Kuninkaamme.