Rakkaat kristityt!
Tämän sunnuntain evankeliumi ei kelpaa työmarkkinajärjestöille ohjeeksi siitä, kuinka työehtoja olisi järjestettävä. Jos samasta työstä pitäisi maksaa yhtä paljon palkkaa sille, joka on tehnyt koko päivän töitä kuin sille, joka tuli vain tunniksi töihin – ei tuollaista ohjetta voisi millään tavoin pitää oikeudenmukaisena. Jeesuksen neuvot eivät kelpaa siihen tarkoitukseen.
Oikeudenmukaisuutta – sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, pidetään usein aivan perustavaa laatua olevana normina. Samalla mitalla kaikille. Samasta työstä sama palkka, samasta rikoksesta sama rangaistus, samoilla normeilla samanlaiset tuet, samanlaiset mahdollisuudet kaikille… Se on sääntö, joka pätee hyvin moneen asiaan.
Jälleen olemme sellaisen Jeesuksen opetuksen äärellä, joka tuntuu rikkovan niitä elämän sääntöjä, joihin me olemme tottuneet. Jumalan valtakunnan säännöt ovat toisenlaiset . Jumalan valtakunnan sääntöihin ei kuulu: ”Kaikille ansionsa mukaan.” Jumalan valtakunnan säännöt ovat: ”Jumala toimii niin kuin toimii.”
Oikeudenmukaisuuden vaatimus on monen hyvän asian este. Tiukka oikeudenmukaisuuden vaatiminen merkitsee sitä, että en voi tehdä kenellekään hyvää – jos en voi tehdä sitä kaikille. En voi auttaa – ellen auta kaikkia. En voi antaa lahjaa – ellen voi antaa kaikille lahjaa. En voi rakastaa – ellen voi rakastaa kaikkia. En osoittaa ystävyyttä – ellen voi tehdä sitä kaikille.
Hyvän tekemistä ei pidä mitata. Jos sitä mitataan – elämästä tulee kaupankäyntiä. Rakkautta tulee osoittaa siksi, että rakastaa.
Monessa avioliitossa halutaan osoittaa oikeudenmukaisuutta Rakastan sinua kunhan sinä rakastat minua. Osoitan sinulle hyvyyttä – jos sinä osoitat sitä minulle. Lopputulos on helppo arvata – sellaisessa liitossa rakkaus muuttuu vähitellen kauppatavaraksi ja katoaa sitä myöten.
Jumalan valtakunta on toisenlainen. Mitä me Jeesuksen opetuksesta voimme siitä tänään oppia?
Jumalan valtakunta on kuin isäntä, joka pitkin päivää kutsuu työntekijöitä viinitarhaansa. Kutsu kuuluu: ”Tule mukaan, sinua tarvitaan. Sinulle on tehtävä.” Jumalan rakkauden viesti tarvitsee jatkuvasti niitä, jotka vievät sitä eteenpäin. Viestiä viedään eteenpäin rakkauden teoin arkisessa elämässä. Viestiä viedään eteenpäin rohkaisevin sanoin. Viestiä viedään eteenpäin kuuntelemalla ja jakamalla taakkoja. Viestiä viedään eteenpäin luomalla edellytyksiä – taloudellisia tai muita.
Kutsu on avoin aina – aamusta iltaan.
Mutta palkka on kaikille sama. Yhden päivän palkka – denaari. Paavali ilmaisee asian näin: ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.” Elämä.
Jumalan hyvyyttä, Jumalan rakkautta ja armoa ei voi ansaita. Se on evankeliumin vallankumouksellinen uutinen. Sanoma rikkoo kaikki oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Hyvin monet loukkaantuvat tähän. Kuinka voi olla niin, ettei minun ponnisteluillani ole pelastuksen asiassa mitään merkitystä. Se vain on niin. Jos armo voidaan ansaita – kyse ei ole enää armosta.
Jeesus tunsi hyvin ihmisen mielenlaadun, kun hän vertaukseensa sisällytti myös sen, että aamulla tulleet työntekijät nostivat metelin. He odottivat saavansa enemmän – he olivat sentään tehneet töitä aamu kahdeksasta ilta kuuteen. Ja alkoivat moittia isäntää. Mutta isännän vastaus oli yksinkertaisen selkeä: enkö saa tehdä omallani mitä haluan? Katsotko karsaasti sitä, että olen hyvä? Jumala jakaa hyvyyttään niin kuin tahtoo. Sitä on armo.
Aina, kun armolle tehdään sääntöjä – se pilataan ja se muuttuu joksikin muuksi.
Kun yhteiskunta lainsäädännöllä säätelee yhteistä elämää, on säännösten oltava oikeudenmukaiset. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole – tai muuten lainsäädäntö koetaan hyvin loukkaavaksi ja syrjiväksi. Tähän suuntaan säännöksiä yleensä pyritään muokkaamaan. Kaikista tulee pitää huolta. Tai kun työmarkkinajärjestöt sopivat työehdoista – sopimuksissa pyritään siihen, että ne koskevat samalla tavoin kaikkia samanlaisessa työssä olevia – ainakin saman yrityksen sisällä.
Evankeliumi on toisenlainen. Ilosanoma kertoo muusta. Ilosanoma kertoo elämisen ja olemisen oikeudesta – vain siksi, että olemme olemassa. Olet arvokas, koska olet. Olet rakastettu, koska olet. Rakkautta ei voi ansaita – eikä armahdusta voi saada paloissa. Aina on kyse jostain kokonaisesta. Jostain sellaisesta, johon sinut ja minut kerta kaikkiaan vain kätketään.