Jeesus kertoo palvelijan tehtävästä. Olet raatanut koko päivän. Sitten isäntä tulee kotiin. Luulet, että isäntä sanoo: käypä nyt lepäämään pitkän työpäivän jälkeen. Ei suinkaan! Isäntä sanoo, että laita minulle ruokaa! Me nykyajan ihmiset ehkä sanoisimme, että kyllä siinä nyt olisi ollut paikallisen sopimisen, jopa lakon paikka
Tämän saarnan valmistus tuntui mahdottomalta. Evankeliumi on hämmentävä. Luetut raamatunkohdat hämmentävät. Paavalikin parahtaa: ”Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen?” (Room. 9:14). Jumala on toisenlainen. Hän ei katso kuten ihminen. Miten minä, ihminen, siis voin Jumalasta mitään sanoa?
”Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämen.” (1. Sam. 16: 7). Sielun selfie on Jumalan heiniä! Sielun selfie tarkoittaa, että kuvaamme, katselemme itseämme Jumalan rakkauden valossa.
Meiltä jää usein huomaamatta, että Jumala on toisenlainen kuin mitä me mielessämme kuvittelemme! –
Olimme tämän nuorten ryhmän kanssa viikonlopun Papinniemessä. Rippikoulun Raamatuissa on alkuliite, jossa sanotaan, että Raamattu sisältää hyviä ja huonoja uutisia. Tämä kävi selväksi eilisillan leirijumalanpalveluksessa. Hannu ja Arttu kertoivat sekä luomiskertomuksen että nurjan luomiskertomuksen. Jumalan teot ovat hyviä, uutta luovia, ihmisten teot ovat nurjia, tuhoavia.
Elämme aikaa, joka yleensäkin meidän ihmisten kannalta on hämmentävä. Maailmassa tapahtuu paljon ja on vaikea saada kiinni siitä, mikä pitää paikkansa ja miten. Lisäksi meidän kirkkomme julkisuuskuva on hyvin kielteinen. Kristittynä ei ole nyt helppo olla.
Tarvitsemme nyt avointa mieltä uudelle. Jopa armo on jotain aivan toisenlaista kuin omassa mielessämme saatamme kuvitella! Vähemmästä ei ole kysymys kuin elämän tarkoituksesta. Elämän tarkoitus on kysymykset itselleni ja itsellemme. Kuka olen? Mitä rakastan?
Kuka olen tarkoittaa, että en ole vain kiteeläinen, en ole vain koululainen tai opiskelija tai työläinen tai toimenhaltija tai eläkeläinen. Olen ihminen. Katselen syntymäni ja kuolemani välistä aikaa. Kysyn merkitystäni arvokkaana, nähtynä, olemassa olevana tavalla, joka ei riipu ollenkaan siitä, mitä teen. Minulla ja sinulla on arvo sellaisina kuin juuri nyt olemme.
Se on se kysymys: Kuka olen. Mitä rakastan, on sitä, että rakastan tätä mitä olen. Kun arvostan itseäni alan arvostaa sitä, mitä toinen ihminen on. Hän on yhtä arvokas. Hän ansaitsee kaiken kunnioitukseni ja hyvän kohtelun. Tarvitsemme Jumalan samaan kuvaan itsemme kanssa. Tarvitsemme pilvisiin päiviimme armon auringon kirkkauden! Se on se sielun selfie!
Tämän päivän raamatunkohdat kääntävät arvoasteikot nurin. Nuorin on yhtä arvokas kuin vanhin. ( 1. Sa. 16: 11-12). Ja Jeesuksen esimerkin isännästä ja palvelijasta voisi sanoa selkosuomeksi näinkin: Älä isottele! Älä kuvittele palkkioitasi! Kun teet tehtäväsi se ei ole enempää eikä vähempää kuin oman osansa hoitamista.
Kun rukoilet, olet omalla paikallasi. Olet omalla paikallasi sekä itseäsi että läheisiäsi varten.
Tarkistin äskettäin erään menneisyyden muistikuvan. Ensimmäinen miesten suomalainen maailmanmestari suunnistuksessa oli Kari Sallinen. Hän voitti vuonna 1985. Suunnistusmestaruudet ratkottiin tuolloin Australiassa. Kaivoin esiin hänen antamansa haastattelun.
Toimittaja kysyi, mikä oli tänään voittosi avain. Hän sanoi: en pyrkinyt kilpailemaan ketään vastaan. Pyrin siihen, että teen oman kilpailuni niin hyvin kuin pystyn. Siinä oli avain. Hän voitti muut sillä, ettei pyrkinyt heitä voittamaan.
Raamatussa ei puhuta suunnistuksesta mutta kylläkin juoksusta ja nyrkkeilystä. (1.Kor. 9: 24-27). Kun Paavali puhui juoksusta ja nyrkkeilystä, hän sanoi, että mitään ei saavuteta ilmaan hosuen ja vailla suunnitelmallisuutta ja määrätietoisuutta. Suunnitelmallisuus ja määrätietoisuus vaativat nöyryyttä. Nöyryys avaa oven armoon.
Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Hänen ominaan olemme jo hiukan selvillä siitä, keitä me ihmisinä olemme. Ja kun rakastamme, tiedämme, että emme ponnista tyhjästä emmekä tyhjän päälle. Jumalan rakkaus on Jeesuksessa Kristuksessa läsnä. Hän kantaa meitä jokaista, meitä ja läheisiämme.
Hän kantaa rakkautensa ja armonsa mukaan. Hän kantaa ehdoitta ja tahtomallaan tavalla. Varmasti. Aina. Joka tilanteessa. Jeesuksen Kristuksen ansaitseman armon ohi emme putoa minnekään.
Emme rakenne itseämme emmekä seurakuntaamme ulkokuorta varten. Pitäkäämme huoli hengellisestä elämästämme. Ottakaamme todesta sielun selfie!