Päivän evankeliumi on kertomus siitä, miten kovin monet Jeesuksen omasta kansasta torjuivat hänet – hänet, joka teki ja tekee pelkkää hyvää. Mutta tämä raamatunteksti on tarkoitettu meille jokaiselle. Tutkikaamme itseämme. Herra tahtoo lahjoittaa uskon ja pelastaa meidät synnin vallasta.
Aluksi Johannes toteaa moneen kertaan lausutun, valitettavan asiantilan, että lukuisatkaan voimalliset teot eivät saaneet kansaa uskomaan. Nuo teothan eivät olleet vain ajallista hyvää tai jumalallisia voimannäytöksiä, vaan niihin on kätkettynä sanoma iankaikkisesta pelastuksesta.
Päivän evankeliumissa on hieman mukaillen lainattu profeetta Jesajaa, luvun 53 alusta: ”Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?” (Jes. 53:1). Miten tuo Jesajan luku sitten jatkuu? Siinähän on kuvaus turmeltuneen ihmismielen nurjasta asenteesta Herran kärsivää palvelijaa kohtaan: ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet” (Jes. 53:3). Tuo ennustus toteutui Jeesuksen ja sitten apostolien aikana: ”Me … julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta” (1.Kor. 1:23). Näin taitaa olla valitettavan usein meidänkin päivinämme.
Tuossa Jesajan luvussa on kuitenkin hyvä sanoma, mitä selvin ennustus Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta ihmisten syntien sovitukseksi. ”Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet … Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen” (Jes. 53:4-6).
Tämän sanoman hyväksymistä ja vastaanottamista varten tarvitaankin toisenlaista näkökykyä. Tässä tarvitaan uskoa. Muistelenpa silmälääkärissä käyntiä vuosia sitten. Silmiä tutkittaessa katsoin tutkimuslaitteen valaistuun kuvioon, joka oli ristin muotoinen. Sitten määrättiin kaksiteholasit: kaukonäköä varten linsseille tuli oma voimakkuutensa, ja lähinäköä varten omansa.
Niin myös Jeesus ristillä on uskomme keskus. Siksi uskon silmä katsoo ristiin. Katuva syntinen saa kuulla: ”Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt.9:2, KR38). Mutta ristiltä uskon silmä katsoo myös kauas tulevaisuuteen, ikuiseen päämäärään, toivossa. Näin löydämme elämäämme taivaallista rauhaa ja iloa. Uskon silmä katsoo myös lähelle ja näkee rakkaudella lähimmäisen hädän ja tarpeet.
Luonnostaan meillä ei ole tällaisia silmiä. Mutta Jeesus voi ja tahtoo lahjoittaa ne meille.
Päivän evankeliumissa pysähdymme ihmettelemään jakeita, joissa sanotaan Herran sokaisseen ja paaduttaneen. Mitä tämä tarkoittaa? Onhan Jumalan tahto pelastaa jokainen ihminen. Kuinka hän voi siis sokaista hengellisen näkökyvyn ja paaduttaa sydämen? Ymmärrämmehän tämän ihmisen työksi, ei Jumalan. Pelastus on Jumalan lahjaa ja työtä meissä, mutta sen hylkäämisestä ihminen on itse vastuussa.
Päivän evankeliumi avautuu suhtautumisesta Jumalan sanaan – siis Kristukseen. Sana ei jätä ihmistä koskaan ennalleen. Sanan vastaanottajat uskovat, mutta hylkääjät paatuvat. Tätä tarkoittaa tuo toinen Jesajan kirjan katkelma, jota päivän evankeliumi lainaa.
Mutta Jumalan suuruutta on se, että hän voi käyttää paatumusta – itsessään äärimmäisen ikävää asiaa – ikuisten päämääriensä hyväksi. Israelin kansan paatumus johdatti apostoli Paavalin siirtymään pakanoiden luo. Pakanat kun ottivat evankeliumin vastaan paljon halukkaammin kuin juutalaiset. Israelin penseä asenne Jeesusta kohtaan kuvastaa kuitenkin koko Jeesuksen torjuvaa maailmaa.
Täysin torjuva ei hengellinen ilmapiiri tosin ollut eikä nytkään ole: Evankeliumien mukaan Nikodeemos ja Joosef Arimatialainen uskoivat Jeesukseen. Mutta hekään eivät tunnustaneet uskoaan julkisesti. Nämä arvostettuina juutalaisina tunnetut pelkäsivät joutuvansa kansan oppineiden syrjimiksi.
Monella muullakin tavalla Jumala voi kääntää pahuuden parhaaksemme. Uskoon tullut rikollinen tai alkoholisti alkaa elää uutta, Jumalan tahdon mukaista elämää. Hänestä tulee ”kokemusasiantuntija” Jumalan valtakunnan työssä rikollisten ja alkoholistien parissa. Tämä on Jumalan armoteko. Tässäkin mielessä Jeesus on pahan vallan voittaja. ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8:28).
Tämä ei toki tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä pahaa, että siitä tulisi hyvää. ”Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?” (Room. 6:1-2). Valitettavasti me kuitenkin rikomme Jumalan käskyjä yhä uudelleen. Ainut turvamme, toivomme ja uudistumisemme on Jumalan armossa, Jeesuksen ristillä täyttämän työn tähden. Kun otamme armon uskoen vastaan, saamme synnit anteeksi, ja armo vaikuttaa uutta, Jumalan tahdon mukaista elämää. Näin tulee elämässämme todeksi sana ”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20).
Jeesus – pahan vallan voittaja. Ihmeellistä tässä on se, että Jeesus antoi itsensä pahuudelle alttiiksi. Kun hänet vangittiin, ei hän tehnyt vastarintaa, vaikka olisi voinut kutsua tuhat legioonaa enkeleitä avukseen. Hänet tuomittiin, vaikka ei itse tehnyt mitään pahaa. Mutta ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor. 5:21). Ei hän taistellut pahoinpitelijöitään vastaan. Ei hän vastannut pilkkaajille samalla mitalla takaisin. Vapaaehtoisesti hän antoi naulita itsensä ristille. Pahantekijöilleen hän rukoili armoa. Sillä hän tiesi, että näin piti tapahtua, Jumalan suuresta, uhraavasta rakkaudesta meitä kaikkia kohtaan.
Jumalan Poika ei kuitenkaan jäänyt kuoleman valtaan vaan nousi haudastaan. Näin hän voitti myös vihollisista viimeisen, kuoleman. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat ne pelastusteot, joiden perusteella mekin voitamme pahan vallan: syntien anteeksisaamisessa, kerran taivaaseen pääsyssä ja Pyhän Hengen uudistamassa, Jumalan tahdon mukaisessa elämässä jo nyt. Nämä on lahjoitettu meille jo kasteessa, että uskoen niistä ammentaisimme ja pelastuisimme. Näin synnin valta väistyy. Sitten taivaassa ei enää ole mitään vääryyttä.
Sinne matkalla, nousemme nyt yhdessä tunnustamaan kristillisen uskomme: