3. paastonajan sunnuntai, Lk. 4: 31 – 37, Esko Väyrynen

Alkutervehdys: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme.
Kalliisti lunastetut sanankuulijat!
Kuten jo tämän pyhäpäivän nimestäkin kuulimme, me vietämme nyt paaston aikaa. Olen mielessäni usein ihmetellyt sitä, että minkä vuoksi tunnen itseni jollain tavoin rauhattomaksi, kun kuulen, että olemme siirtyneet kirkkovuodessa paastonaikaan. Tutkistellessani tämän päivän saarnatekstiä, minulle selvisi syy tähän levottomuuteeni.
Kuulemassamme Raamatun paikassa kerrottiin miehestä, jossa oli saastainen henki. Me nykyajan ihmiset olemme taipuvaisia selittämään, kun kuulemme tuollaisen taudin kuvauksen kuin mikä tässä nyt on kerrottu, että siinä miehessä oli kaatumatauti tai sitten hän oli mielisairas. Jeesuksen ajan juutalaisille mielisairaus tai vaikea ruumiin vamma oli merkki siitä, että kyseisessä ihmisessä asui riivaaja – siis sielunvihollinen, saatana. Pimeyden ruhtinas taas tiesi, että Jeesus oli Jumalan Poika, luvattu Messias. Se tiesi myös sen, että Jeesus pystyy karkottamaan sen pois riivatusta miehestä. Sen vuoksi riivaaja huusi miehen suulla: ”Oletko tullut meitä tuhoamaan?” Se yritti saada Jeesuksen perääntymään sillä, että mainitsi Jeesuksen nimeltä – siis paljastamalla Jeesuksen jumalallisuuden: ”sinä Jumalan Pyhä”. Pimeyden ruhtinas koetti vastustaa Jeesusta. Se olisi halunnut edelleen hallita miesparkaa. Mutta toisaalta se tiesi Jeesuksen voimakkaammaksi ja siitä joutui riivaajan hätähuuto Jeesuksen lähestyessä: ”Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen?”
Aivan samoin kuin riivaaja pani onnettoman miehen torjumaan Jeesusta luotaan – hänhän suorastaan hätääntyi Jeesuksen lähestyessä – samalla tavalla minussa asuva riivaaja saa minut rauhattomaksi, koska minun riivaajani pelkää, että se Jeesuksen lunastustyön vuoksi menettää otteensa minuun. Siis Kristuksen kärsimysjuhlan lähestyessä Kristus lähestyy minua, mutta riivaajani koettaa torjua Kristuksen minun luotani. Vaikka pimeyden ruhtinas tietääkin voimattomuutensa Kirkkauden Herran edessä, niin se kaikesta huolimatta yrittää kynsin hampain pitää uhristaan kiinni, jotteivat toiset ympärillä olevista ihmisistä heräisi huomaamaan kauheaa tilaansa ja alkaisi etsiä Elämän Herraa.
Eiväthän Kapernauminkaan asukkaat tienneet , että heidän keskellään liikkuva Jeesus oli juuri se luvattu Messias, Jumalan Pyhä. Heille oli vain selvää se, että riivattu mies oli pimeyden ruhtinaan vallassa – miehessä asui pimeyden ruhtinas. Heille oli myös selvää, että jos Jeesus pystyisi ajamaan riivaajan pois miehestä, niin silloin Jeesus olisi riivaajaa suurempi – hän olisi profeetta. Jeesus täytti ihmisten odotukset. Hänen ei tarvinnut lukea mitään pitkiä loitsuja tai manauksia, saatikka että hänen olisi tarvinnut tehdä jotakin. Jeesus vain nuhteli riivaajaa sanoen: ”Vaikene ja lähden hänestä.” Kapernaumin asukkaille oli selvää, että henkilö, joka sanallaan saa pimeyden ruhtinaan tottelemaan, sellainen henkilö on enemmän kuin profeetta. Hänen täytyi olla Jumalasta. Jo luomiskeromuksesta kapernaumilaisille oli selvää, että Jumala tekee työtä pelkällä sanallaan: ”Ja Jumala sanoi: Tulkoon valkeus! Ja valkeus tuli” 1. Ms.1:3. Juutalaisten pakanoina halveksimat Kapernaumin asukkaat kokivat ihmeellisen asian – Jumala oli tullut heidän keskelleen. He saivat kokea toteutuneeksi profeetta Jesajan ennustuksen: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus” Jes. 9:1.
Rakkaat kuulijat! Nyt te ehkä ajattelette, että on aivan turhaa saarnata kahden tuhannen vuoden vanhoista käsityksistä, joiden mukaan mielisairaus oli saatanan aiheuttama. Lääketiedehän selittää sen hermostolliseksi sairaudeksi. Saattaa hyvinkin olla niin, että sairaus ei nykyajan ihmiselle olekaan enää riivaaja, joka huutaisi Jeesukselle: älä tule meitä tuhoamaan, sinä Jumalan Pyhä. Ehkä pikemminkin meidän aikanamme sairaus on ajamassa meitä etsimään apua Kristukselta. Siitä huolimatta rohkenen väittää, että nykyajan ihmiselläkin on riivaajansa. Se on ehkä verhoutunut toisenlaiseen asuun. Meidän aikamme ihmisen riivaaja on mammona, toisella nimellä korkea elintaso.
Kukapa meistä ei raataisi otsa hiessä itseään uuvuksiin, jotta saisi ostetuksi tai vuoksratuksi tilavamman asunnon. Toinen ehkä ahertaa hankkiakseen kesähuvilan tai päästäkseen lomamatkalle vaikkapa vain Tukholmaan tai Lappiin. Nyt ehkä ajattelette: mitä pahaa siinä on, jos ihminen tekee työtä ja on säästäväinen; johan Jumalakin käski ihmistä työn tekoon, Et kai vain, pappi meinaa, että olisi parempi vetelehtiä laiskana ja viettää huonoa elämää, sillä laiskuus on kaiken pahuuden alku. Minä meinaan sitä, että meille nykyajan ihmisille on tullut juuri työnteosta riivaaja, joka on esteenä Kristuksen pääsylle luoksemme.
Kristus on tulossa meidän luoksemme , kuten asian ilmaisivat rippikoulupoikani, jumalanpalveluksessa, erityisesti juuri Pyhässä Ehtoollisessa, jonka kautta Valkeuden Herra tänäänkin pyrkii meidän Vapahtajaksemme. Mutta me voimme olla sunnuntaiaamuna niin lopen uupuneta, että emme jaksakaan lähteä etsimään Kristusta jumalanpalveluksesta, koska työn riivaaja on raastanut meitä uuvuksiin kuusi pitkää päivää. Tai sitten kesäloman aikana, jolloin saamme olla työn riivaajalta rauhassa, meillä on niin suunnattoman paljon kunnostamista ja laittamista kesämökkimme ympärillä, ettemme muutenkaan ennätä tehdä lyhyen loman aikana kaikkea, saatikka sitten vielä kirkkoon.
Siis aivan samoin kuin Kapernaumin riivattu mies koetti torjua luotaan Jeesusta riivaajansa pakottamana, aivan samoin meidän oma riivaajamme, olkoon se siten minkä niminen hyvänsä, tekee kaiken aikaa ahkerasti työtä estääkseen Kristuksen pääsyn meidän luoksemme. Jos olemme päässeet niin pitkälle taistelussamme pimeyden ruhtinasta vastaan, että olemme jo täällä jumalanpalveluksessa, niin miten raskas kamppailu meidän onkaan käytävä vielä sisimmässämme ennen Ehtoolliselle menoa. Kyllä siinä tulee mieleen Kristuksen pyhyys ja oma saastaisuus: enhän sinne minä voi mitenkään mennä.
Mutta Jeesus Nasaretilainen pystyy ajamaan ulos meidänkin riivaajamme, kun hän sanoo meille: Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset raskautetut, niin minä annan teille levon. Kun kerran itse Kirkkauden Herra tahtoo auttaa ja vapahtaa meitä, niin älkäämme silloin enää kuunnelko pimeyden ruhtinaan ääntä. ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, etä hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” 1. Jh. 3:8. Riivaaja tiesi jo Kapernaumissa, että Jumalan Pyhä on sitä voimakkaampi.
Jumalan Pyhä on riivaajankin herra vielä tänäkin päivänä. Älkäämme sen tähden jääkö tuijottamaan omaan raadollisuuteemme, vaan turvatkaamme häneen, joka voi tehdä monin veroin enemmän kuin mitä me anomme tai edes ymmärrämme anoa. Me saamme uskossa turvata Kristukseen, joka on voimallinen ajamaan ulos meidänkin riivaajamme.
Hiljennymme rukoukseen! Herra Jumala, taivaallinen Isä! Sinä olet antanut Poikasi tulla maailmaan taistelemaan puolestamme tämän maailman ruhtinasta vastaan ja riistämään meidät irti pimeyden vallasta. Suo meidän uskollisesti pysyä Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassamme, vaeltaa sanasi valossa ja varjeltua pimeyden teoista, että vihdoin vapahdettuina kaikesta pahasta tulisimme iankaikkisesti autuaiksi.