Mustarastaan laulua: https://www.youtube.com/watch?v=9ld9IIwfs4o
Oletko kuullut tätä linnun laulua? Tämä lintu alkaa laulaa näin maalis-huhtikuussa. Erityisesti illalla sen laulua voi kuulla, kun muuten on hiljaista. Tuon linnun voi myös nähdä kuusen tai muun puun latvasta. Lintu on musta. Siitä tulee sen nimi, mustarastas.
Teille Eräpojille mustarastas saattaa olla hyvinkin tuttu lintu. Sen laulu on saattanut kuulua partioleirien illassa tai aamulla herätessä.
Olette ehkä tutkineet muitakin lintuja. Olette huomanneet, että metsässä kulkiessa mukaan saattaa lyöttäytyä pieniä seuralaisia, jotka tirskuvat ja hyppelevät puiden oksilta toiselle. Uteliaat hömö- ja sinitiaiset saattelevat metsässä kulkijaa.
Jotta kuulee linnun laulua, on pysähdyttävä ja kuunneltava. Jotta näkee linnun, on katsottava tarkasti.
Kun pysähtyy kuuntelemaan mustarastaan tai muun linnun laulua, voi siinä kuulla itsensä Luojan äänen. Kun katsoo linnun tummaa hahmoa puun latvassa, voi nähdä siinä Jumalan käden jäljen. Paljon Luojan ihmeitä voi kyllä myös jäädä huomaamatta, kuulematta ja näkemättä.
Tämän päivän raamatunteksteissä puhutaan katsomisesta, näkemisestä ja silmistä. Tämän pyhän latinankielinen otsikko on oculi, ”minun silmäni”. Se on Psalmista 25: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.”
Toisessa tekstissä Ilm. 3 puhutaan näön puuttumisesta. Siinä moititaan kristittyjä rikastumisen aikaansaamasta ylpeydestä. Se tekee heistä sokeita. Ihminen näkee vain itsensä ja luottaa omiin kykyihinsä.
Ylpeyden sokaisemille annetaan neuvo: ”Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.”
Mitä tuo silmävoide voisi olla? Ehkä oman paikan ja tilanteen ymmärtämistä. Kenelläkään ei ole varaa nostaa itseään toisen yläpuolelle uskonasioissa eikä muullakaan tavalla. Jumalan edessä olemme kaikki yhtä sokeita. Tarvitsemme hänen antamaansa näkökykyä.
Jumalaa ei voi nähdä. Miten häntä sitten voi katsoa? Miten näkymättömän voi nähdä?
Evankeliumitekstissä Joh. 12 puhutaan heistä, jotka ovat kääntäneet selkänsä Jeesukselle, vaikka ovat nähneet hänen parantamistekonsa. Teksti jopa väittää, että Jumala on sokaissut ihmiset näkemästä Kristusta. Tämä on vaikea kysymys: Voiko Jumala sokaista ihmisen niin, ettei tämä ymmärrä omaa parastaan ja Kristuksen antamaa pelastusta?
Johannes toteaa syyn, miksi ihminen on sokaistunut: ”Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.”
Emme näe Jumalaa omin silmin. Hänen puheensa kuulostaa usein niin epäselvältä, ettemme ymmärrä sitä. Toivomme on siinä, että Jumala itse kääntyy puoleemme ja kirkastaa kasvonsa meille. Siksi psalminkirjoittaja pyytää: ”Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen.”
Tähän pyyntöön Jumala vastaa. Hän avaa pyytäjän silmät näkemään Kristuksen armolliset kasvot. Jumala avaa korvat kuulemaan hänen äänensä. Tämä voi tapahtua joskus vaikean kautta.
Joskus elämässä tulee niin vaikea ja synkkä tilanne, ettei näe tietä eteenpäin. Silmät tuntuvat olevan sokeat, korvat kuurot. Ne eivät näe tai kuule toivon tai rohkaisun viestejä.
Nuorempi veljeni Lauri oli nuorena poikana innokas metsän kulkija. Hän kulki metsässä, kuunteli ja tutki lintuja.
Lauri meni 18-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan. Se jälkeen hänen piti ottaa kotitila peltoineen ja metsineen hoitoonsa.
Toisin kuitenkin kävi. Armeijan sotaharjoituksessa tapahtui räjähdysonnettomuus. Siinä Lauri menetti näkönsä. Silmiin tuli polttavia raudan paloja. Myös käsiin tuli vaikeita vammoja. Nuoren miehen elämä ja tulevaisuuden suunnitelmat romahtivat.
Laurin silmiä ja käsiä leikattiin moneen kertaan. Hänellä oli pahoja kipuja. Mieli oli maassa, eikä elämällä näyttänyt olevan mitään tulevaisuutta. Hän toivoi, että olisi kuollut onnettomuudessa. Synkät ajatukset valtasivat mielen. Hän oli joutunut kuin ansaan, josta ei näyttänyt olevan ulospääsyä.
Näissä synkän mustissa ajatuksissa Lauri makasi sairaalassa. Kevät oli tulossa, mutta sitä nuori mies ei nähnyt, eikä se häntä lohduttanut.
Yhtenä aamuna hoitaja avasi hänen huoneensa ikkunan. Lauri havahtui siihen, että ikkunasta kantautui tuttua ääntä. Hän kuulosti tarkemmin. Se oli linnun ääni. Mustarastas lauloi jossain lähellä.
Linnun laulua: https://www.youtube.com/watch?v=9ld9IIwfs4o
Lauri kuunteli linnun laulua. Se tunkeutui korvien kautta hänen sydämeensä ja synkkään mieleensä. Mustarastaan laulu oli hänelle viesti: ”Kaikki ei ole loppu. Toivoa on. Elämä voi vielä jatkua. Jumala voi avata uuden tien elämään.”
Siitä alkoi hidas ja vähittäinen toipuminen, pitkä kuntoutusjakso. Lauri opiskeli merkonomin tutkinnon. Hän löysi elämänkumppanin ja meni naimisiin.
Hän alkoi myös avustajan kanssa kulkea luonnossa samalla tavalla kuin poikana, metsissä, soilla, järvien rannoilla. Hän hankki äänityslaitteet ja alkoi tehdä luontoäänitteitä. Lauri on tehnyt yli 20 luontoäänitettä onnettomuuden jälkeen.
Toivoa on! Silmiensä näön menettänyt voi nähdä. Veljeni kohtalo ja tämän pyhäpäivän viesti on, että on ainakin kahdenlaista näkökykyä, sellaista joka havaitsee vain tämän mikä näkyy, sellaista mikä näkee vain ihmisen ja hänen mahdollisuutensa.
Mutta sitten on toisenlaista, uskon antamaa näkökykyä. Se näkee Jumalan läsnäolon maailmassa, luonnossa, linnun laulussa, kaikessa hyvässä mitä elämässä saamme. Mutta ihmistä rakastava Jumala on lähellä myös onnettomuuksien ja sairauksien keskellä.
Eikö tämä ole arvokkainta, että näkee Jumalan ja hänen hyvyytensä elämän keskellä myös silloin, kun ympärillä on synkkä yö eikä tietä näe eteenpäin?
Keväällä valo lisääntyy. Linnut alkavat laulaa. Teitä Eräpoikia alkaa ehkä syyhytä lähteä tutkimaan muuttolintuja. Kevään luonnossa voi nähdä ja kuulla heijastuksen Jumalan luomistyöstä ja hänen huolenpidostaan. Valossa ja linnun laulussa on lupaus tulevasta pääsiäisajasta, uuden elämän voitosta. Sitä kohti me vaellamme. Pääsiäisajan valoa ja iloa toivon teidän partiolaisten ja kaikkien meidän elämäämme ja sydämeemme.
—
Eräpoikien 100-vuotisjuhlamessussa 19.3.2017 Aleksanterin kirkossa