3. sunnuntai ennen paastonaikaa, Matt. 19:27-30, Janne Vesto

Janne Vesto
Pälkäne

Radiojumalanpalvelus 9.2.2020 Luopioisten kirkossa

Ansaitsematon armo

Olet ehkä joskus lähtenyt kovalla kiireellä kylään
– perillä olet istunut alas ja huomannut: sukat ovat eri paria
– ystäväni otti jokin aika sitten kuvan, jossa näkyivät hänen lapsensa jalat
– lapsi oli lähtenyt innoissaan soittotunnille
– opettaja oli huomannut: oppilaalla oli eripari kengät
– toisessa jalassa oli oma ja toisessa äidin kenkä

Tämän päivän otsikko ja evankeliumi tuntuvat myös olevan eri paria
– sana armo tai armollisuus ei esiinny tekstissä lainkaan
– sen sijaan Jeesus puhuu valtaistuimista ja 100-kertaisista korvauksista?
– miten ihmeessä ne liittyvät armoon?

1. Meille on opetettu, että armon perustana on Jumalan hyvyys
– eikä siis mikään mitä ihminen on itse tehnyt
– minulle sana armo tuo usein mieleeni ehtoollisen kutsusanat: ”Tulkaa, kaikki on valmiina.”
– synnit on sovitettu, velka on maksettu
– tämän lahjan Jumala antaa jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen

Armoa voi joskus kokea myös arjessa
– kun joku, jolla olisi täysi oikeus moittia tai rangaista minua, ei teekään niin, vaan yllättää rakastamalla ja antamalla anteeksi, se on armoa

Lauloimme äsken: ”vain armo murtaa syntisen ja rauhan lahjoittaa”
– tuo laulu kertoo armosta jotakin olennaista
– Amazing Grace, Ihmeellinen armo
– sana ihmeellinen voitaisiin kääntää myös sanalla hämmästyttävä
– laulun kirjoittaja John Newton oli kohdannut omassa elämässään tätä hämmästyttävää Jumalan hyvyyttä
– hän oli nimittäin entinen orjalaivan kapteeni
– hän oli siis ollut mukana ihmiskaupassa
– hän ei ansainnut armoa, se ei ollut Jumalan palkintoa hyvästä elämästä
– Jumalan ihmeellinen armo vain ilmestyi hänen elämäänsä ja muutti sen – hänen suurista synneistään huolimatta

Armon saamisella ei siis ole mitään yhteyttä meidän ansioihin
– sen sijaan sillä on kyllä yhteys Jeesuksen ansioihin
– armo on aina yhteydessä Jeesukseen
– ilman Jeesusta, hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemustaan, ei olisi armoa
– ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”

2. Joskus armo kuitenkin käsitetään niin,että Jumala vaivoin pidättäytyy rankaisemasta meitä jostakin, josta meitä kuuluisi rankaista – ja siinä kaikki
– tämän ajatuksen mukaan armo siis pyyhkii pois kaikki negatiiviset asiat ja me pääsemme ikään kuin nollille

Armo on kuitenkin enemmän
– sitä kuvaa myös äskeisessä laulussa käytetty sana grace
– se merkitsee armon lisäksi myös iloa, suloisuutta, nautintoa, suosiota ja hyväntahtoisuutta
– armo on siis jotakin, jossa emme pääse vain nollille, vaan jossa Jumala antaa meille jotakin hyvin positiivista ja yllättävää

3.Tämä positiivinen ja hyvää tahtova armo on syytä pitää mielessä, kun luemme päivän evankeliumia.
Evankeliumi edeltää Jeesuksen ja erään rikkaan miehen keskustelu.
– opetuslapset ovat juuri nähneet, miten mies lähtee pois kuultuaan Jeesuksen sanat siitä, että käskyjen noudattaminen ei riitä iankaikkiseen elämään
– miehen pitäisi vielä luopua omaisuudestaankin

Opetuslapset huolestuvat
– mutta sitten he huomaavat: Hei, emmehän me ole rikkaita
– ja me olemme jättäneet kotimme ja veneemme
– olemme antaneet koko elämämme Jeesuksen käyttöön
– saammeko me siitä jotain ekstraa taivaassa?

Pietarin kysymys paljastaa, että hän ei ole vielä oikein ymmärtänyt, millainen Jumalan valtakunta on.
– Pietarin mielessä ei ole ansaitsematon armo, vaan pikemminkin ansaittu armo – jonkinlainen onnistuneesta Jeesuksen seuraamisesta saatava palkka
– meille, joilla on koko Uuden testamentin todistus ja ylösnousemuksen valo, on vähän helpompi ymmärtää, että armo on kokonaan lahjaa
– mutta vain vähän
– helposti mekin vertailemme itseämme toisiin ja alamme etsiä itsellemme ansioita siitä mitä olemme tehneet tai mihin olemme käyttäneet paljon aikaamme

Jeesuksen Pietarille antama vastaus on arvoituksellinen
– puhuuko Jeesus tässä palkasta vai korvauksesta?
– onko nämä sanat tarkoitettu vain paikalla olleille opetuslapsille, vai joillekin muillekin?
– emme tiedä varmasti

– mutta tiedän, että nämä sanat ovat lohduttaneet myös monia, jotka ovat joutuneet sukunsa hylkäämiksi kun he ovat kääntyneet kristityksi
– myös lähetystyöntekijät luopuvat paljosta Jeesuksen nimen tähden
– voimme aavistella, että hekin tulevat saamaan korvauksen

Olen taipuvainen ajattelemaan, että päivän evankeliumissa ei ole kysymys armon perustasta, vaan armon yllätyksellisyydestä
– siihen suuntaan viittaa myös se vertaus, joka seuraa päivän tekstiä
– Jeesus kertoo isännästä, joka palkkaa työmiehiä pellolleen
– isäntä tahtoo maksaa koko päivän palkan sillekin, joka palveli häntä vain yhden tunnin
– armo ei ole oikeudenmukaista
– armo on lahjaa
– ja armo yllättää

Kun luin evankeliumia, jäin miettimään: Eikö jo pelkkä taivaaseen pääseminen ole jo riittävä palkka?
– on suorastaan ihmeellistä, että Jumala lupaa ottaa minut taivaaseen, kun uskon Jeesukseen, vaikka minun elämäni on mitä on, ja vaikka yhä uudelleen teen syntiä
– mitä muuta taivaassa tapahtuu, se on salaisuus joka kerran paljastuu
– jos siellä on johtotehtäviä tai kunniapaikkoja, niille pääseminen ei kuitenkaan aiheuta toisissa kateutta vaan iloa

4. Kristittynä elämiseen ei kuulu laskelmointi
– Jumalan valtakunnan yksi tärkeä perusajatus on palveleminen
– siitä Jeesus antoi meille esimerkin

Jeesus sanoo meille: ”uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut”
– Jeesus ja suhde häneen antaa kristityn elämälle sisällön ja suunnan
– kun me puhutaan armosta, meidän on hyvä usein miettiä, elämmekö sitä todeksi?
– suhtaudunko minä, joka olen saanut paljon anteeksi, armollisesti toisiin: sukulaisiin, naapureihin, oman perheen jäseniin?
– näkyykö armo minun elämässäni?