Ylistys: 25. Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! 26. Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. 27. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen.
KR 92 eroaa siinä määrin alkutekstin rakenteista ja tarkotteesta, että saarnaajan on välttämätöntä katsoa tarkkaan kreikkalaista tekstiä.
Jakso sisältää pelastushistoriallisen jännevälin kaiken alusta iankaikkiseen kirkkauteen asti. Jakeet kattavat ”ajan ennen aikaa” ja ajan, jolloin ”aikaa ei enää ole” ja kaiken siltä väliltä. Pelkästään tämä perspektiivi kutsuu esiin erityisesti seurakunnan loputtoman ylistyksen. Eihän ole ketään muuta Jumalaa, joka olisi aina ollut, joka on nyt ja joka tulee aina olemaan. Ja tämä Jumala on meidän Jumalamme, Immanuel, Herra meidän kanssamme. Näköala mykistää. VT:n Jahve on UT:n Kurios, Herra, jolla nimellä Jeesusta kutsuttiin. Jeesus – ”Minä olen” – on ”eilen, tänään ja iankaikkisesti”, sama ja muuttumaton, ja sellaisena syntisen ihmisen ja koko seurakunnan ikiaikainen turva.
Evankeliumin sanoma Kristuksesta on se armonväline, jolla Jumala vahvistaa eli ”konfirmoi” omansa. Evankeliumissa on tämä voima itsessään, se ei ainoastaan ilmoita sitä, kuten uuden käännäkseen mukaan voisi ajatella.
Miksi evankeliumin salaisuus on ollut kätkettynä ikuisista ajoista alkaen? Ilmaisu viestii, että (1) evankeliumi on aina ollut Jumalan sydämessä, hänen ajatuksessaan, ”aivoituksessaan” (Ef. 1). (2) Evankeliumilla on historiallinen kiinnekohtansa ihmiskunnan konkretiassa eli sen julkituominen oli sidottu Jeesuksen lähettämiseen maailmaan. Tämän hetken tulon (”kun aika oli täyttynyt”, Gal. 4:4) Jumala oli kaikkiviisaudessaan päättänyt suvereenisti. (3) Jumalan on historian Herra ja maailman kansojen johdattaja aikojen halki myös niiden kohdalla, jotka ovat jääneet erityisen ilmoituksen (VT ja UT) ulkopuolelle. (4) Kansojen pelastuminen on sidottu evankeliumiin, sillä Jeesus, jonka evankeliumi paljastaa ja julistaa on ainoa tie Isän tykö ja ainoa nimi, jossa ihmiselle on pelastus.
Juuri tätä pelastustarkoitusta varten evankeliumin salaisuus on ilmoitettu eli paljastetu (kata apokalypsin) ja saatettu julki (fanereethentos). Ilmoitusteologinen painotus on suuri. Ilmoituksen paikka on tätä kirjoitettaessa (VT:n) profeetalliset kirjoitukset. Missionaarinen tähtäyspiste on sanomattoman vahva ja yksiselitteisen kirkas: tämä sanoma on tehtävä tiettäväksi eli julistettava kaikille kansoille (panta ta ethnee) uskon kuuliaisuuden syntymiseksi.
”Uskon kuuliaisuus” on yksi ja jakamaton käsite, eikä sitä ole hyvä kääntää KR 92:n tavoin ”usko ja kuuliaisuus”. Tällainen jako peittää pelastavan uskon salaisuuden ja lisää siihen nykyihmisen ajatuksissa kuuliaisuuden vaatimuksen. Pelastus on ”yksin uskosta”, ilman rakkautta, ilman kuuliaisuutta, yksin armosta. Alkukielen ”hypakoee pisteoos” viittaa juuri tähän, ei uskoa seuraavaan kuuliaisuuteen. Usko alistuu sen evankeliumin alle, joka lupaa pelastuksen ilman kuuliaisuutta; juuri tämä on ”uskon kuuliaisuutta”. Käännöstemme, puheemme ja sielunhoitomme oli hyvä olla sopusoinnussa tämän paavalilaisen ja uskonpuhdistuksen
Tämä ylistysjakso ei siis käsitä ainoastaan kaikkia aikoja, vaan myös kaikki kansat, koko maailman. ”Kaikille kansoille” on alkutekstissä kirjaimellisesti identtinen Matteuksen lähetyskäskyn (28:18-20) sisältämän lähetystyön kohteen kanssa: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.
Kolmiyhteinen Jumala on ikuisen ylistyksen arvoinen aina, alkujen alusta, iankaikkisuudesta asti. Tekstin tarkoite tässä on kuitenkin ”iankaikkinen” – on kysymyksessä seurakunnan ylistyksen alkaminen ja jatkuminen iankaikkisesta iankaikkiseen.