Päivän evankeliumissa Jeesus tekee erikoisen tunnusteon. Mykkä mies tuodaan hänen eteensä. Jeesus ajoi hänestä pahan hengen pois ja mies alkoi puhumaan ja kaikki hämmästyvät.
Tämä tunnusteko Jeesuksella on keskeinen ja väittely sen jälkeen fariseusten kanssa korostaa sen merkitystä. Nyt on tärkeä, että emme ajattele tätä tapahtumaa niinkään lääketieteellisenä tapahtumana vaan nimenomaan henkien taisteluna.
Kuvattu tapahtuma ei ole verrattavissa siihen, mitä nykyaikaisen lääketieteen keinoin saamme aikaan kun joku on aivoinfarktin johdosta menettänyt puhekykynsä ja liuotushoitojen ja kuntoutuksen avulla hänet saadaan jälleen puhekykyiseksi.
Jeesuksen tunnusteko ei ollut vain sitä, että hän sai mykän miehen puhumaan. Tunnusteko on pahan hengen ulos ajamisessa. Ja sitä myös väittely koski.
Niille joiden mielestä Jeesus oli epäilyttävä henkilö, Jeesuksen tunnusteot olivat uhka. Hän teki niitä huomattavan paljon ja sellaisella voimalla ja vallalla, jota ei ollut ennen nähty. Jeesukseen vastustajat eivät voineet kiistää ihmettä tapahtuneeksi, joten heidän täytyi kiistää se, mistä tämä voima on peräisin: ei Jumalasta, vaan Paholaisesta. Päivän evankeliumi on siis aika hurja, kun saatana joukkoineen marssitetaan esiin.
Tämän päivän otsikko kuuluu: Jeesus Pahan vallan voittaja. Paha tässä otsikossa on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kirkko on aina uskonut, että kaiken pahuuden rinnalla on myös olemassa persoonallinen Paha. Jumalan vastustaja Saatana on saanut omakseen valtaa. Hänellä on oma valtakuntansa, jonka ruhtinas hän on. Kun Jeesus oli erämaassa paastoamassa 40 päivää, saatana kiusasi häntä. Viimeisessä kiusauksessaan hän näyttää valtansa koko loiston Jeesukselle ja oli valmis antamaan sen hänelle, jos saisi Jeesuksesta liittolaisen. Jos Jeesus tulisi hänen puolelleen. . Hänellä oli varmasti paljon näytettävää, kaiken mitä hän näytti, hän oli varastanut Jumalalta.
Paholaista ei kuvata tarkasti evankeliumeissa tai Raamatussa yleensäkään. Yleisesti on tulkittu niin, että hän on langennut enkeliruhtinas ja siksi ajettu ulos Jumalan valtakunnasta, sysätty maahan. Silmittömästä vihasta Jumalaa kohtaan hän on vietellyt ihmisen puolelleen. Ihminen on Jumalan kuva ja paholainen haluaa rikkoa tämän kuvan. Ihmiskunta on antanut hänelle pikkusormensa ja hän on vienyt koko käden, jalan ja pään ja vähän muutakin.
Koko Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta ja sen saapumisesta oli sodanjulistus Jumalan vastustajalle. Se merkitsi nimenomaan saatanan vallan ja hänen valtakuntansa loppua.
Jumalan valtakunta taas merkitsee hyvien, elämää rikastuttavien ja virkistävien voimien saapumista. Se merkitsee samalla tyrannian ja orjuutuksen ajan päättymistä. Se merkitsee niiden valtojen tuomitsemista, jotka ovat tyrannian puolella Jumalaa vastaan.
Lukemani evankeliumin tapahtuma ja siinä esiintyvä Jeesuksen vertaus on aika moni-ilmeinen ja siinä on äksöniä, sanoisimpa jopa K-18 materiaalia.
Koska rippikoululaisia on paikalla, joudun miettimään, kuinka tehdä tästä saarnasta K-14 version. Nimittäin pimeyden enkelin esiintyminen evankeliumissa voi herättää jossakin levottomuutta. voin kuitenkin sanoa, että teidät on kaikki lapsena rokotettu tätä pöpöä vastaan, silloin kun teidät kastettiin. Teidät annettiin Kristukselle, siirrettiin pimeän valtakunnasta valon valtakuntaan. Te olette hyvän puolella. Siihen kuitenkin kuuluu myös velvollisuus elää valon lapsena eikä etsiytyä pimeyden ruhtinaan pöytäseuraan, vaikka sulle kerrottaisiin, että siellä on kivaa. ei kaikkia puheita kannata uskoa. Ei kärpäspaperiinkaan saisi ötököitä, jos ne tietäisi että siinä on liimaa. Kyllä ne jollakin herkuilla houkutellaan paikalle.
On hyvä muistaa, että kaikessa synnissä, Jumalan vastaisessa toiminnassa on tämä kärpäspaperiefekti siitä saa jonkin aikaa nautintoa, mutta sitten siitä ei pääse irti. Se sitoo ja orjuuttaa.
Evankeliumissa Jeesus kertoo kuinka Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Tässä kohtaa evankeliumi alkaa muistuttaa toimintaelokuvaa. Haluankin rippikoululaisten tähden muuttaa kuvausta hieman nykyaikaisempaan muotoon.
Se on kuin elokuvan kohtaus, jossa jokin tunnettu actionhero sanotaan vaikka Postimies Pate ei kun Kiefer Sutherland alias Jack Bauer näyttelee pääosaa: Jeesuksen elämä action leffana / nykyaikaistettu versio.
Kuvittele yökerho, casino tai mikä lienee. Kerhon omistaja on sisällä juhlimassa henkivartijoiden ympäröimänä. Yökerhoon sisälle on pitkä jono (vrt. Kärpäspaperiefekti). Ovella on isokokoinen gorillan oloinen portsari, jonka lihasten massiivisuuden johdosta et voi erottaa onko sillä lainkaan kaulaa, et tiedä mistä pää alkaa ja hartiat loppuu. Portsari imeskelee tikkukaramellia ja aika ajoin päästää sisään lisää ihmisiä. Jokainen joka menee sisälle, joutuu ohittamaan hänet. Päivän evankeliumissa olemme siinä kohtaa, kun Jeesus on ohittanut jonon, tullut tämän gorillan eteen ja ottanut siltä kädestä sen tikkarin, työntää poken syrjään ja on seuraavaksi marssimassa sisälle johtajan luokse sanomaan, että nämä juhlat on nyt loppu ja sitten vie johtajan raudoissa ulos tuupatakseen ukon poliisiauton takapenkille. Pahan yökerhon johtajan omaisuus ulosmitataan valtiolle menetetyksi. The End happy end.
Näin helposti evankeliumin vertauksessa kaikki käy. Varsinainen äksönkohtaus eli tappelu näiden kahden välillä oli leikattu tästä versiosta pois (K-14!). Mutta voitte kuvitella mielessänne minkälainen nujakointi heidän välillä käydään, kun väkevämpi hyökkää kimppuun. Itse asiassa tuo varsinainen taistelu käydään myöhemmin, tavalla jota Paholainen ei voinut arvata. Nyt käsillä oleva tilanne on jonkin verran aikaisemmin.
Kun Jeesus parantaa sairaita ja ajaa ulos pahoja henkiä, niin evankeliumin kokonaiskaarta ajatellen, se on juuri kohta, jossa tikkari otetaan pois portsarilta. Selvästikin tilanne, jossa kaivetaan verta nenästä. Sodanjulistus ja ennakkovaroitus, jotta paholainen tietäisi mikä hetki on kyseessä ja mitä on tulossa.
Varsinainen taistelu käytiin eräänä perjantaina ja näytti siltä, että Jeesus hävisi. Näytti siltä, että hän ei ollutkaan väkevämpi. Näytti siltä, että gorillan oloinen portsari tuli vihaisena perään ja niittasi Jeesuksen ristille. Siltä näytti ja niin tapahtuikin. Mutta tätä taistelua ei käyty perinteisillä aseilla. Nyrkeillä, tuliaseilla, miekoilla.
Jeesus voitti vastustajansa nimen omaan uhrautumalla. Hänen ei tarvinnut varsinaisesti tapella Paholaista vastaan. Uhrautuessaan hän ottaa koko ihmiskunnan syntitaakan kantaakseen, jotta me saisimme ne anteeksi. Näin meidät vapautettiin paholaisen vallasta ja me saimme riemuvoiton.
Meidän vaelluksemme kristittyinä on silti vajaata ja me kompastelemme jäämme kiinni siihen kärpäspaperiin. Silloinkaan ei pidä lannistua ja luovuttaa. Vaan on rukoiltava Jumalaa, että hän auttaisi ja armahtaisi, päästäisi meidät vapaaksi ja saisimme jatkaa matkaamme
Jatkamme taistelua hyvän puolesta aina siihen asti, jolloin Jeesus tulee kerran takaisin ja Jumalan vastustaja Saatana joukkoineen tuomitaan eikä se pääse enää rikkomaan mitään. ei saattamaan kiusaukseeen eikä lankeemukseen.